Kah, punamusta

Heipsansaa taas! Onpas taas vierähtänyt, mutta sitä sattuu paremmissakin piireissä. Olen koko alkukesän kehittänyt itselleni ihan liiallisissa määrin turhaa ajateltavaa ja sitten kun itse en ole sitä tehnyt, maailma on hoitanut sen puolestani, vaan tunteepahan elävänsä! Lääkärissäkin kävin keuhkojani esittelemässä, mutta se päätyi siihen, että täti taputti minua pään päälle, kun olin vähän hoikistunut. Mukava sinänsä, mutta olisi se mukavaa, jos joskus taputettaisiin päätä (tai selkää tai kiiteltäisiin vaan) ihan vaan vaikka siitä, että ei ole tänä vuonna erehtynyt hankkimaan sukupuolitautia tai pudonnut jostain korkealta tai vaikka alkanut käyttää suonensisäisiä huumeita. Olisi se erilailla kannustavaa elää terveellisesti niitäkin vältellen!

Jopas olin kätevä emäntä, kun huomasin, että onhan minulla kännykässä kamera, joka toimii vaikka pyykkikorista löytyneen kameran akut olisivat miten latauksessa. Siitä syystä havaitsin myös, että minun on täysin mahdollista kirjoittaa minipostaus ja leuhkia uudella tukkavärillä vähän. Tosin nimenomaisesti vähän, kun ei Nokian insinörttikään vielä ole ollut niin pätevä, että olisi kännyköihin osannut semmoiset reunat tehdä, että voisi sitä useimpiin kännykkäkameroihinkin sisällytettyä viive/vitka/mikähittoseon-laukaisinta käyttää.

Kyllästyin tuossa mennä aikana pelkkään punaiseen, ja kun kerta tiedän, että se haalistuu kesän aikana teki mitä hyvänsä, lykkäsin väliin myös mustaa. Nyt tukassa on sitten alla epämääräisiä klönttejä mustaa, joka on minusta hyvä asia. Auki olevasta tukasta ei oikein ollut näissä olosuhteissa mahdollista napata otosta, vaan tuostapa te sen näette (jos näette)!

Raitaa on

Tihrustakaa siitä nyt sitten, jos selvää saatte.

Ehkä tästä pitää vääntäytyä uloskin vielä tänään ja ehkä johonkin kauppaan. Onneksi aion viettää juhannusta kaupungissa, joten erityisostoksiksi riittävät kasvispihvit, mozzarella ja joku hyvä valkkari (tai pari).

Kai teistä joku muukin on kaupungissa juhannuksen? Turussa se on ainakin oikein mukavaa, kun puistoja piisaa!

Read Full Post »

Minne niitä vaatteita oikein menee?

Jaa. Muistanette, että olen joskus puhunut vaatteiden alla olevista vaatteista. Tämän asian ajavia vaatekappaleita minulle on siunaantunut useampi, joista ainakin yksi on vähän liian iso ja puuterin värinen, mutta silti ihan mukava vehje läheisesti laskeutuvan mekon alla. Siinä mielessä mielelläni ehkä sitä vieläkin käyttäisin, mutta enpä käytä en. Johtuen lähinnä siitä, että kureliivi on kadonnut luineen päivineen. Muutaman päivän jo luulin, että se johtuu siitä, että muutossa kaikki katoaa, eikä löydy ennen seuraavaa muuttoa, kunnes minua muistutettiin vaatekappaleen kohtalosta.

Saattoi nimittäin käydä niin, että vapunalusviikolla saatoin olla hieman juovuksissa yksissä juhlissa, joissa ehkä muutaman juoman jälkeen saatoin olla sitä mieltä, että liian iso kureliivi on turha värkki ja saatoin heittää kyseisen vaatekappaleen päältäni tanssilattialle. Itse olen sitä mieltä, että on hyvä, etten muista näin tapahtuneen, vaan voin tuudittautua siihen, että sinänsä hyödytön vaatekappale on vaan eksynyt jonnekin muuttolaatikkotulvaan, eikä lainkaan jonkun ravitsemusliikkeen tanssilattialle.

Että ottakaa siitä oppia miten sitä olutta juodaan shottien kanssa. Ja muistakaa, että aina paikalla on joku, joka kyllä mielellään virkistää muistianne aiheesta. (Vai onko teillä tuuria, ja selviätte ruojat kuin koirat veräjästä?)

Seuraava päivä

Seuraavana päivänä saa mököttää omassa punaisessa kommuuni-Skodassa (Mullon auto, muttei korttia. Onneksi kuskeja yleensä piisaa ja auton lainaajia myös!) Glasit on Indiskasta ja tukan väri purkista, jonka äiti osti ja joka on erilainen kuin ennen.

Read Full Post »

Kiukuttelua ja haluamisia

Olen saanut viime päivät viettää tiiviisti tietokoneen seurassa, mutten ikävä kyllä lukien ja kirjoittaen blogeja, vaan tehden tyhmiä töitä, että voi sitten taas rentoua välillä. Tuloksena tästä kiukuttelua aiheuttavasta tilanteesta tili näyttää kivemmalta, selkään sattuu (tarvitsen oikeasti työpöydän) ja sohvassa on minun muotoinen kuoppa, joka muodostuu siitä, että kyyhöttää kone sylissä kääntämässä.

