Peppuja, tissejä ja vesisadetta

Tänään huomasin kaupungilla kaksi asiaa.

Ensinnäkin. Joku voisi tienata huomattavat summat rahaa, jos se keksisi semmoisen välineen, jolla voisi estää olkalaukkua hinaamasta mekon helmuksia ylös niin, että takamus näkyy, jos ei muista välillä nykäistä. Itsellä sitä ongelmaa tänään ei ollut, mutta kostealla säällä nihkeäksi muuttuvat mekot näyttivät tekevän niin aika paljon muiden yllä. Niiden onni, jotka tahtovat katsella naisten paljaita takamuksia.

Toiseksi (tämä on sitten niille, jotka pitävät enemmän rinnoista). Kun on kesäinen päivä ensin, mutta sitten alkaa sataa, käy iloinen ilmiö. Kesäisiin vaatteisiin rintsikoitta sonnustautuneita naisia juoksee joka puolella suojaan sateelta. PompPomp vaan! Havaintojeni mukaan noin 25 % pitää tosin rinnoistaan kiinni juostessaan, mutta en tiedä onko se sitten yhtään huono juttu sekään.

Itse sonnustauduin ensimmäistä kertaa aikuisiällä valkeaan mekkoon, joka sittemmin on vahingossa polkapilkullinen, kun kerta alkoi heti sataa, kun pääsin ulos. Nyttemmin olen riisunut märän vaatteen yltäni, joten ette saa kuvallista todistusaineistoa nähtävillenne, mutta lupaan ottaa siitä kuvan, kun sen taas ylleni puen. Havaitsin, että se toimii oikein hyvin arkisena näin kesällä varsinkin, jos siihen tökkää päälle jotain peittämään olkapäät ja käsivarret, jotka saatoin teloa mustelmille viikonloppuna ravitsemusliikkeen liukkaan lattian tähden.

Siitäpä muuten tuli mieleen sekin, että eilen sovittelua seuratessa heräsi kateus miesten kesäpukeutumiseen. Mikä on siinä, että miesten kesävaatteet vaikuttavat olevan aika mukavia päälläkin ja siltikin näyttävät hyvältä, kun taas naisilla kesävaatteet joko tuntuvat pääosin loikoiluun sopivilta, mutta ovat sitten vähemmän edustuskelpoisia tai sitten ne voivat olla oikeinkin kauniita, mutta niissä ei sitten voi istua/kävellä/juosta/löhötä?

Saattaa myös olla niin, että en vaan vielä muista miten kesällä voi pukeutua. Ehkä pitää mennä kauppaan vielä lisää, tai sitten lukea viime kesäiset tekstit muistin virkistyksenä! Saa myös kertoa, jos on niin viisas, että on keksinyt jo tälle kesälle sekä mukavan että kauniin vaatetusajatuksen! Ja muistutuksena niille, jotka suuntaavat kohti vaatekauppoja: kesämekossa ei kannata mennä vaatekauppaan, kun sitten saattaa käydä niin, että ottaa sovituskoppiin vain hameen sovitettavaksi, eikä sitten voi esitellä sitä makutuomarille käytävällä, kun on kerta yläosattomissa, eikä halua putkaan.

Lohdutukseksi siitä, ettette näe märkää valkeaa mekkoa, saatte nähdä, miten labradorinnoutaja on Queen of Cool ja Hieno Neiti, kun sille pannaan helmet kaulaan. Ei saanut ottaa pois niitä. Kännykällä sensijaan sai kuvata.

Elma Koiranen ja helminauha

Tästä inspiroituneena Äiti uhkasi tehdä Elmalle semmoisen pannan, jossa on sitten helmiä. Saa neiteillä meidänkin peto.

Read Full Post »

Tärkeilyä siisteydestä, sekalaista selostusta ja hajanaisia ajatuksia

Pakko leuhkia. Minulla ei melkein ikinä ole siisti kaappi, mutta nyt on! Otin siitä oikein todistusaineistoksi kuvan! Koko sunnuntain siivosin makuuhuoneen laatikko-jätesäkki-epämääräkasamerta, kun kerrankin oli koira viety pois auttamasta.Nyt se meri sijaitsee eteisessä makuuhuoneen sijasta, mutta edistystä sekin.

