Pikkujoulukausi ja liukkaiden kelien kirot

Pikkujouluaikaan saa useasti vetää päällensä mekon tai jotakin muuta, jossa näyttä kauniilta (tai miltä nyt kukin tahtoo näyttää). Minusta olisi toisinaan mukava näyttää kimmeltävältä tai kimaltavalta, mutta harvemmin siihen olen kyennyt. Helmet kyllä vedetään kaulaan ja pannaan vaikka mekko päälle, jos niikseen tulee, mutta ikinä en saa hankittua asioita, joissa on paljetteja ja hervottomat määrät kimalletta. (Paitsi huivissa saattaa olla, mutta sitä ei lasketa, kerta sitä on vain vähän.)

Muistan, kun lapsenakin piti aina kangaskaupassa jäädä seisomaan siihen kimallekangaspöydän ääreen (80-luvulla se pöytä oli pitkä ja leveä) tuijottamaan kirkkaissa valoissa säihkyviä kankaita, joissa oli ainakin miljoonakiljoonaapaljettia. Tai jos ei ollut, ainakin oli kulta- ja hopealankaa tai vähintäänkin jotakin hilettä. Äitiä aina nauratti se, kun minä olisin halunnut paljettihousut, joissa epäilemättä olisin kiivennyt puuhun tai hypännyt lätäkköön.

En saanut pienenä kimallehousuja (tai paitaa) ja nyt kun olisi mahdollisuus itse ostaa, en osta kuitenkaan, vaikka tahtoisin. Olen joskus elämässä sovittanut paljettipaitaa, mutta huomasin heti, että ei voi sitä henkilö käyttää, jos se on yhtään piukka. Jää näet paljettien väliin rakoja, jos se venyy ja on piukka, ja jos ei jää, näyttää silakalta. Olen kalalle allerginen, joten en halua edes näyttää silakalta suomuineen (vaikka kultakalan kimmellys veden alla onkin ihan mukava näky).

Vaan nyt tiedän mitä tahdon. Luulenpa vaan, että joudun itse jollain keinoin väkertämään, kun on taas epäilys, että eipä ole tarpeeksi pitkää kaupassa. Kuvan nappasin kuorotoverista (kun mää olen tämmöinen kilttikuorotyttö), jolla on hieno vyö.

Kimallevyö

Se voisi olla vielä vähän leveämpi tosin, ja ehkä osa paljeteista voisi olla vaikka erivärisiä. Ehkä pitää mennä tilpehööriompelutarvikekauppaan katsomaan, josko sieltä löytyisi tämän tyylistä leveää paljeteilla koristeltua joustavaa materiaalia. Kun kerta minä haluan. Edes uudeksi vuodeksi.

Sitten vielä lisänä Maarian asu, joka herätti minussa kateutta ja ihastusta. Jos ihmisellä on paita, jossa lukee Good Bye Cruel World, se ei voi olla huono.

Kateutta herättänyt pikkujuoluasu

Minäkin ehkä tarvitsen vielä yhden boleron, siis tuommoisen, jossa on pitkät hihat ja jonka pinta on vähän kiiltävää… Pitäneekö tässä nyt alkaa sitten Maarialta tiedustella mistä lienee ostanut vaatteensa?  Taisihan tuo kertoa, mutta kuten jo kuvan tarkkuudesta huomaa, saatoin olla tilassa, jossa kaikki ei jää ihan täydellisesti mieleen… Ehkä kysyn uudelleen!

Lopuksi vielä haluan muistuttaa kaikkia talven ja liukkaiden kelien saapumisesta. Jos joku kohta näyttää liukkaalta, älkää käyskennelkö siihen, koska se voi johtaa helposti kaatumiseen. Jos on hame päällä henkilöllä (lyhyt hame vieläpä), voi se johtaa siihen, että esittelee alushousunsa baarin ikkunoista tuijottaville ihmisille (taas yksi hyvä syy käyttää aina ehjiä alusvaatteita) ja reisilihaksen venähtämiseen. Ja vielä voi kiukuttaa sekin, että sitten saattaa sotkeutua hame likaiseksi, eikä siitä voi ennen pesua ottaa kuvaa, vaikka tahtoisi, kun siinä on kuraa persauksissa. Ihan vaan näin kaiken varalta ohjeistan, vaikka varmasti olette viisaampia kuin jotkut bloggaajat näissä liukkaiden kohtien välttelemisissä.

