Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘mukavia mekkoja’ Category

Tuossa olen jossain välissä saattanut ohimennen mainita, että politiikkaakin välillä touhuan ja nyt tuli tilanne, jossa siitä oli ulkopoliittistakin iloa. Nytkis ry järjestää naistenpäivänä hyväntekeväisyys muotinäytöksen, johon on pyydetty malleiksi varsinaissuomalaisia eduskuntavaaliehdokasnaisia (yhdyssanat on rakkaus).

Sitä varten piti sitten tietenkin käydä sovittamassa yhtä jos toistakin vaatekappaletta. Ikinä ennen ei ole minulle vastaan tullut tilannetta, jossa ihan tyynen rauhallisesti voi kävellä kauppaan ja sanoa nimensä ja sitten saada touhukkaita ihmisiä väkertämään vaatetta ylle innokkaana ja auttavaisena.

Arvelin, että tilanne olisi ollut huomattavasti tuskallisempi kuin se olikaan!

Ensin piti sovittaa takkia. Siispä tepasteltiin Marilyniin. Keljutti heti perille päästyä, ettei mukaan sattunut oikea kamera vaan kännykkäräppänä vaan, mutta ei kai tuo haitanne. Hirmu mukava täti kaivoi kaapista takin, jota oli minun päälleni suunnitellut ja AVOT, sehän sopi kuin valettu. Totta kai tuli heti semmoinen olo, että minulle tämä pitäisi omaksi saada. Tosin kevättakkibudjetissa ei ole ylimääräistä sataaviittäkymppiä…

Musta peruskevättakki

Musta peruskevättakki

Takki olis istunut muka just mieluisesti…

Takkien jälkeen luontevaa olisi ollut mennä sovittamaan arki/business-asu, mutta koska en osaa lukea katukylttejä, käveltiin ihan eri päähän Yliopistonkatua Ra-Keen sovittamaan (oijoi) iltapukua tai cocktailmekkoa. Hirmu kiva oli sielläkin täti ja kantoi mekkoa toisen perään sovitettavaksi, kunnes se oikea löytyi. Siitä ette tosin näe nyt kuvaa, kerta en älynnyt napata. Sen sijaan näette kuvan mekosta, jonka haluaisin ihan sen takia, että se a) oli alennuksessa ja b) oli söpö. Joku vois vaikka mennä naimisiin tai valmistua tai jotain, että saisin ostaa juhlamekon. Pliiis, mun mieliksi…

Söpö meko

Söpö mekko ja kielennäyttö

Oliivinvihreä sopis tukkaankin…

Mutta sitten viimoisena tuli se paikka, jossa päätin, että seuraavassa elämässäni palaan henkilönä, jolla on kamaripalvelijat. Tepastelimme takaisin toiseen päähän Yliopistonkatua Serafiinaan, jossa oli kolme innokasta pukijaa. Siinä sitten seistä törötin peilin edessä, kun päälle kannettiin hametta ja mekkoa ja paitaa ja housuja ja huivia ja helmiä ja vaikka mitä! Olisi hurjan helppoa elämä, jos aamulla aina olisi pieni armeija kantamassa vaatetta ylle! Säästyisi aikaakin, kun olisi joku muu päättämässä, että mihinkä sitä tänään itsensä työntää. Niillä olisi tietysti myös kopio kalenterista, että tietäisivät milloin pitää olla asiallinen ja milloin kassiin pitää työntää myös jumppakamat…

Sitäpaitsi niillä oli kivoja vaatteita. Mukana olleelle toverille voisin kuvitella suurimman osan kaupan vaatteista päälle, mutta itse en ehkä ikinä muistaisi ottaa kaapista nuita, kun ovat niin maanläheisiä värejä. Vaikka näyttävätkin kivalta! (Pitääkö tässä kohtaa todeta, että olen juminut johonkin tyyliin, enkä osaa siitä ulos?)

Toverikin siellä sovitteli vaatteita ja totesi tietävänsä minne seuraavasta palkkapussista osa kannetaan…

Siis nämäkö?

Siis nämäkö? Eikö tästä puutu jotain?

Helmet ja kieli!

Helmet ja kieli!