Ongelma enää onkin se, että mihin työnnän ne loput vaatteet. Eteisen kaappi pursuu jo huomattavasti tätä täydenpänä, eikä siellä vielä asu paljon muuta kuin talvitakit ja verkkarit. Ehkä pitää luopua osasta. Voisi tehdä hyvää sielulle, kun tietäisi, että kaapissa on vain vaatteita, jotka ovat sopivia ja mukavia ja kivoja. (Siis tosiasiassahan ne kaikki on kivoja, eikä mistään voi luopua. Isomman koon vaatteissa on vaan enemmän kangasta, jonka tähden ne vievät myös enemmän tilaa. Tällä voin iän kaiken puolustella vaatekasoja, jotka eivät mahdu mihinkään.) Tai sitten voin ostaa sen uuden kaapin.

Todistettavasti siisti kaappi

Tämä muuttaminen ja sitä kautta kaapin täydellinen tyhjentäminen ja uuden täyttäminen on myös johtanut siihen, että havaitsin, ettei minulla ole minkään muun värisiä housuja kuin mustia. No ok, yhdet farkut ja pellavahousut, mutta niillä ei pitkälle pötkitä. Viime talvena taisin vähän liian innokkaasti etsiä niitä hyviä mustia suoria housuja, kun nyt niitä on jokapaikka täynnä! Voi sitä ihmettä, kun minä tästä kaupoille ehdin ostostelemaan. Ostan jummijammi Keltaiset Housut, tai Vihreät (tai Kirjavat!).

Ainiin, pitää rehvastella, kun minulla on nyt tuommoiset laatikot, joihin voi laittaa alusvaatteita. Tuli ihan semmoinen vimma, että piti pyytää Herra Titteliä tuomaan töistänsä matkalla tarralappuja, joilla merkitä laatikot, kun oma tarralaput ovat kadoksissa. Nyt kyllä tietää missä laatikossa on pikkareita ja missä sukkia! Sukkahousutkin ovat kerrankin samassa paikassa kaikki, joka johtikin sitten seuraavaan ongelmaan.

Minulla on ehkä 356 mustat sukkahousut ja sitten yhdet punaiset. Olen lähestulkoon varma, että ainakin puolet mustista sukkiksista voisi heittää roskiin, mutta se vaatisi sitä, että istuisin sängylle ja ryhtyisin asioikseni tutkimaan sitä, mitkä niistä ansaitsevat haudan levon ja mitkä vielä voivat peittää reittä muutaman kerran. Sukkahousuilla on selvästi samoja ominaisuuksia kuin hiuspinneillä. Niitä jotenkin aina on joka nurkka täynnä, mutta sitten kun niitä tarvitaan, niitä ei ole missään!

Onneksi kuitenkin on edes ne yhdet punaiset nyt. Näyttävät ehkä vähän pikkujoulusukkiksilta, mutta mustavalkean mekon kanssa ajoivat oikein hyvin asiansa siinä, että ei ole talvisen synkkä asu vaan vähän ehkä keväinen! Ja kuvahan on tarkoituksella otettu niin, että näkyisi vähän seinän väriä ja eläinkuntaa ja muuta, eikä suinkaan vahingossa horjahdettu niin, ettei kuvaaja oikein näy.

Punaiset sukkikset, eläin ja peili (joka on ihan helkutin pieni, jos on tottunut semmoiseen seinänkokoiseen, jonka vuokraemäntä omisti)

Mitenkäs teidän kaapit? Onko siistiä vai enemmän sitä semmoista hallittua kaaosta? Vai joudutteko jopa jakamaan kaappitilan jonkun muun kanssa, joka ei selvästikään osaa antaa arvoa vaatteillenne?

Read Full Post »

Kesätalvi

Niin se vaan on, että aina ei tajua. Esimerkiksi tänä talvena en ole tajunnut sitä, että kun kerta kaappi on täynnä ns. kesävaatteita, eikä ole hinkua ostaa ns. talvivaatteita, niitä kesävaatteita voi käyttää talvivaatteiden sijaisena. Tuskinpa kukaan tulee kadulla repimään hihasta, että neiti hyvä, teillä on kuulkaa nyt eri sesonkia varten ostettu vaate päällänne, joten voisitteko palata kotiinne vaihtamaan vaatteet. Tai jos tulee, ei ole pakko välittää sen kommenteista yhtään. Niinkuin ei myöskään tarvitse olla moksiskaan siitä, että valkoinen ei ole varsinaisesti hoikentava väri. Se on talvella hyvä. Talvisodassakin se jo tiedettiin.

Kesäpaidan käyttäminen talvella muistutti minua niistä kaikista muistakin vaatteista, joita voi talvella käyttää, jos vaan pukee sen verran muuta väliin, että paleltumiskuoleman uhka ei ole välitön. Siispä kaivoin ne kesävaatteetkin siihen kaapin etuosaan ja aloin pohtia.