Mitenniin silmäpussit?

Yksi kohta, jossa toivoisin enemmän ihon alla olevaa kudosta olevan, on silmänalunen. En minä mitään valtavia silmätyynyjä kaipaa, mutta jotain pientä ohuen ihon ja verisuonten ja luun väliin. Vaikka pläskiä.

Kun tilanne nyt kuitenkin on se, että siinä kohdassa ei täytettä ole, vaan aina on pussilla ja verisuonet paistaa ja mustakin on silmänalunen, olen tullut siihen tulokseen, että kai sitä on jotain ainetta hankittava jolla niitä edes yrittää peittää.

Kävelinpä sitten reippaana tyttönä paikalliseen Sokos-tavarataloon meikkiosastolle ja päätin kokeilla onneani edullisen tuotteen kanssa. Ostimma myrkkysiskon kanssa samanlaiset paletit erivärisiä möhniä.

Wet n Wild Cover All Concealer Palette

Kuten englantia taitava kuvastakin (tai viimeistään paketin takana olevasta tarrasta) ymmärtää, vihreän pitäisi neutralisoida punakkuutta, valkoisen korostaa, ruskean peittää ja pinkin poistaa silmänalusia. Mönjiä saisi ilmeisesti halunsa mukaan sekoitella omiin meikkivoiteisiin ja muihin sopivan värin ja koostumuksen ja värin saavuttamiseksi, mutta Minä En Vaan Osaa.

Sain kyllä silmänaluset hetkellisesti olemaan muun kuin sinisen väriset, mutta liian nopeasti löytyi se muu väri juovina rutuista. Voi ihme. Meikkiaine, jonka ansiosta julkisesti selitän rypyistäni. (Ehkä olisi syytä vaihtaa silmänympärysvoide semmoiseen ryppyjätappavaan versioon. Ehkä olisi pitänyt tehdä niin jo vuosia sitten.) Voi olla, että kyse on taitamattomuudestani levittää ainetta sopivissa määrin tai väärän muun mössön kanssa, mutta ei tule kesää. Kestän ehkä mieluummin mustat silmänaluset kuin mustat silmänaluset, joissa on vaaleanpunaisia raitoja.

Ilmoittettakoon minulle heti, jos joku on keksinyt hyvän aineen joka ei heti ruttaannu niihin juttuihin, joiden nimeä en enää tänään sano, ja joka peittää ne mustat läikät, jotka saavat minut näyttämään tältä:

Draakkula

Se myös helpottaa, jos teillä on muita vippaskonsteja joilla silmänalusongelmia vähentää. Pidättekö kurkkuja naamalla vai mitä teette?

Onneksi kuitenkin on niin, että jos silmät meikkaa tarpeeksi tummalla värillä, ihmiset vain luulevat, että meikki on levinnyt täysin alaluomelle asti, eivätkä ajattele, että eikö tuo raukka saa ikinä nukkua. Ja aina voi tukeutua siihen, että ehkä huomio kiinnittyy varsinaisiin iiriksiin, jotka ovat myös siniset ja sointuvat kauniisti silmänalusten ja niiden alta kuultavien verisuonten kanssa!

Kenkäsyöppö ja huivien järjestämistä

Voi miten onkin niin, että tuo eläin, joka tässä asunnossa asuu, tietää tarkalleen emännän kulloisetkin lempikengät. Viime talvenahan neitonen veteli naamaansa nilkkurikorkkareiden korot, joita sitten korjailtiin. Nyt oli huomannut se, että vedän usein jalkaani ne nauhasaappaat, joita myös mummonpotkimiskengiksi kutsutaan (tosin en yleensä potki mummoja, vaan koska olen vastuuntuntoinen nuori nainen, autan heitä yli kadun). Niin oli sitten eläin suivaantunut poissaolostani ja syönyt toisesta vuoren! Onneksi vain vuoren tosin, koskapa nyt voin vielä käyttää niitä. Lienee aavisti, että näkyviin osiin ei toinna koskea, jos ei halua olla ruoatta päivää. Sitäpaitsi olen vakuuttunut siitä, että ne voi vielä korjata (en hyväksy vastaväitteitä tässä asiassa).