Huomatkaa muuten! Helmet ja tissien kohdalla olevat hörselöt luovat illuusion tisseistä! Minä ehkä normielämässä sotkisin sekä helmet että hörselöt kahviin alle puolen tunnin, mutta on se siltikin aika kiva…

Ja tiistaina 8.3. sitten pitää näitä mennä esittelemään. Josko vaikka saisitte sitten nähdä sen cocktailmekonkin, joka minulle valittiin. Se oli ihana ja haluaisin ehkä ostaa senkin…

Read Full Post »

Toisten polttareita

Jahas, se meni sitten taas viikko niin, että hujahti. Melkein koko viikon vietin kiroillen erinäisiä asioita, joista mainitsemisen arvoisia ovat lähinnä helle ja helle ja se vartin vesisade, jonka jälkeen tuli helle.

Onneksi viikonloppuna oli sitten jotakin tekemistä, joka ei liittynyt helteeseen. Vaikkakin helteellä oli näppinsä pelissä tälläkin kertaa. Viikonloppu vierähti ennakoidessa sitä, kun eräs toveri on päättänyt sitoa itsensä loppuiäkseen toiseen tyyppiin. Sitä piti sitten tietenkin perinteisin saunomis- ja muin menoin juhlistaa polttareiden muodossa. Mukavaa kyllä oli! Neitonen sai hienot varpaat (tai kynnet), eikä joutunut strippaamaan, myymään kortsuja tai juomaan shotteja. Syötiin ihan koko ajan ja juotiin myös.

Ongelmaksi juhlistuksen aikana kuitenkin tuli vaatetus. Aamulla lähtiessä katsoin mittaria ja taivasta (21 ja pilvinen) ja oletin, että juu, voi laittaa päällensä vaikka samettihameen ja ohuen neuleen, eikä kuole lämpöhalvaukseen heti. Toisin kävi. Pitäisi olla ilmankosteusmittari ihmisellä näet, ja järkeä katsoa säätiedotus, jossa kerrotaan, että iltapäivää kohden lämpenee, kun sitten olikin ihan pirun kuuma, eikä voinut enää edes hengittää.

Onneksi kynsienlaittopaikka Lila sijaitsi niin näppärästi keskustassa, että siitä pääsi kätevä tyttö ja nopea shoppaaja kynsien laiton aikana juoksemaan lähimpään vaatekauppaan ostamaan kevyempää mekkoa. Ja tuuri kävi kaupassa! Yleensä kun menee kiireessä, että nyt tarvitaan tämä tai tuo, ei tietenkään löydy mitään. Nyt olin jo varautunut siihen, etten löydä turkoosihtavaa (juu, meillä oli teemaväri) kevyttä vaatetta millään, mutta löysinpä! Sillä välin, kun neidon varpaista tuli tämmöiset,

Morsmaikun varpaat

Morsmaikun varpaat (ja hurjan kivojen sandaalien etuosa)

minä ostostelin ja Seppälä tarjoili minulle tämmöisen koltun:

Pikaostoslöytö

Pikaostoslöytö (Seppälä)

Itse olen mekkoon sangen tyytyväinen! Aion käyttää sitä talvellakin joidenkin vähän paksumpien housujen kanssa, enkä aio välittää siitä, että siinä näkyy joka kuoppa ja muhku. On näet niin mukavan pehmoista ja kivaa kangasta, että en edes välitä. Mieli tekee mennä ostamaan sama vaate mustanakin, kun niillä sitä oli nähtävästi myynnissä, mutta estelen itseäni. Minulla on kuitenkin ehkä 7 saman pituusluokan mustaa trikoomekkoviritelmää, joten uusia en ihan välttämättä tarvitse…

Ainoa, mikä harmitti oli se, ettei ollut korua tai muuta tuohon pistää. Jos olisin tämän aamulla tiennyt, olisin napannut sointuvat korvikset ja jonkun hervottoman muovikoruviritelmän kotoa, mutta enpä tiennyt.Samoin se myös vähän harmittaa, että kangas on just sitä semmoista, jossa hiki näkyy, mutta pakkoko niitä käsiä on pystyssä pitää, kun ei kangas kuitenkaan hiosta erityisesti, eikä kosteusläikkä leviä holtittomasti. Taitaa tosin kaikissa kankaissa, jotka tulevat ihan iholle, näkyä tämä ilmiö. Ja ainahan sitä voi tehdä sen, mitä nuorena teatterissa opittiin, ja laittaa pikkuhousunsuojan kainaloon! Se tosin voisi olla noloa selittää miksi hihasta roikkuu ruttuinen pikkohousunsuoja, jos se irtoaisi paikaltaan.