Viime kesästä harmittaa vaatetuspuolella ehkä eniten se, että mukava luonnonvalkoinen mekko jäi liian vähälle käytölle. Siispä se pääsi myös talvikäyttöön. Piti kyllä ensin miettiä pitkään, että miten kesäisestä mekosta saa sen näköisen, ettei ole ihan just heti ekana menossa kesäjuhliin tai cocktailtilaisuuteen, mutta päätin, että ratkaisuni on riittävä.

Vaalean mekon alle sopii oikein hyvin musta paita ja legginssit (talvisen paksut, lämpö on rakkautta)!

Kesätalvimekko

Helmet kaulaan vaan, jopas saa taas leikkiä melkein Gossip Girlin Blairia. Vain v****maisuus ja perintö puuttuu.

Pannaan nyt vielä toinenkin otos, näkyypä sääretkin… (Hah, intoonnuin vallan, ja panin samaan kuvaan monta kuvaa).

Kesätalvimekko (H&M) ja riehaannus

Antanette anteeksi sen, että tukka on vaan ponnarilla. Harkitsen jonkinlaista leikkaamisoperaatiota sen suhtein, kun se on nyt vaan semmoinen pitkä ja tylsä. En osaa vaan oikein päättää, että mitä sille tekisin! Ja tiedoksi vaan, että ensi viikolla aion ottaa selvää, mistä johtuu se, etten saa hyvästä kamerasta kuvia koneelle. Sitten kun se on selvitetty, voin korjata tilanteen ja näyttää teillekin itseäni vähän paremman laatuisilla kuvilla…

Mitäs sanotte?

Heiniinjoo! Kiitoksia kaikille vaan palautteesta Helsingin Sanomien jutusta! Ainakin paperiversiossa oli sivun reunassa muutamien teidänkin kommentteja, joita oli kommenttiboksista siihen poimittu!

Read Full Post »

Mun harmaanvalkee maailma

Minä olen suuri lumen ja pakkasen ystävä. Erityisesti tänne etelään kotiutunutta miellyttää tämä lumi, joka on tänne eteläänkin tänä vuonna suotu! Tosin olen viime päivien aikana havainnoinut, ettei ulkomaailmassa ole yhtään väriä. Kun taivas on pilvessä ja lunta tulee lisää vaan, ainoa väri syntyy siitä, kun illalla kaupungin valot heijastuvat pilvipeitteeseen. Sekin on kyllä ihan nätti väri, Turussa se on viime päivinä taittunut keltaisen oranssista violettiin ja punaiseen.

Tästäpä sainkin ajatuksen, että minähän voisin olla värikäs näin talvisaikaan, kun kaikki muu on valkeaa ja harmaata. Siispä vedin päälle kesäpaidan keskellä talvea! Kylmähän siinä tulisi, jos ei alle vetäisi pitkähihaista, mutta onneksi kukaan ei estä minua pitkähihaista siihen pukemasta. Olisin melkein halunnut, että pitkähihainenkin olisi värikäs, mutta pienen etsiskelyn jälkeen havaitsin, ettei minulla ole yhtään värikästä ohutta trikoopaitaa. Siis semmoista jossa on pitkät hihat. Kesäisiä olisi kyllä vaikka naapurinkin käyttöön asti.

Vaan vähät siitä. Tänään olen (ah niin runollisesti) värin kukkanen harmaan arjen keskellä! Henkkamaukan kesäpaita pääsee siis työhön!

Kesäpaita

Koskapa ulkona on kylmä, pitää irvistää, eikä montaa kuvaa oteta, jos ensimmäinen on edes lähes hyvä!

Harmillista sinänsä, että talvella tulee käytettyä paljon synkkiä värejä, juuri kun väriä ehkä eniten kaipaisi. Käytättekö te värikkäitä vaatteita ympäri vuoden, vai käykö niinkuin minulla, että aina vaan sitä samaa mustaa läpi talven, jos ei ihan asioikseen valitse värikästä?

Ainiin. Tänään saattaa muuten olla aiheellista tutustua Helsingin Sanomiin. Siellä voi olla tuttuja!

Read Full Post »

Kotityöläisen asiatiistai

Se on kuulkaa niin, että kun tekee töitä kotonaan, eikä joskus tarvitse mennä ulos muuten kuin koiran kanssa lenkille, havaitsee joskus hilluneensa useampia päiviä lähinnä t-paidassa ja likaisissa verkkareissa. Onneksi sitä tuntee muitankin samassa tilanteessa eläjiä. Ei tartte yksin kitistä verkkareissaan. Tuossa hanska minut haastoikin pukeutumaan asiallisesti joskus, vaikka teenkin töitä kotona.