Syöty on

Kiukuttaa enimmäkseen kyllä siksi, että eläissäni ei ole ennen minulla ollut polviin ylettäviä kenkiä, jotka mahtuvat pohkeen kohdalta, ja nyt kun on, ne heti yritetään syödä. G-R-R.

Löysin muuten Aleksi 13 toisenkin saapasparin, jonka heti nimesin Pornosaappaiksi. Olkoonkin, että vaikka olen täysin hyödytön yli 50 metrin etäisyyksillä näissä kengissä, heti tulee semmoinen jopa hieman tuhma olo, kun jalkaansa ne vetää. Kauhea vaiva oli löytää nämäkin kengät. Netistä olisi voinut tilata pohkeen paksuuden mukaan saappaita, mutta en ihan ole siinä taloudellisessa tilanteessa, että voisin sovittamatta pulittaa satoja euroja saappaista, joten kaupunkia piti kiertää. Ei tämäkään pari ihan täydellinen ja semmoinen mitä halusin ole, mutta ajaa kyllä asiansa (eli sen, että voin vaappua kaatumisen partaalla ympäri liukkaita katuja). Ilmeisesti niiden pitäisi olla semmoiset rennon löysät pohkeesta, mutta minulla eivät ole rennonlöysät vaan juurikin naftit (varsinkin vasemmassa jalassa, joka on jostain syystä paksumpi), vaan en välitä, vaan kuvittelen, että tarkoituksella ovat tiukat…

Pornobootsit

Venäjällä sitäpaitsi kesällä opettivat, että kenkien pitää olla semmoiset, että on sopivan huteraa kulkea, että on joku syy, miksi nojata johonkin vastakkaisen sukupuolen edustajaan. Olen tosin lähes varma, että suomalaisena saman ajaa muutama shotti, ihan semmoisissa lättäkengissäkin.

Ja jopas, löysin IKEAsta vielä semmoisen systeemin, jolla melkoisen sotkuinen hattuhyllyni tyhjeni edes vähän. Käytössä olevat huivit tungin tämmöiseen vehkeeseen (tai ainakin ne, jotka löysin kaoottisesta vaatekaapista)!

Ne huivit, jotka eivät ole jossakin hihassa, baarin narikassa tai sukkalaatikossa.

Tietenkin on huomioitava se, että kun kotiin rynnistää ja on vessahätä ja nälkä ja kiire ja vaikka mitä, harvoin tulee huivia kauniisti telineeseen pujotettua, vaan se survaistaan lähimpään reikään. Se sitten tietenkin johtaa siihen, että reunimmainen rivi on luonnollisestikin aina täynnä ja toinen reuna tyhjänä. Ei kai sitä kaikkeen kukaan pysty.

(Josko sitä nyt sitten oikein sen huivinsolmintapostauksenkin vääntäisi, kun talvi on taas täällä.)

(Kuvien laadussa olisi taas korjaamista, mutta nyt ei auta itku markkinoilla, kun kerta hyvän kameran sisältämien kuvien siirtäminen tietokoneelle tuottaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Ehkä pitää hankkia uusi kortinlukija tai jotain.)

Miniärtymä

Maanantai-illan ratoksi selailin erinäisiä uutissivustoja, joilta yritin tonkia kuvia linnan juhlien leveämmistä kaunottarista (tai ehkä ennemmin niistä mekoista, ja siitä, miltä ne nyt mikin näyttivät kenenkin päällä). Siellä linnassa oli niitä ihan varmasti, kun kerta minäkin näin monta telkkarin lähetyksessä, mutta nyt kun yritän löytää kuvia, mitään ei löydy mistään.

