Rakkauden Saappaat

Näin talvella pitää jalkineidenkin olla kunnolliset. Mieluusti pitää niiden olla semmoiset, joilla pysyy pystyssä ja joihin mahtuu villasukat. Hyvänä bonuksena, eli lisäarvona, voidaan pitää sitä, että ne ovat vielä kivan näköisetkin. Aika kauan olen jo halunnut saappaat talvikengiksi. Mieluusti semmoiset melko pitkät. Jonkinmoisia niitä on ollutkin, nauhallisia ja lyhyitä ja vaikka mitä, mutta kuulkaa! Tänä talvena löysin ehkä mieliäisimmät ikinä. Enkä varmasti anna ahneen eläimen syödä niitä. Ensin syksyllä KaukoNaapuri antoi omasta kaapistaan yhdet ruskeat, jotka ulottuvat melkein polviin. Sain ne siksi, kun kerta sen jalat näyttivät niissä hassuilta ja kieroilta. Minun jalat näyttivät ihan normaalilta. Ja niissä opin kävelemään pienellä korolla.

Sitten löysin ne mieliäisimmät saappaat. Äiteen kanssa oltiin kiertämässä kauppoja Savossa, kun silmiin osui pari mustia saappaita. Semmoisia, missä on korkoa ja vartta ja kaikkea ja paljon. Yltävät yli polven, mutta ne voi taittaa kauniisti polven allekin semmoisiksi lähes Asia Saappaiksi, joka oli ehkä se syy, jonka tähden Äitee näki, että voi hymyillen hyväksyä ne. Jalkaan kun ne veti, heti tuli kyllä semmoinen olo, että tässähän on pää jo melkein 170 cm korkeudessa ja näkee vaikka miten kauas! Mukaan lähtivät suunnillensa 70 euron hintaan Kuopion Biancosta. Hurr…

Niiden nimeksi tuli Rakkauden Saappaat, vaikka Kahvila Kosmisen baaritiskin miesten konsensus olikin, että ne todennäköisesti ansaitsisivat nimekseen Ota Mut Heti Tässä Nyt -saappaat. (”Annikki, siis sun mielestä noi saappaat siis huutaa, että rakastellaan ja perustetaan perhe, eikä ollenkaan, että n***i mua tätä tiskiä vasten?” Kyllä ne aina puhuu niin kauniisti ja rumia sanoja kierrellen siellä.)  Mene ja tiedä. Eivät tuntuneet poloiset ymmärtävän, että kylmettyvien polvien takiahan sitä pitkiä saappaita hankitaan, eikä siksi, että muka pitäisi olla hottis. Kyllä pitää jo tässä iässä ymmärtää pitää nivelet lämpiminä!

Olen melko varma, että ne olisivat saattaneet mahtua pohkeesta aiemminkin, kun ovat jokseenkin löysät siitä kohdasta ja vielä semmoista pehmeää tekomateriaalia, että varmasti venyisivätkin tarpeen mukaan. Oikea nahka varmaan kestäisi paremmin, mutta budjetti huutaa, että ei auta semmoisiin kapsahtaa, vaikka ne sitten ehkä olisivat kasassa vielä ensi talvenakin ne saappaat.

Ja minä osaan kävellä niillä! Enkä edes välttämättä tarvitse taluttajaa! Olen näet tänä talvena oppinut kulkemaan koroissakin ja havainnut, että pakkaantuneen lumen päällä pieni korko edistää pystyssä pysymistä uppoamalla n. sentin verran kovaan hankeen. Tukeva kantapääote kadusta on aina plussaa! Tällä voitte seuraavan kerran perustella korkkariostoksia. Kesällä myös, varsinkin jos edessä on hiekkatietä. Ja tätä riemua minä olen nyt sitten joululomasta asti elänyt aina, kun olen ollut tietoinen siitä, ettei vältämättä ole pakko kävellä hirveän nopeasti minnekään. Näillä kengillä se perinteinen viisaus ”ei se matka tapa vaan vauhti” pitää kyllä paikkansa täysin.

Rakkauden Saappaat meidän toimistolla (huomaa hieno muovimatto)

Siinä ovat jalassa ne. Mallasin tuolla tavalla hienosti, että näette sekä pitkänä, että pätkänä. Ja peilistä jos jaksaa tiirata, näkee myös koron. Ei ole valtava, mutta korkeampi kuin millä ennen osasin kulkea. Tuolla tavalla menevät vähän ruttuun välillä, mutta minäpäs en välitä, kun tykkään niistä silti. Ohuemmissa sukkiksissa pysyvät suorempina. Liekkö kitka sukkiksen läpi tuntuvan ihon läpi siinä syynä. Oli miten oli, olen onnellinen. (Ja hame on oikeasti pidempi, taitaa olla Lindexin minulle kauppaama se. Piti sitä vetää ylemmäs, että näkyy koko saapas!)