Heti aiheesta riemastuin! Tänään ei pueta verkkareita, vaan kauluspaita ja suorat housut (jotka on vähän epäsopivat ja niistä puuttuu nappi, äh). Oikein tuommoisen liivinkin kaapista kaivoin. Niin kovin riemastuin, etten perjantaihin malttanut odottaa, vaan heti kun kerkesin, piti tämä hoitaa!

Paita & liivi, Your Face, housut hankittu Old Navysta joskus vuonna 1995 (mä ihan oikeasti tartten uuden kameran, kortinlukijan ja kolmijalan)

Jopas nyt ollaan kotitoimistossa sen näköisenä, että kohta rynnätään johonkin kokoukseen. Kuvassa tosin ei olla kotitoimistossa (ts. sohvalla mahdollisimman epäergonomisessa asennossa kannettavan ja koiran alla), vaan keittiön sohvalla intiaseinän edessä.

Nuo housut ovat kulkeneet mukana jo melkein 15 vuotta ja vielä ovat melkein ehjät, vaikkakin vähän niitä pitäisi korjailla. Muka liian iso vaiva taas. Taitavat olla ainoat edes jokseenkin istuvat ja hyvät mustat housut, jotka olen onnistunut löytämään. Yleensä kun niiden kivojen housujen valmistaminen loppuu kokoon 44 ja sen yläpuolella on pelottavia malleja ja kummallisia kankaita. Yhdet melkein mieluisat lyösin Lindexiltä syksyllä, mutta niidenkin kangas on jotain kummallista ”melkein venyn, mutta en ihan, vaan olen hiostava ja inha” -materiaalia, joten ei niitä tule ihan aina käytettyä. Mistä ihmeestä minä löydän miellyttävää materiaalia olevat ja edes kohtuullisen kivan näköiset suorat housut, joista ei tarvitse maksaa sataa euroa?

On se mukavaa, että tulee kauluspaitaakin joskus käytettyä. Onnekkaasti minulla vielä oli vaaleanpunainenkin kauluspaita, vaikka viime viikolla tuhosin toisen vastaavan pesemällä sen semmoisessa koneellisessa, jossa oli mukana myös huivi, joka värjää kaiken siniseksi. Eipä sillä. Nyt minulla on sitten vain yksi vaaleanpunainen kauluspaita, mutta lisäksi myös vaaleansininen kauluspaita, jossa on kirkkaan pinkit napit! Molemmissa on ihan liian pitkät hihat, vaikka ne taittaisi siitä mistä pitääkin, mutta haitanneko tuo. Melkein sitä on niin tottunut liian pitkiin hihoihin, että tuntuu oudolle, jos ei ole hiha kämmenselän päällä lämmittämässä. Pannaan nyt vielä tarkempi kuva, kun olen kerta niin mielissäni tuostakin paidasta. Siinä on hurjan kiva raitakuvio, joka vähän kimaltaa tai kiiltää tai jotain.

Asiatiistaitarkennus

Mieliäinen on!

Ainiin. Meikkiä en jaksanut alkaa tuhertaa tai tukkaa laittaa tavallista kummemmin. Harjasin kuitenkin pehkon, enkä vetänyt sitä semmoiselle tuheronutturalle, jolla se yleensä työpäivän ajan on. Korvaukseksi sitten kävelin sisätiloissa jääkaapille, kahvinkeittimelle ja vessaan korkkareissa.

Asiakengät

Olipa jotain hyötyä tuostakin parista. Ostin korkkarit joskus Seppälän alennusmyynnistä ja olen käyttänyt niitä tasan kerran yksillä sitseillä (kun siellä ei tarvitse kävellä, vaan istutaan ja juodaan ja lauletaan). Kotimatka niistä juhlista oli onneksi vain muutamia satoja metrejä, koska kengät ovat niin epämukavat, että kävelin kengät kainalossa sukkahousujaloilla kotiin räntäsateessa neljän aikaan aamuyöstä. Ei tullut flunssa, kiitos kysymästä!

Ja voi, haasteeseen tarttukoon kaikki ne, joilla on semmoinen olo, ettei saa pukeutua asiallisesti työssään, työttömyydessään tai muussa toimessa! Pankaa kommentteihin linkkiä, jos intoonnutte tekemään!