Lisäksi pitäisi vielä keksiä mitä panee päällensä yksiin hautajaisiin, joihin onneksi on vielä muutama viikko aikaa. Hautajaiset on jotenkin aina hankala pukeutumistapahtuma, kun pitäisi näyttää arvokkaalta, eikä riehakkaalta. Mustaa on kyllä kaappi täynnä, mutta ei ehkä toinna pukeutua samanlaiseen mustaan, jota käyttää vaikkapa juomingeissa tai muissa toimissa. Jatkamme pohdintaa.

Lisäksi olen havainnut, että minuun on purrut kevätkenkäpörriäinen. Kerta kun minä haluan nuo:

Himokengät (Siilinjärven MODA, hinta oli muistaakseni kolmisen kymppiä)

Minä kokeilin niitä jalkaankin, ja olivat sen tuntuiset, että pääsen ainakin lähipubiin ja takaisin kaatumatta tai itkemättä…

Ainiin. Ostinkin yhdet korkkarit jo City Marketista viidellä eurolla, mutta piilotin ne koiralta, enkä löydä niitä enää itsekään. Meinasin sitäpaitsi varastaa ne vahingossa, kun koppasin ne alennuskorista ja sitten jatkoin ostostelua ja eläkeläiskäytöstä. Eläkeläiskäytös on siis sitä, että käy kahvilla/lounaalla/muulla herkulla marketin kahvilassa ja päivittelee hintoja. Sitten kun siitä nousee, voi helposti ajatuksissaan työntää korista kopatut kengät vahingossa lapasten seuraksi veskaan. Näin kävi. Onneksi huomasin kassalla kukkaroa tonkiessani, että nyt on kyllä kassissa jotain, joka ei sinne maksamatta kuulu. Melkein tuli minusta ryöväri!

Ja yksi testiprojektikin minulla tässä on menossa. Savon Sanomissa oli juttua siitä, että tukan voi pestä pelkällä vedellä tai etikkasotkuilla, eikä se haise tai näytä likaiselta. Päätin testata tätä, joten olen nyt hinkannut tukkaa puhtaaksi pelkällä vedellä noin viikon ajan. Raporttia tulee varmasti ensi viikon alkupuolella. Tällä hetkellä tuntuu, että tukka on puhtaan oloinen, mutta tuuheampi ja tottelevaisempi.  Ehkä tässä vielä hetki kärvistellään. Aiheesta löytyy tietoa vaikkapa googlettamalla sanan nopoo (eli no-poo, ei shampoo…) ja täältä.

Tuskinpa kokonaan shampoosta luovun, mutta täytynee myöntää nyt ainakin se, että yleensä talvisin kutisevankuiva hiuspohja kiittää, kun sitä ei kokoajan aineilla hinkuta!

Tässä vielä iloksenne Arkistukseen liittyvä kuvakulma, kun kerta tuommoinenkin kamerasta löytyi! Siinäpä näkyy koko hoito hankineen!

Kylmä, mutta ei auta

Read Full Post »

Takkutukkaa ja Arvontalaulun aika!

Huh, kun taas vilahti viikonloppu hujauksessa! No nyt on kuulkatte tukka leikattu ja mieliäisellä tavalla vielä! Huonolla hoidolla murhatut latvat on poistettu ja vähän on muka malliakin leikattu, jopas nyt kelpaa! Tämä on myös melkein sadas (99.) postaukseni, joten juhlistan sitä arvonnalla, johon osallistumisohje alempana.

Malli koostuu lähinnä kerrostetusta kuontalosta ja semiotsiksesta, eli tukkaosiosta, joka on niin lyhyt, että käy puolittaisesta otsatukasta tai vaihtoehtoisesti sinnikään pyörteen ansiosta tarvittaessa pyörähtää sivulle pidempien karvojen seuraan. Pituutta rapsautettiinkin sitten reilusti pois, koska joskus pitää uhrata ritisevän kuivat latvat. Sainkin sitten mahtikäskyn käyttää muutenkin kosteuttavaa hoitoainetta ja shampoota, kun kerta on nähtävästi nykyään kuiva tukka.

Vielä kun jaksaa värin ängetä päähänsä, niin johan on komia kuontalo, sanon minä. Värjäysprojekti on vaan oma rumbansa, kun on koira, joka haluaa ihan välttämättä auttaa kaikessa. Vielä en ole vahingossa värjännyt kovinkaan isoja alueita koirani turkista, mutta pelkään senkin päivän vielä koittavan.

Riemua tuottaa myös se, että tukka on taas siinä kunnossa, että sen saa huolettomasti kiskaistua solmulle, vaikkakin nähtävästi välillä ainakin tarvitaan pinniä, ettei levähdä solmu heti auki.

Semiotsis

Näin paljon on tukkaa jäljellä.