Missä ne on? Mitä hittoa?! Eikö voi herran tähden julkaista kuvaa, jos painaa enempi, vai onko niin, ettei yhdellekään pullukalle löytynyt valtakunnasta itsenäisyyspäiväksi muka mitään niin kaunista, että voisi lehdessä esitellä? Pitääkö tässä kaivaa omat iltapuvut kaapista ja panna kuvat nettiin, ettei ihan jää paitsioon?

Jos niitä jossain näette, tai jaksatte tomerammin etsiä kuin minä, kertokaa kommenttiboksissa. (Toivottavasti löydätte, ja olen tässä väärässä.) Minua ei enää huvita, vaan vituttaa.

Ainiin. Huomaattehan, että päätin olla moderni ja toimia sosiaalisessa mediassa nimeltään Facebook. Saa ryhtyä faniksi!

Toisten häät

Minusta on aina mukava pukeutua hienoksi, mutta toisten häät ovat ne juhlat, joihin minusta on aina vaikea pukeutua. Aina saa miettiä, että mitenkä se etiketti meni, saako häissä olla mustissa, vai loukkaantuuko joku hautajaisiin sopivasta väristä, ja miten se homma sen valkoisen kanssa menee, jos morsian pukeutuukin vaikka punaiseen. Lisäksi olen yleensä tehnyt juhlamekot itse (tai äidin avustuksella), koska en ole halunnut pukeutua kaapuun, joka näyttää rumalta (kun ei kerta minun koossani jokapaikassa ole mekkoa, joka ei olisi mallia puolijoukkueteltta). Enkä ainakaan johonkin asuun, joka maksaa tuhat euroa ja jolle kaadan heti punaviiniä.

Siksipä olinkin suhteettoman mielissäni, kun Kuopiossa käydessä äitini alennusmyyntihaukkavaisto heräsi keskellä viikkoa CityMarketissa. Siinä vaateosastolla sukkia selaillessani selitin emolle ongelmaa juhlamekosta. Selitin kovasti, miten haluaisin nimenomaisesti jonkun siistin mustan mekon, joka ei olisi kallis, mutta olisi kaunis ja mahtuisi vielä päällekin. Jatkoin avautumalla siitä, miten en millään jaksaisi alkaa ommella uutta mekkoa, kun edellinen ommeltu on oikein hyvä, mutta värinsä puolesta sopii oikeastaan vain kesäisempiin juhliin, eikä synkän syksyn kynttilän valoon.

Äiti kuunteli tarkasti ja nyökkäili ja sitten se tapahtui. Kuin supersankarin tarkkuudella, edes katsomatta rekkiä, äitini työnsi kätensä alennuksessa olevien vaatteiden sekamelskaan ja veti rekistä mekon. “Olisko tämä hyvä?”

Äidin supervoimien todiste, markettimekko

Tuijotin äitiäni epäuskoisesti. Sehän se oli. Silkki-seosta oleva musta yksinkertainen mekko, joka mahtui päälle. Miksi en älynnyt, että marketissa voi olla vaatteita ihmisille? Miksi en älynnyt, että sieltä sen voi saada alesta.

Ihanaa on se, että mekko on tiukka juuri siinä, missä minulla on kapea kohta ja sitten levenee kuitenkin niin, että leveätkin kohdat mahtuvat sisään. Perä kun yleensä tuottaa erinäisiä ongelmia juhlamekoissa, joiden kangas ei anna periksi!

Koskapa mekko on hihaton, enkä halunnut syksyn viimassa järkyttää ihmisiä kananliha-alleilla, heitin päälle vielä boleron ja avot, hyvä tuli! Täytyy tosin myöntää, että ongelmia taas tuotti se, että rintamus on pieni, eikä täytä mekon yläosaa, mutta muutama hakaneula ja pieni ompeluhetki rintamusalueen pienentämiseksi pelastivat tilanteen siinä määrin, ettei ihan tyhjältä pussilta näytä yläosa.

Jalkaan vielä korkkarit, ja johan sai tanssia. Onnea vaan vielä parille näin jäääälkeenpäinkin!

Riemukseni havaitsin kotiin saavuttuani, että olin jossain vaiheessa juhlia kerännyt kaulaani 17 helminauhaa. Olen mahtanut olla kaunis näky kotimatkalla Turun yössä!