Mitäs sanotte?

Read Full Post »

Kiukuttelua ja haluamisia

Olen saanut viime päivät viettää tiiviisti tietokoneen seurassa, mutten ikävä kyllä lukien ja kirjoittaen blogeja, vaan tehden tyhmiä töitä, että voi sitten taas rentoua välillä. Tuloksena tästä kiukuttelua aiheuttavasta tilanteesta tili näyttää kivemmalta, selkään sattuu (tarvitsen oikeasti työpöydän) ja sohvassa on minun muotoinen kuoppa, joka muodostuu siitä, että kyyhöttää kone sylissä kääntämässä.

Lisäksi pitäisi vielä keksiä mitä panee päällensä yksiin hautajaisiin, joihin onneksi on vielä muutama viikko aikaa. Hautajaiset on jotenkin aina hankala pukeutumistapahtuma, kun pitäisi näyttää arvokkaalta, eikä riehakkaalta. Mustaa on kyllä kaappi täynnä, mutta ei ehkä toinna pukeutua samanlaiseen mustaan, jota käyttää vaikkapa juomingeissa tai muissa toimissa. Jatkamme pohdintaa.

Lisäksi olen havainnut, että minuun on purrut kevätkenkäpörriäinen. Kerta kun minä haluan nuo:

Himokengät (Siilinjärven MODA, hinta oli muistaakseni kolmisen kymppiä)

Minä kokeilin niitä jalkaankin, ja olivat sen tuntuiset, että pääsen ainakin lähipubiin ja takaisin kaatumatta tai itkemättä…

Ainiin. Ostinkin yhdet korkkarit jo City Marketista viidellä eurolla, mutta piilotin ne koiralta, enkä löydä niitä enää itsekään. Meinasin sitäpaitsi varastaa ne vahingossa, kun koppasin ne alennuskorista ja sitten jatkoin ostostelua ja eläkeläiskäytöstä. Eläkeläiskäytös on siis sitä, että käy kahvilla/lounaalla/muulla herkulla marketin kahvilassa ja päivittelee hintoja. Sitten kun siitä nousee, voi helposti ajatuksissaan työntää korista kopatut kengät vahingossa lapasten seuraksi veskaan. Näin kävi. Onneksi huomasin kassalla kukkaroa tonkiessani, että nyt on kyllä kassissa jotain, joka ei sinne maksamatta kuulu. Melkein tuli minusta ryöväri!

Ja yksi testiprojektikin minulla tässä on menossa. Savon Sanomissa oli juttua siitä, että tukan voi pestä pelkällä vedellä tai etikkasotkuilla, eikä se haise tai näytä likaiselta. Päätin testata tätä, joten olen nyt hinkannut tukkaa puhtaaksi pelkällä vedellä noin viikon ajan. Raporttia tulee varmasti ensi viikon alkupuolella. Tällä hetkellä tuntuu, että tukka on puhtaan oloinen, mutta tuuheampi ja tottelevaisempi.  Ehkä tässä vielä hetki kärvistellään. Aiheesta löytyy tietoa vaikkapa googlettamalla sanan nopoo (eli no-poo, ei shampoo…) ja täältä.

Tuskinpa kokonaan shampoosta luovun, mutta täytynee myöntää nyt ainakin se, että yleensä talvisin kutisevankuiva hiuspohja kiittää, kun sitä ei kokoajan aineilla hinkuta!

Tässä vielä iloksenne Arkistukseen liittyvä kuvakulma, kun kerta tuommoinenkin kamerasta löytyi! Siinäpä näkyy koko hoito hankineen!

Kylmä, mutta ei auta

Read Full Post »

Kotityöläisen asiatiistai

Se on kuulkaa niin, että kun tekee töitä kotonaan, eikä joskus tarvitse mennä ulos muuten kuin koiran kanssa lenkille, havaitsee joskus hilluneensa useampia päiviä lähinnä t-paidassa ja likaisissa verkkareissa. Onneksi sitä tuntee muitankin samassa tilanteessa eläjiä. Ei tartte yksin kitistä verkkareissaan. Tuossa hanska minut haastoikin pukeutumaan asiallisesti joskus, vaikka teenkin töitä kotona.

Heti aiheesta riemastuin! Tänään ei pueta verkkareita, vaan kauluspaita ja suorat housut (jotka on vähän epäsopivat ja niistä puuttuu nappi, äh). Oikein tuommoisen liivinkin kaapista kaivoin. Niin kovin riemastuin, etten perjantaihin malttanut odottaa, vaan heti kun kerkesin, piti tämä hoitaa!