Ja sitten siihen Arvontalauluun! Koskapa minun kampaajani on hurjan mukava, antoi hän minulle lahjaksi tuommoisen tukkaruusukepannan. Ja koska kampaaja ei ole vain mukava, vaan hurjan mukava, antoi se minulle niitä ruusukkeita kaksi. Tämä nyt sitten tietenkin tarkoittaa sitä, että voin arpoa sen toisen jollekin teille annettavaksi! Itselle ruusukeon ainakin mieluisa, kun sillä sa helposti vähän potkua tukkaan.

Ruusuke pöydällä (napsauttamalla kuvan saa isommaksi)

Osallistu arvontaan kommentoimalla tätä tai jotakin muuta merkintää 3.2. mennessä (ensi viikon keskiviikko on se päivä). Silloin arvon voittajan! (Muista jättää toimiva yhteystieto!)

Ainiin, kuulin muuten bussissa pienen pojan pohtivan äidillensä, että miksi lihavilla ihmisillä on usein kirkkaamman värinen tukka kuin laihoilla. Äiti pyysi poikaa hiljenemään siinä vaiheessa, kun poika pohti, että johtuuko se siitä, että lihavilla on enemmän ravintoa, jonka takia niiden hiukset jaksavat kehittää väriä enemmän. E tainnut vielä tietää tukkaväreistä…

Read Full Post »

Hatutuksen täyttymys

No tiistaina se sitten saapui postin mukana! Hattu siis. Perjantaina tehty tilaus siis ehti kotiin melko rivakkaa vauhtia ja innoitti minut vielä tilaamaan samaisesta nelly.comista neulepaidankin. Toivottavasti sekin saapuu pian! Lasku saapui paketin mukana ja maksuaikaa oli riittämiin. Sivuilla voi maksaa myös kortilla, eikä silloin tarvitse maksaa kolmen euron laskutuslisää. Postikulut olivat kotuulliset (4 e), ja viikon sisällä tehdyt lisätilaukset saa samaan hintaan. Siispä paitani kolahtaakin kotiin toimituskuluitta. Tähän mennessä minulla on firmasta siis vain hyvää sanottavaa.

Hattu on täyttä villaa ja oikein mukava päässä, joka on hyvä asia, koska huomiselle on luvattu pakkasta. Ajattelin ulkoiluttaa koiraa puistojen sijaan jokirannassa huomenna ihan vaan siksi, että pääsen herrastelemaan pitkin katuja uudessa hatussani! Se kyllä sopisi ehkä yhteen Kesätalvimekon kanssa, täytynee testata! Toivottavasti hattu pysyy tuossa mukavassa muodossaan. Olettaisin, että se vähän muotoutuu päähän, mutta tuskinpa ihan venähtää.

Koskapa olen touhunnut koko päivän tässä koneella enemmän ja vähemmän tuotteliaana, annan kuvien puhua sanojen puolesta. Iloinen olen lakista, uskotteko? (Näkyipä tuonne loppuun tekstiäkin löytyvän. Minkäs sitä sudettisavolainen sielulleen ja sanarakkaudelleen mahtaa..?)

Hattu edestä ja ienirvistys

Tärinähattu (etsi imuri)

Valopään hatun muoto ja ruokoton tukka

Virne (etsi ufolampunheijastus)

Jok’ikiseen kuvaan yritin tuon ruusukkeen saada, mutta yhteenkään se ei oikein osunut kunnolla. Yritä siinä nyt sitten saada selvää siitä, miltä se näyttää…

Kuvista viisastuneena muuten varasin kampaaja-ajan perjantaille. Sain helposti ajan suosikkipaikkaani, nyt sitten vaan miettimään, että mitä tällä kertaa päälle tehdään! Hirveästi tykkään suosikkipaikastani, eikä ihmekään. Ei tarvitse pulittaa sataa euroa trenditukasta, josta ei tykkää, vaan pääsee sopuhinnalla nauttimaan itselle sopivasta kuontalosta, joka leikataan kymmenien vuosien kokemuksella ja ihmistuntemuksella! Saa vielä semmoisen tukan, jonka osaa sitten kotonakin laittaa nätisti! (Yhtä herraa olen pelotellut poikatukalla ja kaljulla, eikä se ole oikein innostunut ajatuksesta. Tosin en minäkään, kun lyhyt tukka pitää leikata liian usein, minulle sopiva tahti on kerran tai kaksi vuodessa…)

Tästä lakista muuten tuli mieleen se kerta, kun äiti joskus sovitteli kaupassa kenkiä tai hattua, ja koska minä olin ihan pieni ja halusin leikkiä, minä sovittelin hienoja hattuja. Vieläkin muistan, miten myyjä sanoi äidille, että ”tuolle tytölle ne aikuisena sopivat hatut”. Olin silloin ihan varma, että minusta tulee suuri hattujen käyttäjä. Noh, vielähän tässä on aikaa ryhtyä!