Selityksen makua

Joo, kiire muka on aina ja kamera hukassa. Todellisuudessa en ole päivittänyt mitään hetkeen, kun vaatekaapin sisältö on ollut epämääräistä mössöä, joka ei joko mahdu päälle, tai mahtuu liiankin hyvin. Ei hätää, olen vieläkin pullukka. On vaan käynyt niin, että olen ihan vähän vähemmän pullukka.

Olen kuitenkin päättänyt palata areenalle ja pohtia näitä vaatteiden sopimattomuusasioita teidän kanssanne. Ja jotain hyötyäkin tästä kaikesta on ollut: sain näet lopulta pitkävartiset maiharit, jotka mahtuvat kiinni ilman erityistä säätämistä!

Huomenna menen leikkimään asiallista laivaseminaariin, mutta ennen kun menen, saatte nähdä missä asussa sinne ryntään.

Saanko esitellä:

Se kuopiolaisen kirpparin herkkulöytö (takki maksoi 6,5 e, taskussa oli ostohetkellä 7,5 e rahaa, jäin voitolle euron ja takin)

Kengät äiteen kaapista, jotku Timberlandit kai ne on, en muista, enkä jaksa katsoa, kerta ne on jalassa ja hankalat nauhoittaa uudelleen. Ensimmäiset kengät muuten, joista tulee sormeen rakko. Oikein pitää laastari olla! Hame tuli äiteeltä samassa paketissa kenkien kanssa. Kengät muuten palvelivat minua ensimmäistä kerta Musen permannolla, eikä edes sattunut jalkoihin!

Kirpparitakki ja pitkävartiset kengät (molemmat tuovat hyvää mieltä)

Tämä on taas tätä kännykkäkameralaatua, mutta kestäkää, tulee sieltä vielä muutakin! Niin, ja tuo tupakka kädessä ei ole muodikas, trendikäs, hieno, cool tai mitään muutakaan. Se on siinä vahingossa, eikä oikeastaan edes minun. (Moraalisesti arveluttavaa toimintaa tämä!)

Kameraton

Arvatkaa mitä tein. Tein sen, että lähdin Savoon, enkä älynnyt pakata kameraa. Ei auta. Tosin eipä minusta mitään kuvia olisi saanutkaan, kun viisauden hammas lähti irtipois, joka johti naaman turpeuteen. Ehkäpä kuitenkin saan lainakameraa ja voin esitellä kirpparilöytöjäni. Olen näet havainnut, että Kuopiossa ihmiset ostavat kivoja vaatteita ja sitten myyvät ne kirpparilla käyttämättöminä.

Lisää tätä.

Peniskateutta ja ilolintuilua

Kävinpä tuossa Venäjällä pyörähtämässä muutaman päivän. Siellä ollessa älysin sen, miltä peniskateus varmaan tuntuu. Lättäkengissä ja pienissä koroissa viihtyvälle naiselle ihmetys oli suuri, kun muut naiset kulkivat huolettoman näköisinä älyttömissä koroissa, joissa en itse osaisi edes seista ilman tukea. Siellä ne teputtivat menemään pitkin Pietarin katuja edes horjahtelematta. Kunpa itsekin osaisi… Toisaalta, kai siinäkin on sitten syy ripustautua miehekkeen käsivarteen, kun ei kerta muuten pysy mitenkään pystyssä! Onnekas olen naisena, kun pääsen peniskateutta aiheuttavasta ympäristöstä pois. Miehillä kai sen luulisi seuraavan kaikkialle.

Toinen asia, jonka huomasin, oli se, että kun ihminen alkaa katsella ympärilleen oikeanlaisilla silmillä, se huomaa vaikka mitä. Kun siellä oli niitä kauniita naisia, niitä alkoi ihan katselemalla katsella ja ihmetellä (tämä teoria tuli delegaatioomme kuuluneen miespuolisen matkakumppanin huulilta) ja etsiä ympäriltään. Tämä taas vuorostaan johti seuraavaan tilanteeseen.