Paita & liivi, Your Face, housut hankittu Old Navysta joskus vuonna 1995 (mä ihan oikeasti tartten uuden kameran, kortinlukijan ja kolmijalan)

Jopas nyt ollaan kotitoimistossa sen näköisenä, että kohta rynnätään johonkin kokoukseen. Kuvassa tosin ei olla kotitoimistossa (ts. sohvalla mahdollisimman epäergonomisessa asennossa kannettavan ja koiran alla), vaan keittiön sohvalla intiaseinän edessä.

Nuo housut ovat kulkeneet mukana jo melkein 15 vuotta ja vielä ovat melkein ehjät, vaikkakin vähän niitä pitäisi korjailla. Muka liian iso vaiva taas. Taitavat olla ainoat edes jokseenkin istuvat ja hyvät mustat housut, jotka olen onnistunut löytämään. Yleensä kun niiden kivojen housujen valmistaminen loppuu kokoon 44 ja sen yläpuolella on pelottavia malleja ja kummallisia kankaita. Yhdet melkein mieluisat lyösin Lindexiltä syksyllä, mutta niidenkin kangas on jotain kummallista ”melkein venyn, mutta en ihan, vaan olen hiostava ja inha” -materiaalia, joten ei niitä tule ihan aina käytettyä. Mistä ihmeestä minä löydän miellyttävää materiaalia olevat ja edes kohtuullisen kivan näköiset suorat housut, joista ei tarvitse maksaa sataa euroa?

On se mukavaa, että tulee kauluspaitaakin joskus käytettyä. Onnekkaasti minulla vielä oli vaaleanpunainenkin kauluspaita, vaikka viime viikolla tuhosin toisen vastaavan pesemällä sen semmoisessa koneellisessa, jossa oli mukana myös huivi, joka värjää kaiken siniseksi. Eipä sillä. Nyt minulla on sitten vain yksi vaaleanpunainen kauluspaita, mutta lisäksi myös vaaleansininen kauluspaita, jossa on kirkkaan pinkit napit! Molemmissa on ihan liian pitkät hihat, vaikka ne taittaisi siitä mistä pitääkin, mutta haitanneko tuo. Melkein sitä on niin tottunut liian pitkiin hihoihin, että tuntuu oudolle, jos ei ole hiha kämmenselän päällä lämmittämässä. Pannaan nyt vielä tarkempi kuva, kun olen kerta niin mielissäni tuostakin paidasta. Siinä on hurjan kiva raitakuvio, joka vähän kimaltaa tai kiiltää tai jotain.

Asiatiistaitarkennus

Mieliäinen on!

Ainiin. Meikkiä en jaksanut alkaa tuhertaa tai tukkaa laittaa tavallista kummemmin. Harjasin kuitenkin pehkon, enkä vetänyt sitä semmoiselle tuheronutturalle, jolla se yleensä työpäivän ajan on. Korvaukseksi sitten kävelin sisätiloissa jääkaapille, kahvinkeittimelle ja vessaan korkkareissa.

Asiakengät

Olipa jotain hyötyä tuostakin parista. Ostin korkkarit joskus Seppälän alennusmyynnistä ja olen käyttänyt niitä tasan kerran yksillä sitseillä (kun siellä ei tarvitse kävellä, vaan istutaan ja juodaan ja lauletaan). Kotimatka niistä juhlista oli onneksi vain muutamia satoja metrejä, koska kengät ovat niin epämukavat, että kävelin kengät kainalossa sukkahousujaloilla kotiin räntäsateessa neljän aikaan aamuyöstä. Ei tullut flunssa, kiitos kysymästä!

Ja voi, haasteeseen tarttukoon kaikki ne, joilla on semmoinen olo, ettei saa pukeutua asiallisesti työssään, työttömyydessään tai muussa toimessa! Pankaa kommentteihin linkkiä, jos intoonnutte tekemään!

Read Full Post »

Kenkäsyöppö ja huivien järjestämistä

Voi miten onkin niin, että tuo eläin, joka tässä asunnossa asuu, tietää tarkalleen emännän kulloisetkin lempikengät. Viime talvenahan neitonen veteli naamaansa nilkkurikorkkareiden korot, joita sitten korjailtiin. Nyt oli huomannut se, että vedän usein jalkaani ne nauhasaappaat, joita myös mummonpotkimiskengiksi kutsutaan (tosin en yleensä potki mummoja, vaan koska olen vastuuntuntoinen nuori nainen, autan heitä yli kadun). Niin oli sitten eläin suivaantunut poissaolostani ja syönyt toisesta vuoren! Onneksi vain vuoren tosin, koskapa nyt voin vielä käyttää niitä. Lienee aavisti, että näkyviin osiin ei toinna koskea, jos ei halua olla ruoatta päivää. Sitäpaitsi olen vakuuttunut siitä, että ne voi vielä korjata (en hyväksy vastaväitteitä tässä asiassa).