Ainiin, huomasin minä tänään muitakin mummoutumisen oireita kuin vain vanhojen muistelun ja huopahattuhimon. Minä sain aikoinaan kolmen ikäisenä silmälasit, jotka kulkivatkin nenällä reilut kymmenen vuotta, mutta sitten en niitä enää varsinaisesti tarvinnut, kun vahvuudet olivat niin pienet, ettei siitä paljon hyötyä ollut.

Noh, viime aikoina olen alkanut pohtia, että miten on niin yhtäkkiä alkanut tulla silmän alle ryppyjä, kunnes näin itsestäni kuvan lukemassa: minähän joudun siristelemään! Herran tähden, ikänäkökö? Kaivelin laatikosta viisi vuotta sitten hankitut lasit, joita en varmasti montaa kertaa käyttänyt hankinta-ajankohtana. Nyt huomasin, että heti auttoivat, enkä ollenkaan siristellyt (nyt huomaan sitä tekeväni, kun osaan siihen huomiota kiinnittää). Kai se on kuulkaa niin, että pitää heti huomenna varata aika näöntarkastukseen. Onpahan hyvä syy hankkia nenällensä jotkut mukavat keikuttimet. Piilolinsseihin kun en lähde, kun en muuten kuin lukiessa ja töitä tehdessä prillejä tarvitse. (Vaikka värilliset piilarit on sitten ihan asia erikseen…)

On sekin kumma, että niistä rypyistä pitää olla niin huolissaan. Pienenpänä minä ihailin hirveästi Amanda Burtonin (se esiintyi silloin jossakin lääkärisarjassa) naururyppyjä, niitä semmoisia, jotka ilmestyvät silmäkulmaan, kun hymyilee. Oikein odotin, että semmoiset saan. Nyt sitten, kun ryppyjä alkaa tulla (tosin väärään paikkaan silmän alle, eikä sinne kulmaan), kitisen, että voi ihme ja kumma kun tulee ruttu naamaan. Pitääkö tässä haluta kiskoa lisää laardia ihon alle, että on naamalla täytettä!?

Tai sitten minä voin hyväksyä ikääntyvän ihoni ja keskittyä näyttämään nuoren ja villin sijasta kauniilta ja viisaalta. Plus että tilanteeseen voi olla tyytyväinen sikälikin, että jos näköongelmista tulee siristellessä ryppyjä, voi aina lohduttautua sillä, jos näkö heikkenee, ei näe niitä ryppyjäkään!

(Lupaan ja vannon muuten skannata huomenna. Nyt menen maate koiran viereen, se ruoja tuolla jo kuorsaa kovaan ääneen!)

Onko teillä ryppykriisin oireita, vai oletteko löytäneet sen suhtein sisäisen zeninne? Minä aion löytää omani heti pikimmiten.

Read Full Post »

Hatuttaa

Tässä olen muutaman päivän kateellisena katsellut toverin hattua, jonka se oli ostanut reissultaan vuoden vaihteessa. Se lakki on komea ja ruudullinen ja siinä on vaaleanpunaista nauhaa ja vaikka mitä! Ja sitten siinä on vielä pieni lippa, eikä lieriä! (Ehkä pitää vaatia sitä, siis toveria, ei lakkia, olemaan niin kauan paikallaan, että siitä saa kuvan, jotta ymmärrätte kateuteni määrän.)

Kateuden tuskaa kasvattaa se, että oma hattuvalikoima on valitettavan pieni niin, että se koostuu lähinnä muutamasta mukavasta kesälakista ja isosta kasasta erilaisia pipoja. Pipoistakin se paras on hukassa, enkä ymmärrä mihin minä sen olen työntänyt! Se oli vieläpä äiteen kutoma ja itse olin siihen pienillä ja siroilla kätösilläni ommellut kirkkaista helmistä ja punaisista paljeteista kukkasia. Tyhmää, ettei sitäkään sitten voi käyttää, kun se on pitänyt jonnekin kaapin pohjalle survoa.

No, tämä toverin hieno lakki on saanut minut himoitsemaan omaa lakkia. Himojen kohteena on semmoinen päävaate, joka olisi soma, mahdollisesti musta ja sitten vielä semmoinen, ettei se purista tukkaa ihan lyttyyn. En ole tunnettu ainakaan kärsivällisyydestäni tai kyvystäni etsiä mitään kovin kauaa, joten arvattavissa oli, että aika nopeasti se lakki tulee hankittua, kunhan asiaan pääsee käsiksi. Ja kun tuossa yhtenä päivänä käyskentelin Turun kaupungilla, enkä löytänyt mieleistä, päätin yrittää löytää päähinettä verkkokaupoista. (Ainakin näin äkkiseltään voisi kuvitella, että netistä uskaltaa tilata ainakin hattuja, kun vaikka miten olisi minkä vaan mallinen, harvoin läskiä päähän niin kertyy, ettei lakki mahtuisi päähän.)

Löysinkin sitten nelly.comista semmoisen, joka ehkä näyttää kivalta! Tilasin sen tietenkin heti ja välittömästi ja nyt sitten innokkaana odotan postin tuovan minulle paketin. (Edessä tuskalliset 2-6 pvää.) Harmillista, ettei sivulta saanut napattua isompaa kuvaa lakista, mutta otan sitten paremman, kunhan se saapuu. Nyt vaan sormet ristiin, että on semmoinen miellyttävä!