Siinä seisoskelin hotellin edessä kaikessa rauhassa katselemassa vilinää heti saapumisemme jälkeen iltamyöhällä. Junassa olin istunut likemmäs 10 tuntia kaikkineen ja väsytti ja oli homssuinen olo. Siinä seisoskellessani huomasin kaksi suunnilleen parikymppistä poikaa, jotka kävelivät kadulla ohitseni. Puhuivat suomea, joten heristin korviani entisestään. Siinä ne puhuivat maasta ja illan suunnitelmista, kunnes toinen osoitti minua ja sanoi toiselle “Kato, täällä läskitkin näyttää ihan vitun hyvältä!”

Kyllä harmittaa nyt, etten kiittänyt tai sanonut jotain, mutta aivot eivät silloin pelanneet. Seisoin siinä vain paikallani kuin patsas, muka kuulematta, tai ainakaan ymmärtämättä yhtään mitään. Kun tajusin taas jostain jotain, naurulle ei meinannut tulla loppua millään.

Päällä oleva asu on kuvattu alla. Se on kuvattu alunperin sen tähden, että halusin selventää sitä, miten olen ajautunut käyttämään näitä tunikamekkoja vaikka päälekkäin, jos ei muuten kelpaa säähän. Vaan kyllä on hyvä, että se oli jo kuvattuna, kun muuten olisi pitänyt kuvata tähän.

Henkkamaukan vihreä mekkonen, josta piti tulla musta, mutta onneksi ei tullut, kun se on kiva tämän kirpparimustan kanssa!

Hurjan mukavaa kyllä oli, vaikka järjestetty ohjelma vastaanottoineen ja keskusteluineen oli niin tiukka, että piti yöllä kierrellä katselemassa kaupunkia. Vaikka mikäs siinä, saipahan katsella rauhassa viiden aikaan aamulla ilman kasaa autoja ja ihmisiä ja melua.

Viimeisenä iltana toinen suomalainen porukka puheli kovaan ääneen siitä, miten minä olen varmaankin huora, kun olen laittautunut. Todellisuudessa olin vain ollut semmoisella vastaanotolla syömässä pikkusyötäviä ja juomassa viintä sekä muuta, jonne ei kehdannut ihan vaan mennä. Piti puunata vähän ja laittaa helmet kaulaan. Siinä oli kyllä ehdottomasti se mukava puoli, että minusta on mukava välillä laittautua ja myöskin nähdä, kun miehet ovat laittautuneet. Reissussa mukana ollut Nuorimieskin näytti kovin komealta tummassa puvussa!

Vannomatta paras

Muistan ihan selvästi ajatelleeni vanhoja koulukuvia katsellessa, etten ikinä enää vedä päälleni mitään, mikä edes muistuttaa niistä yhdeksänkymmentäluvun puolivälin flanelipaidoista. Saahan sitä ajatella, mutta eipä auta. Kai se on vaan hyväksyttävä, että mieltään muuttaa ja että niistä asioista, jotka jo päätti rumaksi, voikin tulla kaunista, kun sitä vähän muokataan.

Sitäpaitsi, aina elokuun lähestyessä minun huomioni herättävät skottiruutuhameet, polvisukat ja kaikki muu, josta tulee mieleen japanilaiset koulutytöt. En tiedä meneekö tämä samaaan kategoriaan, mutta minulle siitä ainakin tulee mieleen koulun alku. (Tai vaihtoehtoisesti joku hämärä uskonnollinen lahko Ameriikan keskilännessä. En ole ihan varma.)

Veromodan ruutupaita parkkipaikalla (tiedetään, se voisi laskeutua kauniimminkin, syytän tuulta)

Ehkä tämä on oikeasti tarkoittettu semmoisille, jotka menevät syksyllä taas kouluun, mutta ei se haittaa. Voinhan minäkin mennä yliopistolle kuuntelemaan jotain luentoa äks. Siinä voisi samalla vaikka tehdä vähän niitä opintojakin eteenpäin. (Hah, hyvä syy hankkia kouluvaatteita. Kaupassa tekikin mieli sovitella niitä ruutuhameita ja muita…) Onko kenellekään muulle jäänyt lapsuudesta pakonomainen tarve hankkia uusia kouluvaatteita, kun syksy lähestyy?