Syöty on

Kiukuttaa enimmäkseen kyllä siksi, että eläissäni ei ole ennen minulla ollut polviin ylettäviä kenkiä, jotka mahtuvat pohkeen kohdalta, ja nyt kun on, ne heti yritetään syödä. G-R-R.

Löysin muuten Aleksi 13 toisenkin saapasparin, jonka heti nimesin Pornosaappaiksi. Olkoonkin, että vaikka olen täysin hyödytön yli 50 metrin etäisyyksillä näissä kengissä, heti tulee semmoinen jopa hieman tuhma olo, kun jalkaansa ne vetää. Kauhea vaiva oli löytää nämäkin kengät. Netistä olisi voinut tilata pohkeen paksuuden mukaan saappaita, mutta en ihan ole siinä taloudellisessa tilanteessa, että voisin sovittamatta pulittaa satoja euroja saappaista, joten kaupunkia piti kiertää. Ei tämäkään pari ihan täydellinen ja semmoinen mitä halusin ole, mutta ajaa kyllä asiansa (eli sen, että voin vaappua kaatumisen partaalla ympäri liukkaita katuja). Ilmeisesti niiden pitäisi olla semmoiset rennon löysät pohkeesta, mutta minulla eivät ole rennonlöysät vaan juurikin naftit (varsinkin vasemmassa jalassa, joka on jostain syystä paksumpi), vaan en välitä, vaan kuvittelen, että tarkoituksella ovat tiukat…

Pornobootsit

Venäjällä sitäpaitsi kesällä opettivat, että kenkien pitää olla semmoiset, että on sopivan huteraa kulkea, että on joku syy, miksi nojata johonkin vastakkaisen sukupuolen edustajaan. Olen tosin lähes varma, että suomalaisena saman ajaa muutama shotti, ihan semmoisissa lättäkengissäkin.

Ja jopas, löysin IKEAsta vielä semmoisen systeemin, jolla melkoisen sotkuinen hattuhyllyni tyhjeni edes vähän. Käytössä olevat huivit tungin tämmöiseen vehkeeseen (tai ainakin ne, jotka löysin kaoottisesta vaatekaapista)!

Ne huivit, jotka eivät ole jossakin hihassa, baarin narikassa tai sukkalaatikossa.

Tietenkin on huomioitava se, että kun kotiin rynnistää ja on vessahätä ja nälkä ja kiire ja vaikka mitä, harvoin tulee huivia kauniisti telineeseen pujotettua, vaan se survaistaan lähimpään reikään. Se sitten tietenkin johtaa siihen, että reunimmainen rivi on luonnollisestikin aina täynnä ja toinen reuna tyhjänä. Ei kai sitä kaikkeen kukaan pysty.

(Josko sitä nyt sitten oikein sen huivinsolmintapostauksenkin vääntäisi, kun talvi on taas täällä.)

(Kuvien laadussa olisi taas korjaamista, mutta nyt ei auta itku markkinoilla, kun kerta hyvän kameran sisältämien kuvien siirtäminen tietokoneelle tuottaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Ehkä pitää hankkia uusi kortinlukija tai jotain.)

Read Full Post »

Selityksen makua

Joo, kiire muka on aina ja kamera hukassa. Todellisuudessa en ole päivittänyt mitään hetkeen, kun vaatekaapin sisältö on ollut epämääräistä mössöä, joka ei joko mahdu päälle, tai mahtuu liiankin hyvin. Ei hätää, olen vieläkin pullukka. On vaan käynyt niin, että olen ihan vähän vähemmän pullukka.

Olen kuitenkin päättänyt palata areenalle ja pohtia näitä vaatteiden sopimattomuusasioita teidän kanssanne. Ja jotain hyötyäkin tästä kaikesta on ollut: sain näet lopulta pitkävartiset maiharit, jotka mahtuvat kiinni ilman erityistä säätämistä!

Huomenna menen leikkimään asiallista laivaseminaariin, mutta ennen kun menen, saatte nähdä missä asussa sinne ryntään.

Saanko esitellä:

Se kuopiolaisen kirpparin herkkulöytö (takki maksoi 6,5 e, taskussa oli ostohetkellä 7,5 e rahaa, jäin voitolle euron ja takin)

Kengät äiteen kaapista, jotku Timberlandit kai ne on, en muista, enkä jaksa katsoa, kerta ne on jalassa ja hankalat nauhoittaa uudelleen. Ensimmäiset kengät muuten, joista tulee sormeen rakko. Oikein pitää laastari olla! Hame tuli äiteeltä samassa paketissa kenkien kanssa. Kengät muuten palvelivat minua ensimmäistä kerta Musen permannolla, eikä edes sattunut jalkoihin!