Seppälässä minulle muuten kävi Jännittävä Tapaus, kun etsin sukkispuolelta legginsejä, kun ei niitäkään tietenkään ollut mukana. Siinä kaikessa rauhassa patsastelin ja katselin hyllyjä, kun lähelleni tepasteli suunnilleen ikäiseni mieshenkilö. Arvelin, että hänpä on varmasti tyttöystävää odottelemassa, kun olin aiemmin katsonut, että jutusteli jollekin neitoselle. Ehkä oli, ehkä ei, mutta yllätti minut aika totaalisesti kulkemalla ohi ja läimäisemällä persauksille ihan tyynen rauhallisena! Häämmästykseni oli niin suuri, etten edes älynnyt kiljaista tai kirota tai mitään. Siinä vaan seisoin ja mietin, että mitäs vittua! Ehkä olisi pitänyt järkyttyä suuresti, mutta en oikein osannut. Olin ehkä sopivasti parin oluen rauhoittama!

Morsiussaunarituaalien johdosta minullakin pitäisi nyt sitten olla naimaonnea! Jokainen vihtoi morsianta ja samalla antoi elämänohjeen, ja siinä yhteydessä osa naimaonnesta kuulemma siirtyi mystillisellä tavalla vihtojiin. Nämä taiat on minusta aina hurjan mielenkiintoisia, joten kertokaa ihmeessä, jos te tiedätte niitä lisää! Jos sitä vaikka vielä joku muukin menee joskus naimisiin ja tarvitsee taikoja! (En minä, ainakaan ihan missään nähtävässä tulevaisuudessa vielä.)

Read Full Post »

Rantailua

Voi ihme mikä kesä. Minä en tykkää helteistä yhtään. En edes vähän. Tai no ehkä siitä tykkään, että kun on kuuma, kylmä vesi tuntuu hyvältä ihoa vasten, mutta muuten en ole riemuissani. Nukkuminen on varsinkin muodostunut jännittäväksi, kun labradorinnoutajan mielestä kesälläkin pitää nukkua laumakasassa. Miten hitossa nukutaan, jos huoneen lämpötila on vaikka 29 ja sitten päälle tunkee vielä koira, jonka ruumiinlämpö on likempänä 40!

Kesällä ei voi edes oikein syödä, kun tulee vaan entistä kuumempi, joten lempiharrastuksetkin jäävät vähemmälle. Eikä vaatteista edes kannattaisi puhua. Mieluiten makaisin alastonna matalassa ja viileässä vedessä ja joisin jäähileitä. Ikävä kyllä, niin ei voi koko kesäänsä vietää, vaan välillä on henkilön pukeuduttava vaatteisiin ja yritettävä liikkua julkisilla paikoilla herättämättä liikaa pahennusta. Tosin olen minä pahennustakin herättänyt, mutta tein sen Savossa, joten kukaan ei varmaan huomannut! Tai jos huomasi, ei varmasti välittänyt!

Ne jotka naamakirjassa ovat ystävällisesti tykänneet minusta, ovatkin jo kuulleet, että molemmat vanhat kamerani kuolivat. Pirulaiset vielä samalla juhannusviikolla. Lopulta sitten hankin uuden kameran, semmoisen ihan näppärän pienen pinkin pokkarin, joka kyllä itseasiassa ottaa vielä ihan kivoja kuviakin! Huraa! Joku Olympus se on muka olevinaan. Ihan sama, se on pinkki!

Ja silläpä on sitten kuvattu. Pääsettä kuulkaatte nyt nauttimaan ensimmäisestä uuden kameran otoksesta, jossa teille näytän, minkälainen mekko tulee, jos meidän äiti innostuu kaivamaan kangaskasasta huivikankaan, josta tahtoo sitten vääntää tyttärelleen mekon.