Read Full Post »

Säkki

Oli tuossa aiemmin puhetta, että palaan asiaan säkin kanssa, kunhan se ei ole pesussa. No tänään se ei ollut pesussa, vaan mukavan puhtaana odottamassa pääsyä näytille sekä tietoverkkoon että ostoskeskukseen. Ostin sen muutama viikko sitten H&M:ltä lähinnä vahingossa. Olin näet toverin kanssa ostostelemassa, kun toveri nappasi tämän rekistä kokeiltavaksi. Kyseisen toverin päällä säkki näytti siltä, että meinasi nauraessa tulla pissat housuun molemmilla (mutta ei tullut, mikä oli hyvä). Tästä innostuneena ja huumoria sietävänä päätin sitten ottaa samaisen säkin itselle kokeiltavaksi, jotta josko siitä yhtä hyvät naurut irtoaisi itsenkin päällä.

Ei irronnut ei. Ehkä kyse oli siitä, että paita on oikeasti minulle koon liian pieni ja pitäisi ilon tuottaakseen olla vielä säkinpi, vai siitä, että ei naurata se, jos kerrankin on paita, joka osuu tissien kohdalle kauniisti, mutta armollisesti unohtaa esitellä jenkat ja muut kahvat. Yleensä kun tätä ihmettä ei käy. Joko rintamus saa olla esillä, ja kahvoista kinnaa, tai sitten kahvoista ei kinnaa, mutta ei sitä rintamustakaan huomaa. Vaan nyt oli se asia käsillä. Ei siinä naureta, vaan katsotaan hiljaa peiliin ja mietitään, että josko toisia naurattaa sittenkin, vaikka itse tykkää miten paljon. Onnekseni siinä tilanteessa muistin sen äidin opettaman viisauden, että parhaalta näyttää silloin, kun arvelee näyttävänsä hyvältä, eikä silloin, kun toisten mielestä näyttää vaatteet hyvältä, mutta itsellä on tyhmä olo niiden vaatteiden sisällä.

Säkki nimen tuo paita sai, kun se on melkeinpä oikeastaan vaan iso neliö, jossa on hihat sekä takana kuminauhan pätkä ja edessä rusetille vedettävä kiristysnaru. Saisi kai tuommoisen itsekin aika näppärästi väännettyä, vaan arvatkaapa jaksaisinko. Todettakoon kuitenkin, että jälleen todistui se asia, että yksinkertainen on kaunista. Ja jos ei muuta, ainakin se on miellyttävä ja viileä yllä.

HenkkaMaukan Säkki, jotku vanhat housut ja tonttuClarksit (ja leuhka ilme tietenkin)

Kuvassa muuten esittäytyy myös joskus vuonna 2001 tai 2002 osttu Clarksin tonttukenkäpari (niistä tulee tontut mieleen, älä kysy miksi). Äidin kanssa ajettiin 50 mailia suuntaansa outletille ihan näiden kenkien takia. Ostostelemassa oltiin oltu edellisenä päivänä, mutta näitä ei ollut ostettu. Seuraavana aamuna sitten siinä naisissa ihmeteltiin, että mitenkä niitä nyt sitten ei ostettu vaikka ne oli hyvät ja sopivat ja kaikkea. Ei siinä sitten mikään auttanut muu kuin hypätä autoon ja ajaa hakemaan paria. Koko matkan jännitti hirveästi, että entäs, jos joku on ne jo ostanut, kun ne olivat ainoa pari oikeaa kokoa ja niin sievät.

Nykyään ne ovat jo pohjasta melko kauhtuneet (ehkä suutari saa taas kohta rahaa) ja aika likaisetkin (ehkä vois välillä vaikka harjata, tai jos joku tietää miten muuten mokkahenkistä nahkaa voi putsata niin otan neuvoja vastaan), mutta edelleen kovin rakkaat. Kengät ovat tukevan tuntuiset, niillä jaksaa kävellä kauan ja ne ovat ulkoisilta seikoiltaan minun silmääni miellyttävät. Saattavatpa päästä parempaakin otokseen tuossa tuonnenpana, kun taas jalkaan osuvat.

Ainiin, vielä yksi iloinen asia kerrottavana. Muistanette sen, kun kitisin, kun koira söi ihanan kiilakorkoparin, joka osoittautui hyväksi kenkäpariksi asiallisissa tapauksissa, joissa pitää seista. Minulle kävi tänään niin onnekaasti, että löysin melkein samanlaisen parin. Sama lesti siinä on ja mallikin, pieni muutos vaan solkisysteemissä!