Kirpparitakki ja pitkävartiset kengät (molemmat tuovat hyvää mieltä)

Tämä on taas tätä kännykkäkameralaatua, mutta kestäkää, tulee sieltä vielä muutakin! Niin, ja tuo tupakka kädessä ei ole muodikas, trendikäs, hieno, cool tai mitään muutakaan. Se on siinä vahingossa, eikä oikeastaan edes minun. (Moraalisesti arveluttavaa toimintaa tämä!)

Read Full Post »

Säkki

Oli tuossa aiemmin puhetta, että palaan asiaan säkin kanssa, kunhan se ei ole pesussa. No tänään se ei ollut pesussa, vaan mukavan puhtaana odottamassa pääsyä näytille sekä tietoverkkoon että ostoskeskukseen. Ostin sen muutama viikko sitten H&M:ltä lähinnä vahingossa. Olin näet toverin kanssa ostostelemassa, kun toveri nappasi tämän rekistä kokeiltavaksi. Kyseisen toverin päällä säkki näytti siltä, että meinasi nauraessa tulla pissat housuun molemmilla (mutta ei tullut, mikä oli hyvä). Tästä innostuneena ja huumoria sietävänä päätin sitten ottaa samaisen säkin itselle kokeiltavaksi, jotta josko siitä yhtä hyvät naurut irtoaisi itsenkin päällä.

Ei irronnut ei. Ehkä kyse oli siitä, että paita on oikeasti minulle koon liian pieni ja pitäisi ilon tuottaakseen olla vielä säkinpi, vai siitä, että ei naurata se, jos kerrankin on paita, joka osuu tissien kohdalle kauniisti, mutta armollisesti unohtaa esitellä jenkat ja muut kahvat. Yleensä kun tätä ihmettä ei käy. Joko rintamus saa olla esillä, ja kahvoista kinnaa, tai sitten kahvoista ei kinnaa, mutta ei sitä rintamustakaan huomaa. Vaan nyt oli se asia käsillä. Ei siinä naureta, vaan katsotaan hiljaa peiliin ja mietitään, että josko toisia naurattaa sittenkin, vaikka itse tykkää miten paljon. Onnekseni siinä tilanteessa muistin sen äidin opettaman viisauden, että parhaalta näyttää silloin, kun arvelee näyttävänsä hyvältä, eikä silloin, kun toisten mielestä näyttää vaatteet hyvältä, mutta itsellä on tyhmä olo niiden vaatteiden sisällä.

Säkki nimen tuo paita sai, kun se on melkeinpä oikeastaan vaan iso neliö, jossa on hihat sekä takana kuminauhan pätkä ja edessä rusetille vedettävä kiristysnaru. Saisi kai tuommoisen itsekin aika näppärästi väännettyä, vaan arvatkaapa jaksaisinko. Todettakoon kuitenkin, että jälleen todistui se asia, että yksinkertainen on kaunista. Ja jos ei muuta, ainakin se on miellyttävä ja viileä yllä.

HenkkaMaukan Säkki, jotku vanhat housut ja tonttuClarksit (ja leuhka ilme tietenkin)

Kuvassa muuten esittäytyy myös joskus vuonna 2001 tai 2002 osttu Clarksin tonttukenkäpari (niistä tulee tontut mieleen, älä kysy miksi). Äidin kanssa ajettiin 50 mailia suuntaansa outletille ihan näiden kenkien takia. Ostostelemassa oltiin oltu edellisenä päivänä, mutta näitä ei ollut ostettu. Seuraavana aamuna sitten siinä naisissa ihmeteltiin, että mitenkä niitä nyt sitten ei ostettu vaikka ne oli hyvät ja sopivat ja kaikkea. Ei siinä sitten mikään auttanut muu kuin hypätä autoon ja ajaa hakemaan paria. Koko matkan jännitti hirveästi, että entäs, jos joku on ne jo ostanut, kun ne olivat ainoa pari oikeaa kokoa ja niin sievät.

Nykyään ne ovat jo pohjasta melko kauhtuneet (ehkä suutari saa taas kohta rahaa) ja aika likaisetkin (ehkä vois välillä vaikka harjata, tai jos joku tietää miten muuten mokkahenkistä nahkaa voi putsata niin otan neuvoja vastaan), mutta edelleen kovin rakkaat. Kengät ovat tukevan tuntuiset, niillä jaksaa kävellä kauan ja ne ovat ulkoisilta seikoiltaan minun silmääni miellyttävät. Saattavatpa päästä parempaakin otokseen tuossa tuonnenpana, kun taas jalkaan osuvat.

Ainiin, vielä yksi iloinen asia kerrottavana. Muistanette sen, kun kitisin, kun koira söi ihanan kiilakorkoparin, joka osoittautui hyväksi kenkäpariksi asiallisissa tapauksissa, joissa pitää seista. Minulle kävi tänään niin onnekaasti, että löysin melkein samanlaisen parin. Sama lesti siinä on ja mallikin, pieni muutos vaan solkisysteemissä!