Rantamekko

Rantamekko

Kuumalla säällä olen ollut onnellinen tämän asun kanssa. Se on näet ohuttakin ohuempi (toisin sanoen pelkissä pikkareissa ei kelpaa olla, pitää olla legginssit) ja viileä ja mukava. Se on oikeastaan vaan putki, jonka yläpäässä on kuminauha ja tuommoiset olkaimet, jotka menevät takana ristissä selän yli. Vyötärölle (tai rinnan alle) piti tosin hankkia vyö, kun muuten se putki teki minustakin putken näköisen. Tissivyöt siis toimii aina!

Olen muuten koko kesän kironnut, kun mistään ei tahdo löytyä ihan tavallista ja simppeliä suht lyhyttä kesämekkoa. Kaikki on joko jotain supersifonkia tai pikkukukallista tai pitsistä tai reikäistä tai jotenkin trikoosta pussuttamaan tehtyä! Mistä ihmeestä semmoinen olisi pitänyt löytää?! Seppälästä löysin sitten paidan, jota olen kohtuullisen röyhkeästi käyttänyt mekkona, mutta siitäpä saattekin otoksen huomenissa, kun kykenen taas istumaan tuhatasteinen läppäri sylissä edes viisi minuuttia.

Read Full Post »

Mummoilua ja tanssimekkoja

Jopas oli jännittävä juhannus! Kaupungissakin pääsi grillaamaan ja koira sai juosta pihamaalla tassunsa kipeiksi ja viintä sekä seuraa oli odotettua enemmän! Toivottavasti keskikesän juhlaa saatiin juhlia teilläkin miellyttävissä merkeissä. Eikä edes satanut vettä, vaikka vähän sekin vaihtoehto peljoitti. Olin näet päättänyt, että juhannusaattona pannaan päälle tanssimekko vaikkei tanssimaan pääsisikään. Eritotenkin, kun mummon kaapista oli tarttunut vierailevalle äidille mukaan mekko, joka oli kuin tehty juhannuksena käytettäväksi.

Mummo oli aikoinaan kova käymään tansseissa, kun oli kerta iloinen leski. Tai ainakin tanssimisesta pitävä leski. Muistan, kun olin pieni, kun mummo laittoi papiljotteja saunan jälkeen päähän, että voi sitten seuraavana päivänä lähteä hummailemaan. Seuraavana päivänä tanssimekko sitten kaivettiin kaapista ja tarkasti katsottiin, ettei ole reikiä tai tahroja tai muita kankaassa. Lienekkö montaa kertaa näin käynyt, mutta muistikuva on ihan selkeä. Siitäpä sitten ilostuinkin, kun äiti kaivoi takapenkiltä pussin, jonka sisältä löytyi minulle mekko!

Voi kuulkaa, että olen nyt sitten tepastellut mekossani. Ja riemuinnut siitä, että semmoinen vanha kangas, joka tuntuu juuri siltä, ettei siinä voi edes istua hikoilematta, onkin semmoista, ettei se hiosta yhtään! Ainoa ongelma mekossa on se, että sukkahousujen  kanssa se nousee ylöspäin ja sähköistyy, mutta se ongelma hoituu kuulemma hinkkaamalla sukkahousuja palasaippualla (tai sitten ostamalla alushame, pitääkin muistaa). Jos teillä on parempia ja vähemmän saippuaisia vinkkejä, mielellä otan vastaan niitä!

Ainiin. On mekossa toinenkin ongelma. Kun se mekko on aika vanha ja sitä on käytetty, napinreiät ovat päässeet venymään. Se taas johtaa tahattomaan rintojen paljasteluun, jos ei ole tarkkana. Saatankin olla niin näppärä, että ommella kurautan vyötäröstä ylöspäin olevan osuuden koneella umpeen, saavat olla napit vain koristeena. Kangas kun on hieman joustavaa ja kyljessä kulkee vetoketju kainalosta lanteille, jos ei muuten saa sitä päälleen ahdettua.

Ja tässä se on!

Tanssimekko

Mummon tanssimekko (Kuvasta kiitämmä vastaantullutta nuorta politikkoa.)