Tämä ostos tuotti minulle paljon mielihyvää, eritotenkin kun suunnilleen viikon päästä minun pitää mennä olemaan Asiallinen ja Tärkeä Venäjälle. Jotenkin minulle tulee aina itäeurooppalaisessa seurassa alemmuuskompleksi, jos ei ole edes yhtään korkoa kengässä, mutta nyt ei tule, kerta sain tämän parin! Nyt pitää sitten vielä päättää, mitä muuta vaatetta ottaa mukaan reissuun, jossa tilaisuudet vaihtelevat asiallisesta illallisesta johonkin, joka voidaan ymmärtää kansanjuhlaksi, tai sitten viralliseksi tapahtumaksi (voisivat tarkemmin ilmoitta, kun muuten joutuu ihminen tällä tavalla pohtimaan vaikka miten kovin vaatetustaan).

Otan varmaan mukaan ainakin tämän ja tämän mekon, koska ne käyvät melko moneen menoon asiallisesta asiattomaan. Pitää vaan lisätä koruja, jos haluaa pröystätä. Sitten jos kaapista vielä löytyy hyvä jakku ja kauluspaita tai jotain, olen jo melko pitkällä, eikö niin? (Nyt teidän kuuluu myötäillä niin, että minulle ei tule kauhistunut olo ja paniikki…)

Paidankin muuten kaupasta löysin, mutta koska minun pitäisi olla juuri nyt tekemässä muuta tähdellistä, eikä istua tässä, (niinkuin varmaan teidänkin ja koska näin tulee kirjoitettua taas pian uudeelleen, kun aihe on jo valmiiksi päässä) jätän sen uuden paidan vielä ihan arvoitukseksi!

Read Full Post »

Tunnistat minut punaisesta neilikasta

Hah! Pitkän junamatkan jälkeen havaitsin, että Kirsimaria haastoi minut tämmöiseen. Onhan se nyt sitten tehtävä! Sitäpaitsi tämä on minusta ihan mukava!

Nyt (ja aiemminkin) on ollut paljon liikkeellä fakta-haasteita, esim. kerro 20 faktaa jne. Tämä haaste ei käsittelekään faktoja, vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen.

(Miksi tässä ei kerrota että montako pitää kertoa?)

1. Tukka on punainen. Sitä jaksaa harvemmin hurjanaan laittaa, joten se on yleensä jollakin epämääräponnarilla tai sitten roikkuu auki päästä alaspäin.

Tukka on punainen

2. Suttuinen silmämeikki. Eikä silleen pornosti ja sumuisesti vaan niin, että eilen ei ehkä jaksettu pestä kunnolla meikinpoistoaineella, joten tänään on niiden tämänpäiväisten alla niitä eilisiä.

3. Lohkeillut kynsilakka ja lyhyet kynnet. Kynsilakka on lähes aina sottainen, toisinaan sitä on useampaa väriä lomittain tai sitten se vaan näyttää siltä, että olen ollut puutarhatöissä ainakin kaksi päivää. Ennenvanhaan väri oli mitä vaan, nykyään pitäydyn punaisissa ja mustassa sekä joissakin vaaleissa huomaamattomissa väreissä. Kynnet pysyvät hyvin lyhyinä, kun niitä välillä syö ja välillä leikkaa.

Kynsissä on lakkaa

4. Koira. Jos en ole kapakissa, elikkä baarissa, tai kaupassa ostamassa jotain, koira on mukana. Se on vähän yli polven korkea, innokas ja ihan tumman ruskea.

Koira

5. Housut, joiden lahkeet on rikki tai likaiset. Likaisuudesta syytän tuota edellämainittua koiraa ja rikkinäisyydestä sitä, että olen lyhyt ja housut yleensä ei ole. Siitä johtuen ne lahkeet viettävät sitten liian paljon aikaa asfaltin ja kengänpohjan välissä.