Tämä ostos tuotti minulle paljon mielihyvää, eritotenkin kun suunnilleen viikon päästä minun pitää mennä olemaan Asiallinen ja Tärkeä Venäjälle. Jotenkin minulle tulee aina itäeurooppalaisessa seurassa alemmuuskompleksi, jos ei ole edes yhtään korkoa kengässä, mutta nyt ei tule, kerta sain tämän parin! Nyt pitää sitten vielä päättää, mitä muuta vaatetta ottaa mukaan reissuun, jossa tilaisuudet vaihtelevat asiallisesta illallisesta johonkin, joka voidaan ymmärtää kansanjuhlaksi, tai sitten viralliseksi tapahtumaksi (voisivat tarkemmin ilmoitta, kun muuten joutuu ihminen tällä tavalla pohtimaan vaikka miten kovin vaatetustaan).

Otan varmaan mukaan ainakin tämän ja tämän mekon, koska ne käyvät melko moneen menoon asiallisesta asiattomaan. Pitää vaan lisätä koruja, jos haluaa pröystätä. Sitten jos kaapista vielä löytyy hyvä jakku ja kauluspaita tai jotain, olen jo melko pitkällä, eikö niin? (Nyt teidän kuuluu myötäillä niin, että minulle ei tule kauhistunut olo ja paniikki…)

Paidankin muuten kaupasta löysin, mutta koska minun pitäisi olla juuri nyt tekemässä muuta tähdellistä, eikä istua tässä, (niinkuin varmaan teidänkin ja koska näin tulee kirjoitettua taas pian uudeelleen, kun aihe on jo valmiiksi päässä) jätän sen uuden paidan vielä ihan arvoitukseksi!

Read Full Post »

Voi ihme

Monissa sanonnoissa puhutaan jotain siitä, miten yhden oven sulkeutuminen avaa toisen. Näin on taasen käynyt myös minun maailmassani. Rakas elämeni ei halua minun humputtavan muualla kuin kotona, joten se on pistellyt poskeensa kahdet korkkarit tässä parin viikon sisällä. Toinen pari oli hieno ja punainen, mutta perkeleellisen epämukava, joten jouti syödäkin. Eipähän tarvitse tuskaisena niillä teputtaa ihan vaan siksi, kun ne on hienot. Toisaalta toinen pari oli mieliäinen musta kiilakorkopari, joka ensimmäisen tuskaisen päivän jälkeen oli ihana ja mukava ja miellyttävä jalassa. Kirottua.

Mutta siihen toisten ovien aukeamiseen. Ryhdyin sitten siivoamaan kenkäkaappia, että käyttökengät mahtuvat sinne, eivätkä tule syödyiksi (tai Elma kyllä syö aina juurikin oikean kengän, ei ikinä vasenta). Ja arvatkaa kuulkaa mitä sieltä löytyi! Sieltä löytyi kiilakorkopari, jonka olin jo talven aikana ehtinyt unohtaa, joka on siinä mielessä hyvä, että nyt kenkäpari tuntuu uudelta ja hienolta ja mahtavalta!

Uusivanhat kengät

Kuva on otettu joskus viime kesänä, alkukesästä. (Arvatkaa vaan, miten laiska pitää olla, että jaksaa kaivaa tietokoneen pohjalta jonkun kuvan, jonka muistaa ehkä ottaneensa, sen sijaan, että ottaisi kameran käteen ja napsaisisisi uuden kuvan?) Sen huomaa siitä, että ei ole vielä tullut jalkoihin hurjaa määrää pikku naarmuja, joita kesäkuun alun jälkeen oli paljonkin, kun pikku-Elma opetteli olemaan koiriksi järsimällä naskalihampailla varpaita, sormia, vaatteita, korvia, hiuksia ja kaikkea muuta mihin kiinni pääsi. Pieni eläin on myös se syy, miksi kengät ovat unohtuneet. Pienenä Elmaa piti nostella ja kantaa nurmikolle ja varoa, ettei astu sen päälle ja noin pois päin. Silloin parasta jalassa olivat kumiainekengät, eivätkä ollenkaa korkkarit, joiden napit sitäpaitsi herättivät liiallista mielenkiintoa. Siispä tämä pari löysi paikkansa kaapista jo kesäkuun puolivälissä. Tervetuloa ulos kaapista vaan!

Nämä kengät kaipaavat ehkä ihon sävyksi muuta kuin vaaleansinisen, mutta se hoitunee itseruskettavilla kuntoon. Vois kai sitä periaatteessa ottaa aurinkoakin, mutta kun on jo kokorajoitteinen, ei enää halua olla ryppyinen vielä sen lisäksi. Toisaalta, en tiedä huomaisiko kukaan, jos olisi nilkoista ruttuinen. Ja voisihan sitä sitten syödä muutaman vuoden päästä taas vähän lisää, sillä kai ne rutut oikenee, kun täytetään löysä nahka lihalla!

