Selityksen makua

Joo, kiire muka on aina ja kamera hukassa. Todellisuudessa en ole päivittänyt mitään hetkeen, kun vaatekaapin sisältö on ollut epämääräistä mössöä, joka ei joko mahdu päälle, tai mahtuu liiankin hyvin. Ei hätää, olen vieläkin pullukka. On vaan käynyt niin, että olen ihan vähän vähemmän pullukka.

Olen kuitenkin päättänyt palata areenalle ja pohtia näitä vaatteiden sopimattomuusasioita teidän kanssanne. Ja jotain hyötyäkin tästä kaikesta on ollut: sain näet lopulta pitkävartiset maiharit, jotka mahtuvat kiinni ilman erityistä säätämistä!

Huomenna menen leikkimään asiallista laivaseminaariin, mutta ennen kun menen, saatte nähdä missä asussa sinne ryntään.

Saanko esitellä:

Se kuopiolaisen kirpparin herkkulöytö (takki maksoi 6,5 e, taskussa oli ostohetkellä 7,5 e rahaa, jäin voitolle euron ja takin)

Kengät äiteen kaapista, jotku Timberlandit kai ne on, en muista, enkä jaksa katsoa, kerta ne on jalassa ja hankalat nauhoittaa uudelleen. Ensimmäiset kengät muuten, joista tulee sormeen rakko. Oikein pitää laastari olla! Hame tuli äiteeltä samassa paketissa kenkien kanssa. Kengät muuten palvelivat minua ensimmäistä kerta Musen permannolla, eikä edes sattunut jalkoihin!

Kirpparitakki ja pitkävartiset kengät (molemmat tuovat hyvää mieltä)

Tämä on taas tätä kännykkäkameralaatua, mutta kestäkää, tulee sieltä vielä muutakin! Niin, ja tuo tupakka kädessä ei ole muodikas, trendikäs, hieno, cool tai mitään muutakaan. Se on siinä vahingossa, eikä oikeastaan edes minun. (Moraalisesti arveluttavaa toimintaa tämä!)

Kameraton

Arvatkaa mitä tein. Tein sen, että lähdin Savoon, enkä älynnyt pakata kameraa. Ei auta. Tosin eipä minusta mitään kuvia olisi saanutkaan, kun viisauden hammas lähti irtipois, joka johti naaman turpeuteen. Ehkäpä kuitenkin saan lainakameraa ja voin esitellä kirpparilöytöjäni. Olen näet havainnut, että Kuopiossa ihmiset ostavat kivoja vaatteita ja sitten myyvät ne kirpparilla käyttämättöminä.

Lisää tätä.

Peniskateutta ja ilolintuilua

Kävinpä tuossa Venäjällä pyörähtämässä muutaman päivän. Siellä ollessa älysin sen, miltä peniskateus varmaan tuntuu. Lättäkengissä ja pienissä koroissa viihtyvälle naiselle ihmetys oli suuri, kun muut naiset kulkivat huolettoman näköisinä älyttömissä koroissa, joissa en itse osaisi edes seista ilman tukea. Siellä ne teputtivat menemään pitkin Pietarin katuja edes horjahtelematta. Kunpa itsekin osaisi… Toisaalta, kai siinäkin on sitten syy ripustautua miehekkeen käsivarteen, kun ei kerta muuten pysy mitenkään pystyssä! Onnekas olen naisena, kun pääsen peniskateutta aiheuttavasta ympäristöstä pois. Miehillä kai sen luulisi seuraavan kaikkialle.

Toinen asia, jonka huomasin, oli se, että kun ihminen alkaa katsella ympärilleen oikeanlaisilla silmillä, se huomaa vaikka mitä. Kun siellä oli niitä kauniita naisia, niitä alkoi ihan katselemalla katsella ja ihmetellä (tämä teoria tuli delegaatioomme kuuluneen miespuolisen matkakumppanin huulilta) ja etsiä ympäriltään. Tämä taas vuorostaan johti seuraavaan tilanteeseen.