6. Huivit. Minulla on yleensä aina joku huivi kaulassa. Ennen se oli musta, mutta nykyään pidän värikkäistä versioista. En ikinä laita huivia kaulaan sillä ”lenkille ja lenkin läpi” -tavalla, koska se on vähän tylsää, vaan solmin sen tuhannen mutkalle (Tinnu opetti joskus) tai sitten kiepautan sen tarpeeksi monasti kaulan ympäri, jos se on semmoinen toisenlainen huivi.

huivi

Ja sitten pannaan vahinko kiertämään. Haastan edelleen hanskan, Kisuskan, khrestelin, Babystepsin ja -A:n

Read Full Post »

Lyhyestä (neuleesta) virsi kaunis

Keväällä tulee aina näin pääsiäisen aikaan semmoinen olo, että tekee mieli ostaa riehakkaita ja kuviollisia vaatteita, jotka on sopivan kummallisia ja värikkäitä. Yleensä siinä käy ainakin minun kohdallani niin, etten sitten enää pidä niitä kevätriehavaatteita edes kesällä, vaan ne jäävät kaapin pohjalle. Tänä vuonna päätin välttää turhan rahantuhlauksen kevätviiraukseen ja kaivoin kaapin pohjalta väriä elämään. Vaaleanpunainen hihaton toppi on hankittu joskus monta vuotta sitten GAPista Ameriikan maasta ja vihreä neuletakki ”kunniamerkkeineen” on kotoisesta Seppälästä.

Neuleesta tulee aina mieleen lapsuuden hinku saada koulupuku vekkihameineen päivineen. Rinnan ruusuke lie syyllinen näihin mielleyhtymiin. Vieläkin toisinaan (varsinkin keväisin) tulee semmoinen olo, että pitää saada vekkihame, polvisukat, kiinantossut ja kauluspaita sekä kravaatti. Sepä olisikin vasta huvitus, pullukka koulutytöksi pukeutuneena. Pitänee joskus kokeilla, pitääkö edes itsellä pokka…

Suttuisessa kuvassa sanoo nainen "Tuonne päin!" (Miksi muuten sen tiedostaminen, että kuva on suttuinen, pitäisi helpottaa suttuisuutta? Ei auta se, ei.)

Keväthullutuksessa huono puoli on myös se, ettei kaupan ”hei olen kirjava kevättoppi” -osastolla ole välttämättä pullukalle sopivaa kokoa. Se kiukuttaa, kun tahtoisi nimenomaan jotain vähän jännää, jossa on joku juttu. Ehkä ymmärrät, jos sinullekin tulee kevätviiraus.

Lisäksi näin keväällä tuntuu, ettei ole mitään päällepantavaa, ja se harmittaa. Vielä ei voi laittaa toppia ja hametta, mutta takki tuntuu jo liialta. Eikä mikään vaate ole jotenkin tarpeeksi uusi vastaanottamaan uuden kevään ja elämän heräämisen. Miten te ratkaisette nämä kevätviiraukset ja vaatteen puuttumiset ja muut?

Read Full Post »

Pikkulaukkukapina

Luin taannoin Naistenlehdestä, että pullukoiden tulisi vältää pienten laukkujen käyttöä, koska ne vaan tekevät pullukasta vielä pullukamman näköisen, kun laukku on kerta niin pieni, ja pullukka iso. Hah. Luulen, ettei kenelläkään jää huomaamatta, että olen pullea, vaikka minulla olisi laukku, johon mahtuu asumaan pieni karhuperhe. Vaikka ei nyt tietysti ole varsinaisesti tarpeellista korostaa pullukkuutta, en aio luopua pienistä laukuistani.

Hyväksynkin tämän ohjeen vain pikkureppujen kohdalla, mutta ne nyt eivät taida olla oikein kenenkään juttu, joten ei edes puhuta niistä. (Jos sinä pidät niistä, voit aina ilkkua takaisin kertomalla kaikille, että minä ihan oikeasti tykkään crockseista, vaikka olisivat miten rumat muun kansanosan mielestä. Ja saattaisin pukeutua miehen kanssa samanlaiseen tuulipukuun, jos se olisi jolleki miehelle tosi tärkeää.)

Minä käytän mielelläni pikkuruisia laukkuja (vaikkakin ne tuottavat jos jonkinlaisia ongelmia ihmiselle, joka todennäköisesti selviäisi hengissä vaikka autiolla saarella, jos saisi mukaansa normaalisti täytetyn käsilaukun). Tulee heti Juhlava ja Aikuinen olo, jos on veska, johon ei mahdu paljoa tavaraa. Voi vaikka melkein leikkiä, että oikeasti loput tavarat, siis ne, joita en juuri nyt tarvitse, mutta jotka pitää olla mukana, ovat autossa (siinä samalla voi leikkiä, että on ajokortti ja auto).

Takatalvenvälttelyprojektiini kuuluu olennaisena osana myös keväisten laukkujen käyttöön otto. Pienet laukut kuuluvat kevääseen joka vuosi. Sitä jotenkin tajuaa kesken kaiken, että ohuemman takin seuraan sopii pienempi laukku. Eikä sitä ole pakko täyttää talvitavaroilla (ok, kokovuositavaroilla, mutta talvella sitä tavaraa on kassissa aina enemmän).