Otatteko te aurinkoa, vai oletteko valistettuja säteilyn haitoista ja vaaroista ja tyydytte itseruskettaviin? Minä kyllä tykkään istua auringossa, mutta en niin välitä siitä hikisestä olotilasta ja siitä, kun silmiin sattuu, eikä voi edes lukea. Parasta on istua lehtipuun läikkävarjossa ja lukea tai juoda pussikaljaa (hyvässä seurassa), eikä ollenkaan nukahtaa aurinkoon ja sitten itkeä viikkokausia siitä, että voi kun paloi selkä (oma vika, mitäs menit.).

Read Full Post »

Mä sovin vessaan.

Pikaiseen tahdon jakaa seuraavan asian. Jos menet joskus jonnekin, jossa pitää olla asiallinen edes välillä ja kuunnella ja noin pois päin, varmista, että edes sukat ja laukku sointuvat väreiltään naisten vessan penkkeihin.

Niin, ja jos tahdotte huomata, kuvassa on myös uudet kengät, jotka oli pakko hankkia, kun Turusta mukaan sattui vain pari kuluneita tennareita, jotka eivät vaan sovi hameiden ja siistien housujen ja punaisten sukkien kanssa. Ainakaan, jos haluaa näyttää sievältä ja edustavalta!

Sointuvuutta kännykän kuvaamana

Laukku on muuten n. 10 vuotta sitten ostettu Kuopion Kansantorilta (kirppis, jota pitkään ajattelin Guns n’ Torina (josta tuleekin mieleen, että pienenpänä luulin jonkin aikaa, että Guns n’ roses on Kansan rousees ja soittaa humppaa tai muuta tanssimusiikkia)). Yksi lukiopoika sanoi sitä (laukkua siis) silloin Pornon punaiseksi tekonahkalaukuksi, ja sen nimensä se on säilyttänyt aina näihin päiviin asti! En käyttänyt laukkua vuosiin, mutta nyt olen löytänyt sen taas, enkä ymmärrä, miksi laukku hautautui niin pitkäksi aikaa.

Ja se huivimerkintä on tulossa. Olin Oulussa leikkimässä edustavaa ja oppivaa, joten en ehtinyt sitä väkertää, mutta nyt olen taas rauhallisessa Kuopiossa ja koneen äärellä, joten eiköhän tästä jotain saada aikaan vielä!

Read Full Post »

Glittertossuja ja lökäpöksyjä

Hiphei ja huraa! Elloksen paketti saapui tänään naapurissa olevaan postitoimistoon, joten minäpäs heti reippaana tyttönä ryntäsin noutamaan pakettia. Jännitti hirveästi avata paketti ja tutustua sisältöön, mutta minä olin urhea, ja avasin sen jännityksestä huolimatta! Ja hyvä niin! Nyt minulla on kaksi paria uusia kesäkenkiä (ja täydellisen oikeaa kokoa) sekä myöskin ihana oloasu, jossa näytän plyyssisohvalta, mutta tunnen oloni niin mukavaksi että!

Olen nyt niin uuden lököasuni vallassa, etten kykene antamaan pitkää selitystä joka vaatekappaleesta. Siksipä saatte vain rivakkaa kuvamateriaalia ja sitten plyyssisohvan sohvalla:

Ensimmäisenä satiinitossukat, jotka on vielä kivemmat livenä kuin kuvassa. Niistä tulee mieleen balettitossut tai jotain semmoista, että nyt sitten kepein jaloin kevääseen!

Satiinitossut

Toiseksi fuksiat balleriinat, jotka kiimaltelee, vaikka se ei kuvassa oikein erotukaan!

Fuksiat kimaltavat balleriinat

Ja lopuksi vielä oloasurötkötysotos. Asu ei näy läheskään kokonaan, mutta se ei nyt ole kai niin olennaista. Tämmöstä meillä on silloin, kun ei ole muuta tähdellistä tekemistä. Elma ei tykkää, kun minä olen sen päässä sohvaa kuvausteknisistä syistä. Se haluaa, että minä olen siellä toisessa päässä, minne kuulunkin. Protestina se työnsi tassulla osan tyynyistä pois sohvalta. Eikä meillä kaikkialla ole oikeasti noin punaista. Tuossa yhdellä seinällä vaan…

Asu on tosiaan jotain harmaata plyyssin oloista, ja vaikuttaa semmoiselta, jota jonkun kahdeksaakymmentä lähenevän tulisi käyttää. Jos vanhana saa käyttää näitä aina, haluan olla jo vanha. Omaani aion käyttää lähinä pyjamana. En nimittäin ole ikinä älynnyt mitä muuta näillä ”oloasuilla” pitäisi tehdä. Ei se nyt kuitenkaan niin edustava ole, että kehtaisin vaikkapa vieraita vastaan ottaa se ylläni. En usko, että se on kovin muodikas, paitsi tietenkin siinä mielessä, että mukavuus ja sohvat ja mukavat koirat ovat aina muodissa. Minun maailmassani ainakin.