Minä tykkään ihan hurjanaan tuosta kuviosta, vaikka se muistuttaakin vähän aamutakin kuviota (Maailman Paras Naapuri huomautti siitä, ja nyt se näyttää siltä minustakin…). Myös pituus on mieluisa, kun se on tuommoinen konservatiivinen. Ei sitä kaikenmaailman kadunmiehille tarvitse polviaan esitellä! Oikein korkokengät piti sen kanssa panna jalkaan, vaikka eivätpä ne tuossa nurmessa näy, kun kannat painuvat ruumiin painon ansiosta tyylikkäästi humukseen. Muutenkin olen kovin neitimäinen mekossani. Heti ensimmäisenä käyttöiltana join oluen sijasta jokirannassa vain light ananassiideriä (jota en ole ennen ikinä edes maistanut) ja myöhemmin illalla ravitsemusliikkeessäkin kulautin kurkkuuni valkoviiniä, enkä isoa huurteista. Tosin se viini oli semmoista tölkkiviiniä, ei edes pussiviiniä, vaan semmoisessa oluttölkin tapaisessa tulevaa, joten se ehkä helpottanee identiteettikriisissä.

Siitä kyllä saa olla iloinen, että suvun naiset ovat olleet sopivan kokoisia jo viime vuosituhannella. Yhden mamman mekko kun jää isoksi, on toisen mikä pukea ja päinvastoin!

En nyt malta olla näyttämättä tätä toistakin kuvaa, jossa kuvauspaikka pääsee oikeuksiinsa! Kävi näet niin onnekkaasti, että kun ensimmäistä kertaa mekkoa viime viikolla ulkoilutin, sattui vastaan tulemaan näin otollisella kohdalla eräs nuori nainen, jolla oli mukanansa toimiva kuvausväline ja intoa napsaista pari kuvaa! Kiitos siitä SSS! En olisi itse edes huomannut, että tuossapa on jonkun mukavan ihmisen auto, jonka edessä tässä mekossa on oikein ilo poseerata.

Mekko ja randomkupla

Mekkoansa nuorempi nainen soman auton edessä (Miksi se oikea käsi pitää aina olla sen näköinen, että kohta alan räpyttää ja lähden lentoon?)

Saiko teillä juhannuksena herrastella mekossa, vai menikö enemmän vain siihen sauna-asuun? (Itse tovereineni kerran vietin nakujuhannuksen, kun oltiin saaressa ja saunottiin jatkuvasti. Turhalta tuntui ruokapöytään pukea ja sitten taas vapautua luonnon helmaan.)

Read Full Post »

Kiukkuväsymysmekko

Tänään lopulta kyllästyin kitisemään siitä, ettei kaapissa ole oikeastaan mitään, mitä kuumana päivänä päällensä vetää, joten tein asialle jotain. Kaivoin muuttolaatikosta pellavakangasta ja ompelin mekon elämänsä päähän tulleen topin kaavoja mukaillen. Kyllä nyt kelpaa.

Kuvista ei ehkä sitä erota, mutta mekko on semmoinen tumman suklaan värinen. Seinät sen sijaan ovat turkoosit.

Jos en olisi istunut ompelemassa olohuoneen kaffepöydän äärellä muutamaa tuntia, saattaisin olla kykeneväinen kertomaan tästä mekosta jotain, mutta koskapa olen tehnyt niin, aion seuraavaksi viedä mekon kävelylle tai syömään. En vaan malttanut olla esittelemättä vaatetta ensin teille!

(Tänään toimi ompelukone, mutta kamera alkoi käyttäytyä epäilyttävästi. Toivottavasti ei ruoja hajoa, otti se nyt edes jotain kuvia! Värejä se ei tunnu käsittävän lainkaan, mutta toivomme, että ongelma ratkeaa pienellä räpläämisellä!)

Pellavamekko edestä

Pellavamekko edestä (uomaa petaaton peti taustalla)

Ja näytetään nyt vielä se sen mekon koko mukavin osa, eli selkä!

Selkämys

Selkämys

Sitten vaan toivotaan, ettei se kutistu kamalasti pesussa. Keljuttaisi näet kohtuullisesti, jos jäisi pieneksi heti. Oma moka tosin. Kuka urpo ei pese kangasta ennen kuin vääntää siitä asun, varsinkin jos se kangas on sitä sorttia, joka ei veny.

Read Full Post »

Tänään huomasin kaupungilla kaksi asiaa.