Tämmöisen tilasin

Musta tämä ostos ainakin on, ja kuvissa näyttää somalta. Toivottavasti se on semmoinen, joka ei tojota liian korkealla päälaen yläpuolella, kun semmoista en halua. Vaikka voisihan se tietysti pituuteen lisätä… Vaikka ei se tietty liian päänläheinenkään saa olla, ettei sitten se tukka ihan littaannu. Täydellisessä maailmassa hattu on vielä materiaalia, joka ei sähköistä päätä! Nyt siis vaan peukut pystyyn odotuksen ajaksi!

Sitäpaitsi en ole tuosta paikasta ikinä ennen tilannut mitään, joten nyt pääsee kokeilemaan senkin!

Read Full Post »

Tukkamekko

Voi onni! Eilen ahdoin naamaani Bossassa niin herkullista ruokaa, ja siinä määrin, että vieläkin sielua lämmittää. Voi niitä maniokkilastuja ja pähkinächillikanaa jajaja… Ja vielä jälkiruokakakkua. Henki meinasi mennä, kun oli niin hyvää! Mutta ehkäpä on syytä siirtyä aterioullaleuhkimisesta asiaan.

Niin, lauantaina (josta on jo monta päivää) tuli semmoinen olo, että herran tähden, eihän minulla ole semmoista mekkoa, joka olisi hieno, mutta ei liian hieno, ja joka sopisi kesällä käytettäväksi, kun siinä ei ole pitkät hihat. Euroviisut ja kaikki, eikä ole kuin talvimekkoja vetää päälle! Kävin kaupassa katsomassa, josko joku möisi minulle semmoisen mekon, mutta ei myynyt ei. Joka paikassa tarjottiin liehuvaakin liehuvampia helmoja ja romantiikkaa tai ruutukankaita, eikä ollenkaan mustaa ja simppeliä, jota juuri silloin halusin. Sitäpaitsi liehuva ja löyhyvä mekko ei ollenkaan näytä sitä hienoa persaus-lantio-tissit -seutua, jonka uusilla tuubeilla korostin. (Siitä kerromma myöhemmin, kun ei makeaa mahan täydeltä) Ei siinä sitten auttanut muu, kuin ryhtyä virittelemään semmoista mekkoa itselle.

Onnekseni olin ajatellut tätä asiaa jo pari kuukautta aiemmin niin, että kaapista löytyi valmiiksi kangas tarvetta täyttämään. Ei kun vaan leikkaamaan ja ompelemaan. Tässä on lopputulema. Kesäinen pikkumusta (voiko semmoista olla?). Vähän harmittaa nyt, että olin laiska, enkä jaksanut leikata kangasta niin, että helmasta olisi takamuksen kohdalta tullut vähän löysempi, mutta hyvä se on noinkin. Helmaan pitää vielä keksiä joku viritelmä nauha tai muu, ettei kangas mene rumasti rullalle, mutta olkoon nyt kiireimmän aikaa noin. Enpä sitä tähän kuvaankaan saanut sitä helmaa sihdattua niin, jotta eipä teidänkään silmäänne se häiritse.

Tämmöinen mekkonen siitä tuli

Ostin tähän mustan sievän boleronkin, mutta se on hukassa jossain pyykkikasassa, joten se ei päässyt kuvaan. Voinpa sitten kuvata sen jonkun muun reuhakkeen kanssa!

Jä tässä vielä toinenkin otos, joka näyttää sitä tukkaakin! Kamalan hankalaa on ottaa tukasta kuva niin, että se näkyy hyvin varsinkin, kun ei millään jaksa tehdä just nyt yhtään mitään, edes esimerkiksi vetää kampaa tai harjaa niistä läpi. Mutta tässä se nyt jotenkin näkyy, ja alempana myös. Rakastan sitä, kun se on liikkuvainen ja näyttää muka hurjan tuuhealta ja niin pois päin!

kesäpikkumusta ja tukka, jossa hassu jakaus

Ja sitten ihan tukkaa vaan!

Pörrötukka. Tässä ehkä näkyy tämä tukka parhaiten, parempi varmaan olis, jos sille olisi jotain jaksanut tehdä...

Mitäs sanot? Haluatteko paremman kuvan vielä tukasta (no kyllähän se tietenkin aina näkyy kuvissa) vain näkyykö jo? Mitäs mekosta? Näyttääkö se siltä, että nyt on vaan pyyhe kietaistu nahan peitoksi?

Read Full Post »

Trendikampaajat ja ne jotka osaa

Havainnoitsin taas, että turhaa on maksaa keskustan trendikampaamolle sataa euroa siitä, että ne leikkaa tukan niin kuin niiden mielestä on hieno ja trendikäs, kun voi maksaa naapurin kampaamolle säädyllisen summan siitä, että tukka leikataan niin kuin itse haluaa ja hyvin.