Oloasulötkö

(Hei, tämä on melkein kuin lauantai! Silloin istuttiin kyläilevän ”Marketan” (nimi muutettu uhrien suojelemiseksi) kanssa sohvalla läppärit sylissä ja surffattiin ja syötiin karkkia ja otettiin tynmänaamakuvia. Kieltäydyn myöntämästä, että lauantaisin pitäisi mennä baariin tai olla hehkeä tai sosiaalinen. Saa olla nörtti, jos tahtoo.)

Loppunoottina tänään:

Voi riemu! Kohta ei tartte oloasua, kun on jalassa balleriinat ja päällä hame ja pikkupaita ja on kuuma ja lämmin ja kesä ja puisto ja ranta ja pussikalja. Eikä sada lunta yhtään, kun taas eilen ja tänään satoi. Pidän kiinni siitä, että on kevät. Lunta tahikka ei.

Read Full Post »

Jännitystä elämään

Olin kuulkaatte urhea ja peloton ja tilasin tavaraa postimyynnistä. Sorruin siihen, kun näin Elloksella tarjouksessa Espritin laukun, jonka ihan ehdottomasti halusin. Ja sitten se laukku oli loppu. Niitä ei enää saanut! Kirottua. Niinkuin menisi ostamaan kaupasta tarjous kaljaa kahvia, mutta viimeinen paketti olisi juuri myyty.

(Mummo pani pienenä aina ostamaan kahvia tarjouksesta, kun niin usein oli tarjous, että ”vain 2 pakettia/talous”. Siellä sitten kahvipaketit sylissä jonotettiin. Aina vähän jännitti, että entäs jos ne arvaa, että minä olenkin muitten mukana täällä, enkä oma talous ollenkaan.) (Onkohan tavaran hamstraaminen perinnöllinen ominaisuus?)

Mutta muuta sitten tilasinkin. Postin pitäisi tuoda tullessaan lököttelyasua ja balleriinakenkää ja satiinitossua ja muuta! Jännittävää. Tuntuu uskalliaalta tilata tavaraa ensin sovittamatta! Eihän sitä tiedä miten mukava tunikasysteemi sieltäkin saapuu, mutta pitää nyt olla hermostunut ja ahdistunut tästä aiheesta.

Noh, tennarit on kuitenkin aina tennarit, ja jos ei niissä ole piikkejä sisällä ja ovat sen kokoiset kuin yleensä, ne sopivat jalkaan.

Satiinitossu (kuva ellos.fi)

Vähänkö sipsutan sitten pitkin kesäisiä katuja hienoissa tennareissani. Eikä ne mene likaiseksi ikinä, eikä välitä, vaikka on kuraa, eikä purista, hankaa, hölsky tai tee mitään muutakaan epämiellyttävää. Ja sitten kaikki häikäistyvät niiden hopeisesta hohdosta ja olen koko kaupungin suosikki…

(”haaveet kaaaatuuu, niitä nousemaan en saa”)

Kesäkenkiä onkin nyt mukava jo miettiä, kun niitä jo voi ostaa. Lisäksi minä vielä ihan oikeasti tarvitsen niitä, kun koira oli vauva viime kesänä ja söi melko monesta parista ainakin toisen osapuolen! Nuilla luulisi voivan hengata vaikka hamosessa, jos niikseen tulee.

Nyt sitten vaan odotetaan pakettia jännityksen vallassa! Luulisi, että tämä olisi rentoa ja helppoa, omalta sohvalta ostostelu siis, mutta jos joudun kiikuttamaan tavaraa takaisin postiin jne, en jaksa olla rentoutunut ja helppo, vaan olen pettynyt ja harmissani. Toivotaan siis, että olen vaan iloinen, kun vaatteet ovat just sopivia! Sitten voin vaan olla ihan että ”ota musta kuva mun hienossa uudessa tunikassa” tms., ja sit voin itse ottaa sen kuvan. Jee!

Osaatteko te ikinä tilata mitään vaatetta netistä?

Katselin joskus jonkun muunkin mukamas katu-uskottavamman lafkan sivuja, mutta en tilannut mitään, lähinnä siitä syystä, kun koot loppuivat kokoon 40. Damn. No, niiden häviö, koska jos niillä olisi ollut sopivia kokoja, olisin nyt tässä puhunut niistä, enkä ollenkaan Elloksesta. Hah! Siitäs saitte!

Read Full Post »