Ensinnäkin. Joku voisi tienata huomattavat summat rahaa, jos se keksisi semmoisen välineen, jolla voisi estää olkalaukkua hinaamasta mekon helmuksia ylös niin, että takamus näkyy, jos ei muista välillä nykäistä. Itsellä sitä ongelmaa tänään ei ollut, mutta kostealla säällä nihkeäksi muuttuvat mekot näyttivät tekevän niin aika paljon muiden yllä. Niiden onni, jotka tahtovat katsella naisten paljaita takamuksia.

Toiseksi (tämä on sitten niille, jotka pitävät enemmän rinnoista). Kun on kesäinen päivä ensin, mutta sitten alkaa sataa, käy iloinen ilmiö. Kesäisiin vaatteisiin rintsikoitta sonnustautuneita naisia juoksee joka puolella suojaan sateelta. PompPomp vaan! Havaintojeni mukaan noin 25 % pitää tosin rinnoistaan kiinni juostessaan, mutta en tiedä onko se sitten yhtään huono juttu sekään.

Itse sonnustauduin ensimmäistä kertaa aikuisiällä valkeaan mekkoon, joka sittemmin on vahingossa polkapilkullinen, kun kerta alkoi heti sataa, kun pääsin ulos. Nyttemmin olen riisunut märän vaatteen yltäni, joten ette saa kuvallista todistusaineistoa nähtävillenne, mutta lupaan ottaa siitä kuvan, kun sen taas ylleni puen. Havaitsin, että se toimii oikein hyvin arkisena näin kesällä varsinkin, jos siihen tökkää päälle jotain peittämään olkapäät ja käsivarret, jotka saatoin teloa mustelmille viikonloppuna ravitsemusliikkeen liukkaan lattian tähden.

Siitäpä muuten tuli mieleen sekin, että eilen sovittelua seuratessa heräsi kateus miesten kesäpukeutumiseen. Mikä on siinä, että miesten kesävaatteet vaikuttavat olevan aika mukavia päälläkin ja siltikin näyttävät hyvältä, kun taas naisilla kesävaatteet joko tuntuvat pääosin loikoiluun sopivilta, mutta ovat sitten vähemmän edustuskelpoisia tai sitten ne voivat olla oikeinkin kauniita, mutta niissä ei sitten voi istua/kävellä/juosta/löhötä?

Saattaa myös olla niin, että en vaan vielä muista miten kesällä voi pukeutua. Ehkä pitää mennä kauppaan vielä lisää, tai sitten lukea viime kesäiset tekstit muistin virkistyksenä! Saa myös kertoa, jos on niin viisas, että on keksinyt jo tälle kesälle sekä mukavan että kauniin vaatetusajatuksen! Ja muistutuksena niille, jotka suuntaavat kohti vaatekauppoja: kesämekossa ei kannata mennä vaatekauppaan, kun sitten saattaa käydä niin, että ottaa sovituskoppiin vain hameen sovitettavaksi, eikä sitten voi esitellä sitä makutuomarille käytävällä, kun on kerta yläosattomissa, eikä halua putkaan.

Lohdutukseksi siitä, ettette näe märkää valkeaa mekkoa, saatte nähdä, miten labradorinnoutaja on Queen of Cool ja Hieno Neiti, kun sille pannaan helmet kaulaan. Ei saanut ottaa pois niitä. Kännykällä sensijaan sai kuvata.

Elma Koiranen ja helminauha

Elma Koiranen ja helminauha

Tästä inspiroituneena Äiti uhkasi tehdä Elmalle semmoisen pannan, jossa on sitten helmiä. Saa neiteillä meidänkin peto.

Read Full Post »

Niistä maanantain shoppailuista tuossa puhuinkin eilen kadehtiessani Camillan ryppypaitaa, vaan nyt on se hetki käsillä, että teillekin niitä voinen esitellä.