Olen päättänyt käyttää tätä talvella mustan pitkähihaisen t-paidan kanssa ja toivoa, että se on vielä ensi kesänäkin käytettävässä kunnossa. Ainoa miinus on se, että hihat ovat liian hörhelöt. Se taas johtaa siihen, että tuulessa näyttää siltä, että minusta kasvaa siivet olkapäistä (ei söpösti, vaan semmoisella “hyi mikä ötökkä tavalla”). Itse toivoisin ehkä vähän enemmän pituutta myös hihalta, koska mun valtava haba (lue: allit) häikäisee kaikki komeudellaan. Ehkä viritän siihen hihaan jonkun kuminauhasysteemin, joka pitää sen paikallan. Miinuksena myös kangas tuntuu nukkaantuvan aika nopeasti.

Toisaalta paita on kuitenkin taas sitä mallia, että yltää perän ympäri. Siinä on sivusaumoista lähtevät nauhat, joilla sen saa sidottua taakse niin, ettei se ole ihan muodoton möykky, ja sitten vielä, kaiken lisäksi, siinä on Taskut! Taskut on hyvät, jos henkilö on sitä sorttia, että sillä on aina käsissä pyörimässä jotain, joka pitää tarvittaessa panna pois käsistä. Vaikka puhelin. Eli yleisarvosana on hyvä!

Luulen sanoneeni tästä jo aiemminkin,  mutta usein tulee mieleen se, että jos joskus tapaisin sen muodin suunnannäyttäjän, joka keksi innostua leveämmistä malleista ja pyllyn päälle ulottuvista paidoista, halaisin sitä ihan varmasti. Ehkä jopa tarjoaisin kahvit. Ja pullan, kun kerta vaatteisiinkin mahtuu, vaikka pullaa välillä syö.

Äh, kai tässä pitää alkaa jotain hyödyllistäkin tehdä. Esim. imuroimaan, kun koira on taas irrottanut nähtävästi puolet asustaan lattialle.

Säkki

Oli tuossa aiemmin puhetta, että palaan asiaan säkin kanssa, kunhan se ei ole pesussa. No tänään se ei ollut pesussa, vaan mukavan puhtaana odottamassa pääsyä näytille sekä tietoverkkoon että ostoskeskukseen. Ostin sen muutama viikko sitten H&M:ltä lähinnä vahingossa. Olin näet toverin kanssa ostostelemassa, kun toveri nappasi tämän rekistä kokeiltavaksi. Kyseisen toverin päällä säkki näytti siltä, että meinasi nauraessa tulla pissat housuun molemmilla (mutta ei tullut, mikä oli hyvä). Tästä innostuneena ja huumoria sietävänä päätin sitten ottaa samaisen säkin itselle kokeiltavaksi, jotta josko siitä yhtä hyvät naurut irtoaisi itsenkin päällä.

Ei irronnut ei. Ehkä kyse oli siitä, että paita on oikeasti minulle koon liian pieni ja pitäisi ilon tuottaakseen olla vielä säkinpi, vai siitä, että ei naurata se, jos kerrankin on paita, joka osuu tissien kohdalle kauniisti, mutta armollisesti unohtaa esitellä jenkat ja muut kahvat. Yleensä kun tätä ihmettä ei käy. Joko rintamus saa olla esillä, ja kahvoista kinnaa, tai sitten kahvoista ei kinnaa, mutta ei sitä rintamustakaan huomaa. Vaan nyt oli se asia käsillä. Ei siinä naureta, vaan katsotaan hiljaa peiliin ja mietitään, että josko toisia naurattaa sittenkin, vaikka itse tykkää miten paljon. Onnekseni siinä tilanteessa muistin sen äidin opettaman viisauden, että parhaalta näyttää silloin, kun arvelee näyttävänsä hyvältä, eikä silloin, kun toisten mielestä näyttää vaatteet hyvältä, mutta itsellä on tyhmä olo niiden vaatteiden sisällä.