Olen ollut elämässäni kiukkuinen siitä, kun käy kalliissa paikassa leikkaamassa tukkaansa ja sanoo, että leikkaa se niin, ettei tartte heti ensi kuussa taas tulla ja nuin ja näin, ne siltikin leikkaa sen samalla tavalla kuin sille edelliselle, jotenkin siis tosi spessusti ja kuulisti. Sitten ne hieroo käsiään yhteen, kun neito näyttää nyt hyvältä, mutta ei osaa enää kotona laittaa sitä tukkaa mitenkään, vaikka miten sille esitellään, ja joutuu muutenkin tulemaan kohta takisin, kun se kasvaa yli. Ja kun minä en kertakaikkiaan halua sitä uusinta ja hienointa mallia, joka näyttää vanhanaikaiselta jo ensi viikolla. Minä haluan semmoisen, joka näyttää hyvältä niinäkin päivinä, kun ei jaksa tehdä mitään sille päälle.

Hyvää mieltä taas on tuottanut se, kun menee laitakaupungin kampaamoon, jossa kampaajalla on 30 vuoden kokemus ja hyvä ihmistuntemus ja iso kasa rehellisiä juorulehtiä. Oma uusi suosikkikampaajani teki täydellisen vuosijuhlakampauksen 25 eurolla ja nyt täydellisen leikkauksen parilla kympillä. Osasi leikata juuri semmoiset kerrokset kuin halusin. Osasi kuunnella ja kysellä ja sitten vielä tuntui tajuavan jotain olennaista persoonastani ja sovittavan sen tukkaani! Kyllä se vaan niin on, että ihmistuntemuksella ja vuosien ammattitaidolla pääsee minun kirjoissani aika korkealle. Ei tarvita ydinkeskustassa olevaa liiketilaa ollenkaan.

Tällä haluan ilmaista iloni uudesta mukavasta tukasta. Kuvankin saatte, mutta ette nyt, kun olen kerta nakuna sohvalla ja kamera on ainakin metrin päässä siitä etäisimmästä pisteestä, johon käteni ylettää. Huomenna sitten varmaan…

Lohdutuksena kuva herkkulounaasta, jota söin viime viikolla. Mozzarellaa, pastaa, basilikaa ja tomaattia. Nam. (Tämä ja tuo aiemmin ilmaistu turhan liikkeen välttely lienevät osa sitä syytä, että luette pullukan muotiblogia.)

Tukan sijaisena toimiva nauhapasta

Read Full Post »

Paholaisen keksintö (on kauppakeskus)

Turkuun avattiin tänään uusi kauppakeskus ja heti sinne piti myrkkykaksosen ja ”Marketan” kanssa vääntäytyä. Siellä kuulkaa oikein Laura Voutilainen esiintyi (ei menty eturiviin) samalla kun saatiin kierrellä kaupoissa, joita oli enemmän kuin tarpeeksi. Pari ihan uutta tuttavuuttakin siellä oli vanhojen kunnon henkkamaukkojen ja lindexien lisäksi!

Oli varmasti ilmaan työnetty ”osta kaikkea” -tuoksua, kun kerta innostuin oikein ostostelemaan. Ensinnäkin hankin käsiini Cliniquen Pore Minimizer – Instant Perfector mönjää. Se on semmoista peitevoidehenkistä ainetta, joka ei varsinaisesti muuta naamaa kokonaan saman väriseksi, mutta tekee ihosta luontevan tasaisen näköisen, silkkisen tuntuisen ja kiiltämättömän (ei kuitenkaan minkään puuterikakkunaaman). Sain sitä joskus aikoja sitten näyteputkilon jostain ja nyt oli lopulta hetki hankkia se oikea tuubi.

Tämä aine sopii hirveän hyvin minun iholleni (joka on semmoinen niinkuin kaikilla muillakin, tästä kuiva ja tuosta rasvainen ja sitten kuitenkin pinnasta kuiva ja alta ei ja kaikin puolin muka justiinsa erilainen kuin muilla). Parasta siinä on se, että kun olen laiska meikkaamaan naamaa muuten kuin silmien kohdalta, niin tällä saa helposti naaman näyttämään hyvältä kokopäivän. Ts. voi huijata, että on täydellisen luontevasti hehkuva, vaan ei kiiltävä, iho. Välitön täydellistäjä!

Kannattaa kuitenkin varmasti hankkia näytetuubi tai testailla testerillä ennen kuin hankkii, koska kerta en halua väittää, että tämä on kaikille yhtä hyvä kuin minulle. Maksaakin kuitenkin melkein kolme kymppiä! Itse kuitenkin rakastan sitä jo nyt pelkän näytetuubin kuluttaneena! (Herran tähden, tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun täällä kosmetiikkaan kajoan. Se johtunee siitä, että esimerkiksi ihonhoitoni perustuu lähinnä hyvään kosteusvoiteeseen ja sitten niihin semmoisiin kosteuspyyhesystemeihin, joilla pestään naama, jos ei olla suihkussa pesemässä muutakin. Suihkussa pestään sitten muka ihan naamanpesuaineella.)