Tällä viikolla olen siis päättänyt hyökätä uudelleen satanutta lunta vastaan ohuemman takin sijasta pienemmällä laukulla. Tadaa!

Jostain, ehkä mummon kaapista, kaivettu veska

Olkoonkin, että laukku on vielä talvisen musta. Tämän voin hyväksyä (pitkin hampain, tosin).

Jos keksit, miksi pienemmät laukut on muka keväisiä, kerro minulle myös. Minä epäilen, että se johtuu siitä, että ei enää ole semmoinen olo, että kassikin pitää olla iso, jotta siihen voi tarvittaessa pukeutua. Tai jotain sen suuntaista.

Täten, mikäli näette minut jossain kanniskelemassa pientä laukkua (ison peräni rinnalla) ja tuhatta vaikeasti kannettavaa pientä nyssäkkää, älkää hätääntykö ja tai tarjotko sääliä epäkäytännöllisen pakkaamisen johdosta, olen pikkulaukkukapinan esitaistelija!

Read Full Post »

Maailman tylsin paita a.k.a semisiistineule

Johtuen siitä, että minulla on kerrankin töitä enemmän kuin tehdä ehtii, olen ollut pakotettu pysymään kotioloissa koiran kanssa, mutta onneksi sentään sohvalla on saanut olla. Tästä syystä, myös pukeutumiseen käytettävä aika on vähentynyt, kun mitä sitä nyt tähän sohvalle tälläämään. Kaapista on valittu jotain mukavaa, jossa on semmoinen olo, että tarvittaessa voi kuitenkin mennä vaikka kauppaan. Tällä keinolla olen löytänyt kaapistani jotain jännittävää. Nimittäin maailman tylsimmän paidan.

Maailman tylsin paita

Olen ihan varma, että kaikkien kaapista löytyy vastaava. Omani on H&M:n perustekokuituneule (Joita minulla on muuten 9 eri väriä kolmessa eri hihan pituudessa. Näppäriä ovat, kun venyvät eivätkä purista, eikä edes tartte kaupassa sovittaa, kun tietää mikä mahtuu!). Tämä on se paita, joka pannaan päälle aina, kun ei oiken jaksa panostaa, mutta pyjama tai verkkarit tuntuvat liian nuhjuisilta. Jos tämä paita olisi ruokaa, se olisi veteen keitettyä kaurapuuroa, eli ajaa asiansa, mutta ei maistu miltään. Nukkaantunutkin näkyy olevan.

Näiden vaatteiden kanssa olen aina vähän kahden vaiheilla. Pitääkö ne säilyttää niitä päivä varten, kun ei jaksa etsiä kaapista mitään hauskaa ja haluaa olla seiniinsulautuva, vai piitääkö niillä heittää vesilintua, jotta kaapissa olisi vain niitä hauskoja ja jännitääviä vaatteita? Onhan se hyvä, että löytyy sitä perusvaatettakin, mutta herran tähden, onko sen pakko olla noin mitäänsanomattoman näköistä!

Sitäpaitsi näillä vaatteilla on Karma. Ne ovat niitä, jotka vedetään uskollisesti päälle aina, kun ei jakseta ajatella, ja sitten päädytään tekemään jotain hauskaa (vaikka juodaan vahinkohumala ja tullaan kotiin vasta yöllä) ja omassa mielessä liikkuu vain, että miksi hitossa mä panin päälle tän tylsän kökköasun, enkä jotain, joka oikeasti näyttäisi hyvältä.

(Käykö teille ikinä noin, vai olenko se vaan minä? Onko teillä edes ylipäätään näitä maailman tylsinpiä vaatteita?)

Onneksi vastavärjätty tukka sentään piristää päivää ja peilikuvaa.

On oltava itselleen armollinen. Punaiselle sohvalle sopii hyvin seinäruusun näköinen nainen. Eikä koiraakaan kiinnosta mitä minulla on päällä. Loppuviikosta saa sitten keksiä jotain hauskempaa päällepantavaa, kun on Menoja! Sitäpaitsi olen luvannut itselleni, että kun tämä työsuma on selvitetty, saan mennä ja hankkia itselleni uuden hamosen. Tiedän jo mitä tahdon. Tahdon mustan ja reippaasti levenevän ja hulmuavan ja ihanan (tietenkin niitä justiinsa semmoisia saa kaupasta just nyt ja vielä sopivassa koossa…). Luotan onneeni!

Read Full Post »