Säkki nimen tuo paita sai, kun se on melkeinpä oikeastaan vaan iso neliö, jossa on hihat sekä takana kuminauhan pätkä ja edessä rusetille vedettävä kiristysnaru. Saisi kai tuommoisen itsekin aika näppärästi väännettyä, vaan arvatkaapa jaksaisinko. Todettakoon kuitenkin, että jälleen todistui se asia, että yksinkertainen on kaunista. Ja jos ei muuta, ainakin se on miellyttävä ja viileä yllä.

HenkkaMaukan Säkki, jotku vanhat housut ja tonttuClarksit (ja leuhka ilme tietenkin)

Kuvassa muuten esittäytyy myös joskus vuonna 2001 tai 2002 osttu Clarksin tonttukenkäpari (niistä tulee tontut mieleen, älä kysy miksi). Äidin kanssa ajettiin 50 mailia suuntaansa outletille ihan näiden kenkien takia. Ostostelemassa oltiin oltu edellisenä päivänä, mutta näitä ei ollut ostettu. Seuraavana aamuna sitten siinä naisissa ihmeteltiin, että mitenkä niitä nyt sitten ei ostettu vaikka ne oli hyvät ja sopivat ja kaikkea. Ei siinä sitten mikään auttanut muu kuin hypätä autoon ja ajaa hakemaan paria. Koko matkan jännitti hirveästi, että entäs, jos joku on ne jo ostanut, kun ne olivat ainoa pari oikeaa kokoa ja niin sievät.

Nykyään ne ovat jo pohjasta melko kauhtuneet (ehkä suutari saa taas kohta rahaa) ja aika likaisetkin (ehkä vois välillä vaikka harjata, tai jos joku tietää miten muuten mokkahenkistä nahkaa voi putsata niin otan neuvoja vastaan), mutta edelleen kovin rakkaat. Kengät ovat tukevan tuntuiset, niillä jaksaa kävellä kauan ja ne ovat ulkoisilta seikoiltaan minun silmääni miellyttävät. Saattavatpa päästä parempaakin otokseen tuossa tuonnenpana, kun taas jalkaan osuvat.

Ainiin, vielä yksi iloinen asia kerrottavana. Muistanette sen, kun kitisin, kun koira söi ihanan kiilakorkoparin, joka osoittautui hyväksi kenkäpariksi asiallisissa tapauksissa, joissa pitää seista. Minulle kävi tänään niin onnekaasti, että löysin melkein samanlaisen parin. Sama lesti siinä on ja mallikin, pieni muutos vaan solkisysteemissä!

Tämä ostos tuotti minulle paljon mielihyvää, eritotenkin kun suunnilleen viikon päästä minun pitää mennä olemaan Asiallinen ja Tärkeä Venäjälle. Jotenkin minulle tulee aina itäeurooppalaisessa seurassa alemmuuskompleksi, jos ei ole edes yhtään korkoa kengässä, mutta nyt ei tule, kerta sain tämän parin! Nyt pitää sitten vielä päättää, mitä muuta vaatetta ottaa mukaan reissuun, jossa tilaisuudet vaihtelevat asiallisesta illallisesta johonkin, joka voidaan ymmärtää kansanjuhlaksi, tai sitten viralliseksi tapahtumaksi (voisivat tarkemmin ilmoitta, kun muuten joutuu ihminen tällä tavalla pohtimaan vaikka miten kovin vaatetustaan).

Otan varmaan mukaan ainakin tämän ja tämän mekon, koska ne käyvät melko moneen menoon asiallisesta asiattomaan. Pitää vaan lisätä koruja, jos haluaa pröystätä. Sitten jos kaapista vielä löytyy hyvä jakku ja kauluspaita tai jotain, olen jo melko pitkällä, eikö niin? (Nyt teidän kuuluu myötäillä niin, että minulle ei tule kauhistunut olo ja paniikki…)

Paidankin muuten kaupasta löysin, mutta koska minun pitäisi olla juuri nyt tekemässä muuta tähdellistä, eikä istua tässä, (niinkuin varmaan teidänkin ja koska näin tulee kirjoitettua taas pian uudeelleen, kun aihe on jo valmiiksi päässä) jätän sen uuden paidan vielä ihan arvoitukseksi!