Minun oli siis tarkoitus käydä yliopistolla syömässä ja ilmoittautumassa tenttiin, johon piti ilmoittautua jo ajat sitten, mutta jotenkin se homma lähti käsistä. Markiisi R kyllä toimi hyvänä ja tehokkaana lounasseurana, mutta koskapa hän ei ole vartijani saatikka komentajani, en saanut mentyä tentiinilmoittautumispaikkaan, vaan päädyin kävelemään sen ohi kohti keskustaa. (Opintojeni etenemisestä huolestuneille tiedoksi, että ilmoittauduin tenttiin sitten tiistaina. Opettaja lupasi, että vielä pääsen tenttiin ja toivotti oikein onneakin. Teki mieli sanoa, että opiskeluintoa minä tarvitsen enkä tenttionnea…)

Aikeissa oli muka mennä tuhlaamaan 40 € kirjakauppalahjakortti, jonka pukki toi,  mutta katin kontit! Vaatekauppaanhan sitä piti rynnistää ja kaikkea mielenkiintoista sovittaa, niin kuin ei muka olisi eläissään vaatetta nähnyt. Pääsin minä sinne kirjakauppaankin lopulta, enkä ostanut omalla rahalla kuin vain yhden kirjan (Terry Pratchett – Unseen Academics) ja lahjakortilla yhden (Dan Brownin uusi). Vielä jäi sitten lahjakortillekin rahaa ostaa jotain vähemmän viihteellistä ja enemmän älyllistä.

Riemastuinkin muutamasta asiasta niin, että piti ostaa pärähyttää! Gina tricot tarjosi kaksikin vaatekappaletta, kappalehintaan 4,90 €, jolla rahalla minä ostan jo semmoistakin, josta en ole ihan varma (ja sitten ihmettelen, että miksi minulla on kuusi vaatekaappia omassa käytössäni ja miksi sekään ei riitä). Tällä kertaa löysin mukavan trikoisen kirkkaanpunaisen trikoomekon, jonka olkapäissä on mustia paljetteja (!!), joita olen salassa vaatteisiin himoinnut jo varmaan vuoden ajan. En tiedä pitäisikö mekon oikeasti olla isompi ja höljyvämpi, mutta minä tykkäsin siitä tuossa koossa, joka oli kyllä normaalikokoani koon pienempi.

Paljettimekko

Paljettimekko

Tykkään mekosta hurjanansa, jopa siinä määrin, että tekee mieli lähteä vähän rillustelemaan, että saa pukeutua siihen. Tosin taitaahan tuo arkenakin mennä, kun vähän säätää muuta asua sopivaksi.

Erikoisempana löytönä onkin sitten se toinen vitosen vaatekappale. Se on harmaa, se on kangasta ja siinä on nappeja. Oletan, että sitä kuuluu käyttää paitana, koskapa siinä on hihat, mutta siihenpä se jääkin, että ymmärtäisin sen käyttötarkoitusta paremmin. Kangas on hurjan miellyttävän tuntuinen ihoa vasten, ja jo se riitti minulle ostosyyksi. Vaikka muuhun ei käyttäisi, ainakin voi kotikaapuna kulkea.

Hämmennysvaate

Hämmennysvaate

Hämmennyskaula-aukko

Hämmennyskaula-aukko (napsauta isoksi)

Hämmennystä aiheuttaa tuo kaula-aukko. Lähinnä siis siitä syystä, että siinä ei oikeastaan ole kaulusta, vaan vaate jatkuu hihoista ylöspäin ihan saman levyisenä kuin alaskin päin. Kangasta ei kuitenkaan ole niin paljoa, että siitä saisi kunnolla huppua kietaistua. Vaan haitannekko tuo. Toisaalta on oikein mukavaa, että vaate herättää minussa hämmennystä. Pakkoko kaiken on aina sopia siihen kaavaan, jonka jo tuntee oikein hyvin. Sitäpaitsi tuommoisena tuo kaulaosio saa paidan muutenkin roikkuvan olemuksen olemaan vielä roikkuvampi.

Ei riitä hupuksi

Ei riitä hupuksi (napsauta isoksi)

Olen oikeastaan ollut viimeaikoina aika ihastunut ylipäätänsäkin tuommoiseen epämääräiseen roikkuvaan vaatetukseen. Jostain syystä siitä tulee aina semmoinen rento olo, vaikka olisi muuten ihan kireänä. Plus että se on helppoa siinäkin mielessä, että siihen mahtuu, vaikka se ei olisi ihan omaa kokoa. Eikä paita oikein taivu edes semmoiseksi peittoteltaksi, kun sen kangas on niin liurua, että laskeutuu minua myöten, eikä vain painovoiman käskyläisenä leveimmästä kohdasta alas!