Clinique Pore Minimizer - Instant Perfector

Seuraavaksi rynnistin liikkeeseen, jossa en ole ennen käynytkään. Se oli semmoinen kuin Cruel Age ja niillä myytiin kaikkea ihan mukavan näköistä. Jos kauppakeskus ei olisi ollut ihan niin täynnä ihmisiä, olisin varmaan katsellut kauemminkin, mutta näillään mukaan tarttui vain valkoinen t-paita, jossa on ristinollapeli, jonka alla hailakkana kuvana semmoisia vuosisadan (sen edellisen siis) alkupään hottistyttöjä, joilla on pyllykin välillä paljaana. Soma on se! En tiedä onko se jonkun merkkinenkin paita, enkä jaksa selvittää, kun se paita on päällä ja niskalappu on niskassa ja silmät etupuolella.

Rentoilua (Opettelin pienimuotoista kuvankäsittelyä. Klikkaa kuvaa ja huomaa kadonnut kasa!)

Tuo vaate oli nimeltään ”ylisuuri t-paita” ja hankin sen vielä koossa XL. Nauratti oikein ostaessa. Toisaalta, mitäs se haittaa, hyvältä se näyttää kuitenkin! Ja mahtuupahan päälle. Se jatkuu pyllyn alle, mutta se ei näy tässä kuvassa, kun kamera on kirjahyllyssä ja se hylly on sillä korkeudella, että ei pylly näy kuvassa. Paidan alla pitää pitää jotakin toppia, nyt mustaa Elloksen semmoista, mutta tarkoitusta varten on myös Gina Tricotista hankittu maailman keväisimmän vihreä pitkä toppi. Kesän löysäilypaita on siis hankittu. Ja kerrottava, että taisi olla ensimmäinen paita, jonka olen ostanut täysin sovittamatta tai edes eteen peilin edessä mallaamatta!

Ne tyttöskuvat on sen kankaan nurjalla puolella.  Kun alla oleva toppi on jotain muuta kuin musta, ne erottuvat ohuesta trikoosta läpi oikein hyvin. Tässä erottuukin sitten oikealla puolella oleva ristinollakuvio. Nuo typykät herättävät minussa iloa, kun ne ovat kerta vähänniinköpornoja, mutta sitten kuitenkin hirveän siveellisiä…

T-paidan etumus nurjalta puolelta, kuva suurenee klikkaamalla

Suosikkitypy

Minusta mukavin nuista typyköistä on neiti numero 2 (vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas. Siinä se peppuansa jotenkin muka viattomana tutkailee! Neiti 7 on myös hieno, mutta nro 2 voittaa minun ääneni!

Kenelle näistä sinä antaisit paitakuvamissin tiaran (joo, nyt soi päässä vastaus lapsuuden vitsiin ”kuka voittaa barbimaan missikisat?”, eli ”Ken on heistä kaikkein kaunein…”)

Jotenkin nuo tuommoiset vanhan ajan tuhmistelukuvat herättävät minussa aina jotain iloista. Se, että vähän vilautetaan perskannikkaa, ei ole mitään nykyään, mutta siltikin tuo pelkkä takapuolen varjo on paljon kiinnostavampi kuin se koko revohka levällään linssin edessä. Onkohan tuokin painatus kopio joistakin oikeista kuvista, vai onko graafikkosetä/täti väkertänyt kuvat omasta päästään? Oli miten oli, hieno on kuvio! Ehkä tämä paita ajaa lopullisesti pois sen kevätvillitysviirauksen, kun siinä nuo kuvat olemassa riittävän metkoja kuvastamaan tätä kevätpäätä.

Lisäksi sain vielä ostettua hiuspannan, jota olen tässä aiemminkin jo himoinnut. Olisin halunnut vähän paksumman/leveämmän, mutta kun Glitterissä (mä olen niiiin 14-vee) oli vain ohuita ja tosi leveitä mustia, tyydyin tuohon. Voin sitten hankkia sen leveämmän joskus toiste, jos semmoinen on sitten ihan pakko saada. Taidan luulla, että tuo riittää kattamaan tämän pahimman tarpeen.

Hyvä ja halpa panta (täysi vahinko, mutta seuraa katseen suuntaa)

Saatoin ostaa jotain muutakin, mutta en uskalla katsoa tuonne kassiin nyt. Jos sieltä jotain löytyy vielä, kerron siitä sitten samalla, kun paljastan ne loput kirppariostokset!

Read Full Post »

Raitapaita

Nyt on se hetki, jona voisi selittää, että voi hitsi, kun oli pääsiäinen/akku hukassa/väsy, tms, mutta enpä selitä. Pahoittelen enemmänkin, että tsori, en kirjoittanut hetkeen. Enimmäkseen tämä kuitenkin johtuu ajatuksenkulun olemattomuudesta. Olo on ollut kuin yhdellä yliopistolla vaikuttaneella (eläköitynyt on henkilö jo) lehtorilla, joka kerran lähti luennolta kopioimaan jotain nopsaan, mutta unohti matkalla minne oli menossa, joten meni työhuoneeseensa kahville. Pidin siitä lehtorista paljon, vaikka se olikin välillä vähän pihalla…

Asiaan.

Ensinnäkin tunnustus. Ne balettihenkiset tennarit oli jalassa niin mukavat, että niitä oli pakko tilata ellokselta toisetkin. Ja kolmannet. No, ok, tilasin kaikkia värejä (valkoinen, hopean harmaa, tummansininen ja musta) yhdet niin, että kunhan posti saa tehtyä asiansa, minulla on niitä 4 paria. à 12. Toiset ostaa sitten yhdet viidenkympin kengät kesäksi. Eikö niin? Niinhän? Sano, että se on ok osta neljä paria samanlaisia kenkiä, jos ne on kerta halpoja ja niitä aikoo oikeasti käyttää rikki asti.

Sitten palaamme kevätpörriäiseen. Ensiksi hajosin kirpparilla, kun toveri löysi hienon musta tunikan, jossa oli taskut ja kaikki. Harmitti hurjanaan, kun en älynnyt sitä itse. Nyt sitten moitin sitä tunikaa aina, että onpa ruma, ehkä kannattaa myydä pois kokonaan vaikka minulle… Samainen neito löysi myös kultaiset tennarit, joita ehdotteli minun ostoskoppaan! Ne oli jotain niin hienoa, että meinasi tulla superharmitus, kun ne olivatkin minulle vähän liian isot, ja sitten tietenkin sille toverille itselleen just sopivat. Lopputulemana minä kävelin kirpparilta ulos tyhjin käsin, kun toveri sai tunikan ja kultatossut ja toinen toveri löysi pari mukavaa pontsoa (en kertakaikkiaan jaksa katsoa mistään miten tuo oikeasti kirjoitetaan) sekä hienon metallisen koristevyön. Kateus.

Kävin sitten oikein kaupassakin katsomassa mitä siellä myydään. Ikävä kyllä, en löytänyt mitään tarpeeksi värikästä ja innokasta vaatekaupasta, niin ostin sitten mustavalkoista. Mutta se ei haittaa meitä lain, kun kerta on mukava ja hieno se paita minkä löysin. Peseminen siinä vaan voi tuottaa ongelmia, kun kaula-aukon nauha on sitten tehty oikeasta silkistä, eikä ollenkaan jostakin muusta materiaalista, joka ei niinkään välittäisi, vaikka sen pesisi koneessa nelikymppisten kanssa. Noh, saapahan leikkiä luksusta… Kangas on muutenkin melko ohutta, mutta sitähän ne kesävaatteet on. Ei auta itku niillä markkinoilla.

Näin kevään kunniaksi (grillattiinkin jo pääsiäisen aikaan) saatte kuvan parvekkeelta.

H&M kesäpaita ja urpo (hienosti muuten muka kaareutuvat nuo oikeasti suorana menevät raidat näin pienemmässä kuvassa, ainakin minun näytölläni)

Noin oikean elämän käytössä olen lykännyt päälle vielä musta neuletakin (semmoisen lyhyen ja lyhythihaisen), kun on vielä aika viileä ja tuntuu ohuelta ja paljastavalta sisätiloissakin taas talvitakkeihin tottuneelle. Mitä lie häveliäisyyttä tämä. Ja sitä tietenkin, että kun on pullukka, vaatteet, jotka ovat ihan ohuita, tuntuvat usein siltä, että ne esittelevät ne ”huonommat” puolet. (Kuka h******i senkin sitten päättää?) Siksipä usein suosinkin tukevampia kankaita, vaikka ne sitten olisivatkin vähän epämukavampia kuumalla kesällä. Tukevammaksi lasketaan kaikki, mikä ei näy läpi eikä veny ihan muodottomaksi heti.

Jos tuntuu liian mustalta ja valkoiselta, voi laittaa tukkaan kravaatin. Tämä kravaatti on muuten yksi rakkaimmista kirpparilöydöistä. Se on just oikean värinen joka puolelta ja vähän vielä kimaltaakin. Tosin luulen, että olisin vähän nauranut, jos olisin nähnyt sen livenä sillä, joka sitä on kaulassa käyttänyt ennen kuin kravaatista tuli tukkapanta. (Tosin vanhoja pukuja käyttävät miehet ovat aina olleet ihania. Erityisesti sen jälkeen, kun isä tepasteli ylioppilasjuhliini samassa vaaleanpunaisessa  ja leveäkauluksisessa puvussa, jossa oli hengannut ristiäisissäni ja häissänsä parikymmentä vuotta aiemmin!)

Tukkakraka helpottaa, kun minulla on himo, että just nyt heti pitäis saada semmoinen satiinilla päällystetty hiuspanta. Ja semmoinen myös, missä on timantteja ja kaikkee

Kirpparikrakaa tukassa

Vois kai tuota kaulassakin pitää, jos joskus laittaa semmoista vaatetta mihin se vaan sopii. Tätä pitääkin pohtia ja miettiä nyt!

Read Full Post »