Siinä seisoskelin hotellin edessä kaikessa rauhassa katselemassa vilinää heti saapumisemme jälkeen iltamyöhällä. Junassa olin istunut likemmäs 10 tuntia kaikkineen ja väsytti ja oli homssuinen olo. Siinä seisoskellessani huomasin kaksi suunnilleen parikymppistä poikaa, jotka kävelivät kadulla ohitseni. Puhuivat suomea, joten heristin korviani entisestään. Siinä ne puhuivat maasta ja illan suunnitelmista, kunnes toinen osoitti minua ja sanoi toiselle “Kato, täällä läskitkin näyttää ihan vitun hyvältä!”

Kyllä harmittaa nyt, etten kiittänyt tai sanonut jotain, mutta aivot eivät silloin pelanneet. Seisoin siinä vain paikallani kuin patsas, muka kuulematta, tai ainakaan ymmärtämättä yhtään mitään. Kun tajusin taas jostain jotain, naurulle ei meinannut tulla loppua millään.

Päällä oleva asu on kuvattu alla. Se on kuvattu alunperin sen tähden, että halusin selventää sitä, miten olen ajautunut käyttämään näitä tunikamekkoja vaikka päälekkäin, jos ei muuten kelpaa säähän. Vaan kyllä on hyvä, että se oli jo kuvattuna, kun muuten olisi pitänyt kuvata tähän.

Henkkamaukan vihreä mekkonen, josta piti tulla musta, mutta onneksi ei tullut, kun se on kiva tämän kirpparimustan kanssa!

Hurjan mukavaa kyllä oli, vaikka järjestetty ohjelma vastaanottoineen ja keskusteluineen oli niin tiukka, että piti yöllä kierrellä katselemassa kaupunkia. Vaikka mikäs siinä, saipahan katsella rauhassa viiden aikaan aamulla ilman kasaa autoja ja ihmisiä ja melua.

Viimeisenä iltana toinen suomalainen porukka puheli kovaan ääneen siitä, miten minä olen varmaankin huora, kun olen laittautunut. Todellisuudessa olin vain ollut semmoisella vastaanotolla syömässä pikkusyötäviä ja juomassa viintä sekä muuta, jonne ei kehdannut ihan vaan mennä. Piti puunata vähän ja laittaa helmet kaulaan. Siinä oli kyllä ehdottomasti se mukava puoli, että minusta on mukava välillä laittautua ja myöskin nähdä, kun miehet ovat laittautuneet. Reissussa mukana ollut Nuorimieskin näytti kovin komealta tummassa puvussa!

Vannomatta paras

Muistan ihan selvästi ajatelleeni vanhoja koulukuvia katsellessa, etten ikinä enää vedä päälleni mitään, mikä edes muistuttaa niistä yhdeksänkymmentäluvun puolivälin flanelipaidoista. Saahan sitä ajatella, mutta eipä auta. Kai se on vaan hyväksyttävä, että mieltään muuttaa ja että niistä asioista, jotka jo päätti rumaksi, voikin tulla kaunista, kun sitä vähän muokataan.

Sitäpaitsi, aina elokuun lähestyessä minun huomioni herättävät skottiruutuhameet, polvisukat ja kaikki muu, josta tulee mieleen japanilaiset koulutytöt. En tiedä meneekö tämä samaaan kategoriaan, mutta minulle siitä ainakin tulee mieleen koulun alku. (Tai vaihtoehtoisesti joku hämärä uskonnollinen lahko Ameriikan keskilännessä. En ole ihan varma.)

Veromodan ruutupaita parkkipaikalla (tiedetään, se voisi laskeutua kauniimminkin, syytän tuulta)

Ehkä tämä on oikeasti tarkoittettu semmoisille, jotka menevät syksyllä taas kouluun, mutta ei se haittaa. Voinhan minäkin mennä yliopistolle kuuntelemaan jotain luentoa äks. Siinä voisi samalla vaikka tehdä vähän niitä opintojakin eteenpäin. (Hah, hyvä syy hankkia kouluvaatteita. Kaupassa tekikin mieli sovitella niitä ruutuhameita ja muita…) Onko kenellekään muulle jäänyt lapsuudesta pakonomainen tarve hankkia uusia kouluvaatteita, kun syksy lähestyy?

Olen päättänyt käyttää tätä talvella mustan pitkähihaisen t-paidan kanssa ja toivoa, että se on vielä ensi kesänäkin käytettävässä kunnossa. Ainoa miinus on se, että hihat ovat liian hörhelöt. Se taas johtaa siihen, että tuulessa näyttää siltä, että minusta kasvaa siivet olkapäistä (ei söpösti, vaan semmoisella “hyi mikä ötökkä tavalla”). Itse toivoisin ehkä vähän enemmän pituutta myös hihalta, koska mun valtava haba (lue: allit) häikäisee kaikki komeudellaan. Ehkä viritän siihen hihaan jonkun kuminauhasysteemin, joka pitää sen paikallan. Miinuksena myös kangas tuntuu nukkaantuvan aika nopeasti.

Toisaalta paita on kuitenkin taas sitä mallia, että yltää perän ympäri. Siinä on sivusaumoista lähtevät nauhat, joilla sen saa sidottua taakse niin, ettei se ole ihan muodoton möykky, ja sitten vielä, kaiken lisäksi, siinä on Taskut! Taskut on hyvät, jos henkilö on sitä sorttia, että sillä on aina käsissä pyörimässä jotain, joka pitää tarvittaessa panna pois käsistä. Vaikka puhelin. Eli yleisarvosana on hyvä!

Luulen sanoneeni tästä jo aiemminkin,  mutta usein tulee mieleen se, että jos joskus tapaisin sen muodin suunnannäyttäjän, joka keksi innostua leveämmistä malleista ja pyllyn päälle ulottuvista paidoista, halaisin sitä ihan varmasti. Ehkä jopa tarjoaisin kahvit. Ja pullan, kun kerta vaatteisiinkin mahtuu, vaikka pullaa välillä syö.

Äh, kai tässä pitää alkaa jotain hyödyllistäkin tehdä. Esim. imuroimaan, kun koira on taas irrottanut nähtävästi puolet asustaan lattialle.

Säkki

Oli tuossa aiemmin puhetta, että palaan asiaan säkin kanssa, kunhan se ei ole pesussa. No tänään se ei ollut pesussa, vaan mukavan puhtaana odottamassa pääsyä näytille sekä tietoverkkoon että ostoskeskukseen. Ostin sen muutama viikko sitten H&M:ltä lähinnä vahingossa. Olin näet toverin kanssa ostostelemassa, kun toveri nappasi tämän rekistä kokeiltavaksi. Kyseisen toverin päällä säkki näytti siltä, että meinasi nauraessa tulla pissat housuun molemmilla (mutta ei tullut, mikä oli hyvä). Tästä innostuneena ja huumoria sietävänä päätin sitten ottaa samaisen säkin itselle kokeiltavaksi, jotta josko siitä yhtä hyvät naurut irtoaisi itsenkin päällä.

Ei irronnut ei. Ehkä kyse oli siitä, että paita on oikeasti minulle koon liian pieni ja pitäisi ilon tuottaakseen olla vielä säkinpi, vai siitä, että ei naurata se, jos kerrankin on paita, joka osuu tissien kohdalle kauniisti, mutta armollisesti unohtaa esitellä jenkat ja muut kahvat. Yleensä kun tätä ihmettä ei käy. Joko rintamus saa olla esillä, ja kahvoista kinnaa, tai sitten kahvoista ei kinnaa, mutta ei sitä rintamustakaan huomaa. Vaan nyt oli se asia käsillä. Ei siinä naureta, vaan katsotaan hiljaa peiliin ja mietitään, että josko toisia naurattaa sittenkin, vaikka itse tykkää miten paljon. Onnekseni siinä tilanteessa muistin sen äidin opettaman viisauden, että parhaalta näyttää silloin, kun arvelee näyttävänsä hyvältä, eikä silloin, kun toisten mielestä näyttää vaatteet hyvältä, mutta itsellä on tyhmä olo niiden vaatteiden sisällä.

Säkki nimen tuo paita sai, kun se on melkeinpä oikeastaan vaan iso neliö, jossa on hihat sekä takana kuminauhan pätkä ja edessä rusetille vedettävä kiristysnaru. Saisi kai tuommoisen itsekin aika näppärästi väännettyä, vaan arvatkaapa jaksaisinko. Todettakoon kuitenkin, että jälleen todistui se asia, että yksinkertainen on kaunista. Ja jos ei muuta, ainakin se on miellyttävä ja viileä yllä.

HenkkaMaukan Säkki, jotku vanhat housut ja tonttuClarksit (ja leuhka ilme tietenkin)

Kuvassa muuten esittäytyy myös joskus vuonna 2001 tai 2002 osttu Clarksin tonttukenkäpari (niistä tulee tontut mieleen, älä kysy miksi). Äidin kanssa ajettiin 50 mailia suuntaansa outletille ihan näiden kenkien takia. Ostostelemassa oltiin oltu edellisenä päivänä, mutta näitä ei ollut ostettu. Seuraavana aamuna sitten siinä naisissa ihmeteltiin, että mitenkä niitä nyt sitten ei ostettu vaikka ne oli hyvät ja sopivat ja kaikkea. Ei siinä sitten mikään auttanut muu kuin hypätä autoon ja ajaa hakemaan paria. Koko matkan jännitti hirveästi, että entäs, jos joku on ne jo ostanut, kun ne olivat ainoa pari oikeaa kokoa ja niin sievät.

Nykyään ne ovat jo pohjasta melko kauhtuneet (ehkä suutari saa taas kohta rahaa) ja aika likaisetkin (ehkä vois välillä vaikka harjata, tai jos joku tietää miten muuten mokkahenkistä nahkaa voi putsata niin otan neuvoja vastaan), mutta edelleen kovin rakkaat. Kengät ovat tukevan tuntuiset, niillä jaksaa kävellä kauan ja ne ovat ulkoisilta seikoiltaan minun silmääni miellyttävät. Saattavatpa päästä parempaakin otokseen tuossa tuonnenpana, kun taas jalkaan osuvat.

Ainiin, vielä yksi iloinen asia kerrottavana. Muistanette sen, kun kitisin, kun koira söi ihanan kiilakorkoparin, joka osoittautui hyväksi kenkäpariksi asiallisissa tapauksissa, joissa pitää seista. Minulle kävi tänään niin onnekaasti, että löysin melkein samanlaisen parin. Sama lesti siinä on ja mallikin, pieni muutos vaan solkisysteemissä!

Tämä ostos tuotti minulle paljon mielihyvää, eritotenkin kun suunnilleen viikon päästä minun pitää mennä olemaan Asiallinen ja Tärkeä Venäjälle. Jotenkin minulle tulee aina itäeurooppalaisessa seurassa alemmuuskompleksi, jos ei ole edes yhtään korkoa kengässä, mutta nyt ei tule, kerta sain tämän parin! Nyt pitää sitten vielä päättää, mitä muuta vaatetta ottaa mukaan reissuun, jossa tilaisuudet vaihtelevat asiallisesta illallisesta johonkin, joka voidaan ymmärtää kansanjuhlaksi, tai sitten viralliseksi tapahtumaksi (voisivat tarkemmin ilmoitta, kun muuten joutuu ihminen tällä tavalla pohtimaan vaikka miten kovin vaatetustaan).

Otan varmaan mukaan ainakin tämän ja tämän mekon, koska ne käyvät melko moneen menoon asiallisesta asiattomaan. Pitää vaan lisätä koruja, jos haluaa pröystätä. Sitten jos kaapista vielä löytyy hyvä jakku ja kauluspaita tai jotain, olen jo melko pitkällä, eikö niin? (Nyt teidän kuuluu myötäillä niin, että minulle ei tule kauhistunut olo ja paniikki…)

Paidankin muuten kaupasta löysin, mutta koska minun pitäisi olla juuri nyt tekemässä muuta tähdellistä, eikä istua tässä, (niinkuin varmaan teidänkin ja koska näin tulee kirjoitettua taas pian uudeelleen, kun aihe on jo valmiiksi päässä) jätän sen uuden paidan vielä ihan arvoitukseksi!

Voi ihme

Saako olla henkilö semmoinen, että jos toinen sanoo, että olen säästeliäs, enkä lähde kaupoille vielä vaan sitten vasta, kun on taas varakas hetki kuusta, niin se vastaa siihen, että lähdetpäs, tarjoan lounaan.

Henkilökohtaisesti olen tietenkin sitä mieltä, että ilmaista lounasta ei ole olemassakaan, vaan päädyn löytämään jotain ihanaa, jota en voi vastustaa. Jännitys kasvaa.

Jane Doe muuten voitti palkinnon kirjoittamalla 500. kommentin. Jos luet tätä, lähetä osoitteesi sähköpostilla ehkaensikesana ät gmail.com, eipähän tarvitse kysellä sitten!

Vaan nyt pitää mennä. Ehkä sieltä kaupalta jotain tarttuu mukaan. Jos se siihen lipsahtaa, olette ensimmäisiä jotka tietävät.

Kesäisen värikäs ja jaarittelua legginseistä

Kesä on siis saapunut Suomeenkin ja johtanut mm. siihen, että pitää juoda olutta ulkona, eikä päivittää blogia. Haukkukaa siis vuodenaika, ei minua. Kesä on myös johtanut siihen, että vaatteissa ei tarvitse olla yhtä paljon kangasta kuin talvella, koska lämpimänä pysyy ilman toppatakkia. Itse olen yleensä kesän tullen kaivanut kaapista ne värikkäät pompulapaidat ja punaiset housut ja kaikki muut iloiset ja kirkkaat vaatteet, mutta tänäkesänä en ole niin tehnyt. Kaupoillekin menin jokin aika sitten toverin kanssa ja oikein ihastelin sitä värien paljoutta, kunnes sitten kävelin ulos kolmen mustan vaatteen kanssa.

Ostin Säkin, josta kuvia kunhan se ei ole pesussa taas, joka on iso ja muodoton ja musta ja ihana. Ostin myös ne Sopivan Pituiset Legginsit, jotka ovat puuvillaa ja ihanat ja löytyivät H&M:n hamerekistä ainokaisina ja sitten hankin vielä mustan paitamekkotopin, joka on kevyt ja ohut ja heiluu tuulessa.

Se on muutenkin mukava, kun se on leikattu niin, että se ylettää perän ympäri, eikä näytä kinnaavan mistään. Toisaalta se on niin ohut, että alla on pakko olla ainakin joku perustoppi, kun muuten näkyy boobsit siinä määrin, että vanhemmat kääntävät lastensa katseet pois.

Paitamekkotoppi on kyllä ollut melko ahkerassa käytössä, samoin kuin nuo legginsit. Niitä on jo saumurilla kurauteltu parikin kertaa kokoon, kun niitä ei ilmeisesti ole suunniteltu ihan jokapäiväiseen käyttöön ja pesuun parin kuukauden ajaksi. Olisin kyllä ostanut niitä toisetkin, mutta ruojat eivät myyneet toista paria. Ei edes nettikaupasta H&M:ltä irronnut. Kokoa XS olisi ollut jäljellä, mutta noin loogisena henkilönä päättelin, että ne ovat ehkä vähän liian pienet minulle.

Liehuva Veromoda paitamekkotoppi, ikivanha Gsus hame, joka on korvissa, että olisi tarpeeksi lyhyt, ne Sopivan Pituiset Legginsit ja valkeat ihanat balettitennarit(ja rumasti näkyvät rintiskan olkaimet)

Jouduin muuten tästä legginssikysymyksestä oikein keskustelemaan iltana männäviikolla, kun yksi mukava neitonen kertoi, ettei tykkää legginseistä yhtään ja että mielestään ne näyttävät hirveiltä. (Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät voi kaikista vaatteista pitää, mutta en minä ala avautua kenellekkään päin naamaa siitä, että “Kylläpä neiti on nyt pannut päällensä ruman vaatekappaleen”. ) Minä kyllä tykkään. Niissä yhdistyy housujen mukavuus mahdollisuuteen käyttää elämää lyhyempiä hameita häpeättä. (Minäkin olen ihan intoontunut vetämään mustan hameen, jonka joskus sain toverilta, kainaloihin asti paidan alla niin, että se näyttää lyhyeltä hameelta. Kyllä on nyt riemukasta, kun saa esitellä potkaa ja perää, mutta legginseitä käyttämällä voi leikkiä ettei esittele yhtään mitään.) Keskustelukin päättyi siihen, kun ilmaisin kantani, jonka olen ilmaissut myös täällä. Sitäpaitsi kuumalla legginsit voittavat sukkahousut 100-0.

Tässä legginssikeskustelussa on tosin muistettava, että älyää eron paksujen trikoolegginsien, jotka peittävät pikkarit, ja ohuiden sukkahousulegginsien, jotka eivät peitä, välillä. Kamalaltahan se näyttää, kun kaupungilla jonkun teinin äiti ei ole älynnyt huomauttaa lapselleen, että “Kulta, nyt sun Hello Kitty! -alkkarit paistaa aika pahasti, että laitatko kuule pidemmän hameen (tai hameen ylipäätään) tai paksummat housut”.  Silloin tekee mieli mennä ja kääriä huivi nuoren pyllyn ympärille. (Ehkä ne toisaalta tekevät sitä tahallaan. Kuulin, että Ruotsissa oli viimekesänä muodikasta käyttää paitaa ja ohuita legginsejä ja esitellä alushousujaan. Siinä on kyllä trendi, josta minä en innostu, koskapa haluan esitellä alushousujani vain harvoille ja valituille, tai sitten vahingossa.)

Ainiin, ei enää montaa kommenttia siihen viiteensataan, eli viimeisiä viedään. Oletko sinä se, joka palkitaan?

Pannaan nyt loppuun vielä pönötyskuva, kun kerta semmoisen yön tunteina olin ihan itse napannut…

Pönötys samassa asussa

Kesäkämmi

Sanokaa nyt hyvät ihmiset, että teille myös käy näin, niin minua ei nolota ihan niin paljon. Tämä kesä, liian lyhyet mekkoset (tai joidenkin tyyliä tuntemattomien mukaan paidat) ja legginssi-innostus aiheuttavat minulle noloja tilanteita. Lähinnä siis siitä syystä, että kun tulee kotiin ja on kuuma, henkilö ottaa ne legginssit pois, kun kotona ei haittaa, vaikka peppu vilkkuu.

Sitten kuitenkin voi tulla asiaa ulos, vaikka koiran pissattamisen merkeissä. Se tilanne voi koitua turmioksi, jos on altis kesäkämmeille. Toisin sanoen: tepastelin tänäänkin aika kauan tuossa toisella puolella tietä ja keräilin koirankakkaa (kun oma koira kakkasi, en kerää koirankakka harrastuksenomaisesti) tyytyväisenä mekkosessa, joka juuri ja juuri pystyasennossa peittää kirkkaankeltaiset alushousut. Kumarrellessa ei peitä.

Pitänee panna oveen lappu, jossa lukee, että muista panna housut jalkaan.

Palaan tähän kesämuotiasiaan oikein kuvienkin kanssa. Tosin kaiken tämän kesän vaatteista kertoo se, että tummansininen tuntuu värikkäältä. En käsitä miksi kaikki vaatteet ovat mustia. Apua.

Militanttilesbo

Olette varmaan päivitystiheydestä päätelleet, että pullukka on kesän tultua siirtynyt päivittämisessä hitaanpaan tahtiin. On siihen kyllä vaikuttanut sekin, että elämää on täyttänyt ylenmääräinen touhottaminen epäolennaisuuksien parissa, mutta se ei haitanne, ette tekään kuitenkaan jaksa lukea jotain vaatehöpötyksiä, kun vaihtoehtona on olut ja terassi tai puisto ja kirja.

Oli minulla muuten asiaakin. Minulla on miellyttävä naapuri, joka aina humalapäissään huutelee kaikelle, jonka edes epäilee tupakoivan tai nauravan ärsyttävästi tai ylipäätään tekevän mitä tahansa, mikä häiritsee hänen mukavaa parvekkeella tenutteluaan. Yleensä minuun kohdistuvat huudot ovat olleet melko tylsää, vaikkakin toisinaan melkomielikuvituksellista huutoa tyyliin “läski, tyhmä, tyhmä läski(joo, olen paksu) tai “huora, olet vittu ruma huora, etkä ikinä saa miestä, vaikka ne haluaa sua, eivätkä edes halua, huora” (niin haluaako vai ei?) ja “vasemmistoradikaali, tuhoat maailman” (mitä tähän voi sanoa?), mutta tänään kuulin jotain ihan uutta ja jännittävää! Ehkä se oli kesälakkini, joka ispiroi naapurin rouvaa huutamaan sanat “vitun militanttilesbo” viidennen kerroksen ikkunasta pihaan (koskapa asustukseni oli muuten kokonaan tylsä ja musta, housut ja paita kuvannee asua riittävän geneerisesti).

Huvituin huudosta, sillä lakissa on pieni rintamerkki, jonka perusteella huudon voisi ymmärtääkin, vaikka muuten lakki on kai aika perus tukka-paskassa-enkä-ehdi-pestä-just-nyt -mallia. Täti ei tosin muutenkaan ole ihan mukana kaikessa mitä maailmassa tapahtuu…

Tässä tämä lesbomilitattilakki nyt sitten on. Onko se nyt semmoinen sitten? (Minulle on ihan sama, jos joku haluaa olla militanttilesbo, itse tosin olisin mieluummin telaketjufeministi.)

Militanttilesbolakki (huomaa sotkuinen nurkka takana, lisätehtävänä etsi kuvasta koira)

Ainiin, ja koskapa viiden sadan kommentin raja lähestyy uhkaavasti, ilmoitan, että viidessadas kommentti (tai sen kirjoittaja) saa pienen palkinnon. Kommentoida voi mitä vaan postausta, kaikki lasketaan. Ilmoitan voittajan, kunhan se viisisataa tulee täyteen!

Verkkarista virsi lyhyt

Luojan tähden sentään. Voiko olla totta, että olen pukeutunut verkkareihin ja t-paitaan niin monta päivää, ettei ole edes teille tarvinnut mistään muusta vaatetuksesta kertoa? On se vaan niin. Kotoa on lähdetty viimeaikoina lähinna sateeseen lenkkeilemään koiran kanssa, eikä siinä asussa ole mitään niin erityistä, että sitä kannattaisi oikein Internetissä esitellä. Onneksi kirpputori oli taas tuottoisa ja tarjosi hameen, jota tosin pitää muokata hieman ennen kuin sitä viitsii päälleen vetää. Löysin näet kietaisuhameen, joka on kellomallinen, mutta sen aukinainen kohta pitää ommella kiinni, koska muuten näkyy se paljon parjattu perä. Tai ainakin reisi koko komeudessaan. (Halusin sanoa potka, mutta en ole ihan varma onko reisi sama kuin potka.) Tuo taitaa sitten ollakin ensimmäinen kietaisuhame, jonka olen eläissäni hankkinut, kun yleensä ne ovat leveydeltään sitä luokkaa, että puoli persausta roikkuu esillä. Enkä yleensä pidä siitä suorasta mallista. Onnenpotku oli se, että myrkkykaksonen minulle kellomallisen spottasi sillä välin, kun itse taivastelin taas jotain käsittämättömiä tilpehööriläjiä sen hameen läheisyydessä.

Sadepäivän rattona voisinkin sen ompeluviritelmän tehdä ja sitten ottaa siitä oikein kuvamateriaalia teille. Ei kai sitä muutakaan oiken viitsi perjantai-iltana tehdä (vai käykö joku teistä joskus muka pubissa tai jossain, häh, oletteko te ihan rappiolla?!). Miltä kuulostaa?

Ainiin, ja tuolla edellisen kirjoituksen kommenttiboksissa yliopistolapseni Ellu etsii tietoa bikinin alaosista, jotta kertokaa sille, jos tiedätte minkämoiset olisivat hyvät sen tarpeeseen ja vielä parempi, jos keksitte mistä se ne löytäisi!