Näinkö sitten?

Näinkö sitten? (napsauta isoksi)

Mutta jos te keksitte, miten tuota kaulusta pitäisi pitää, kertokaa toki minullekin, jos en vaikka ole sitä vielä älynnyt. (Esittelin ongelmaa Yhdelle Herralle, ja se oli paidasta sitä mieltä, että se on selvästikin hienovarainen vihje, jolla yritän kertoa, etten halua näyttäytyä hänen kanssaan julkisilla paikoilla. Pöh!)

Oli miten oli, minä olen ehtinyt jo rakastua omituiseen vaatteeseen niin, että se varmasti kulutetaan puhki. Pitänee kokeilla juoponnapitusta ja nappien auki jättämistäkin…

Ainiin. Jo viime viikolla saapui se nelly.comin toinenkin tilaukseni. Kuten kuvasta näkyy, se on ohut musta neule. Ja se on juurikin niin ohut, että jos olisin julkkis ja pukeutuisin siihen punaiselle matolle, saisivat arvostelijat jälkeenpäin sanoa, että Annikki ei nyt älynnyt, että salamavaloissa näkyy kuulkaa rintsikat läpi. (Tosin olen ihan varma, että ne julkkikset kyllä tietää, että näkyy rintsikat läpi mekosta, tahikka nännit, mutta ne ei välitä, koska ne tahtoo niiden kuvat lehteen näkyvään kohtaan.)

Nähtävästi kyseistä vaatekappaletta on myös uskomattoman hankala kuvata, varsinkin jos apuna on koira, joka ei osaa auttaa, vaan höseltää ja tönii. Är. (Iloisena asiana sen sijaan se, että paremmassa kamerassani ei ole mitään vikaa, eikä muistikortissakaan, vaan typerässä kortinlukijassa. Pitänee suunnistaa vielä muistikortinlukijakauppaankin lähiaikoina…) Siinä nyt kuitenkin on tuommoinen piukempi osio takamuksen kohdalla, mutta ei nähtävästi liian piukka, kun ei vielä ole ratkennut. Yläosa on kokonaan tuommoinen löysempi. Tulee kuitenkin vähän semmoinen olo, että se on ehkä tarkoitettu vieläkin löysemmäksi, mutta minäpä en välitä, vaan nautin laihojen tyttöjen telttamuodista pullukan sopivamuotina!

Taskupaita

Taskupaita (napsauta isommaksi)

Lepakkokainalot

Lepakko! (napsauta isommaksi)

Mieleen putkahti, että tämä pussilepakkohihamalli sopisi varmaan semmoiselle, jolla on rintavarustusta enemmän kuin minulla, kun kerta siinä alueella on kapasiteettia paidassa vaikka kuinka. Tosin kyllä tätä saan varmaan minäkin ketunnokkineni käyttää. Erityisesti tässä neuleessa miellyttää nuo taskut. Taskut on aina olleet kivoja, mutta Marketta on minuun syövyttänyt salakavalasti taskurakkauden, josta en nyt sitten pääse eroon. Tänks vaan…

Nyt kuvia katsoessa harmittaa, että otin kuvat eilen illalla vasta lenkin jälkeen, kun päivällä olin laittanut uuden tukan oikein nätisti, mutta lenkille sitaisin sen ponnarille ja sille se jäi. Olisin leuhkana mielellään esitellyt, että katsokaapas kun osaan laittaa uuden tukkani hienosti. Tupla Pöh!

Vielä tämän päivän (keskiviikko 3.2.) loppuun asti on aikaa osallistua arvontaan kommentoimalla jotakin postausta. Minä sitten yötä myöten valvon ja arvon palkinnon! (Tai aamulla arvon, jos nukahdan illalla liian ajoissa…)

Arvonta on myös se syy, etten ole vastannut kommentteihin koko viikolla. En näet halua sotkea tulosta, joka syntyy upealla ja mahtavalla tekniikalla, josta kerron mielellään lisää, jos jotakuta kiinnostaa… Huomisesta eteeenpäin voi siis odottaa vastauksia niihinkin…

Read Full Post »

Older Posts »

%d bloggers like this: