Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘naama’ Category

Hoi! Olen elossa, jotta jos sitä olette epäilleet! Olen myös ollut kovin vähän koneeni ääressä semmoisena hetkenä, jona en ole pakotettu tekemään työtä kiireellä. Nyt on nähkäätte se aika vuodesta, kun taas on hiihtoloma, joka puolestaan johtaa siihen, että taas on kierretty Turun linnat ja Hoplopit ja kaikki. Mukavaa, en valita, vaikka se onkin jotanut siihen, että paljon ei ehdi omia vaatteitaan, saatikka muiden vaatteita ajatella.

Riemukseni kuitenkin huomasin, että myös lasten kanssa liikkuessa tekee löytyöjä, kun esmes Toys ’r’ Us myy korvakkaita. Olkoonkin, että ovat sitten aika värikkäitä ja kirjavia. Eurolla sai. Piti siis taas hankkia pari roikukkaita. Aurinkolasit kaupungilla siristelevälle tarjosi Indiska. Onpahan taas koiralle syötävää (neitonen on vetänyt naamaansa jo aika monet arskat, joten kalliita ei tähän taloon osteta)…

Lasten korvikset

Lasten korvikset

Jos olet näppärä, voit kuvassa spotata myös kuvaajan. Klikkaa isommaksi.

Onneksi aurinko taas paistaa enempi ja kevät saapuilee, vaikka sitten onkin jalat ihan märät loskassa ja aina liian kuuma tai kylmä, kun ei osaa pukeutua. Kohta saa panna päälle Kesämekon ja Lipsukengät.

Mainokset

Read Full Post »

Huh, kun taas vilahti viikonloppu hujauksessa! No nyt on kuulkatte tukka leikattu ja mieliäisellä tavalla vielä! Huonolla hoidolla murhatut latvat on poistettu ja vähän on muka malliakin leikattu, jopas nyt kelpaa! Tämä on myös melkein sadas (99.) postaukseni, joten juhlistan sitä arvonnalla, johon osallistumisohje alempana.

Malli koostuu lähinnä kerrostetusta kuontalosta ja semiotsiksesta, eli tukkaosiosta, joka on niin lyhyt, että käy puolittaisesta otsatukasta tai vaihtoehtoisesti sinnikään pyörteen ansiosta tarvittaessa pyörähtää sivulle pidempien karvojen seuraan. Pituutta rapsautettiinkin sitten reilusti pois, koska joskus pitää uhrata ritisevän kuivat latvat. Sainkin sitten mahtikäskyn käyttää muutenkin kosteuttavaa hoitoainetta ja shampoota, kun kerta on nähtävästi nykyään kuiva tukka.

Vielä kun jaksaa värin ängetä päähänsä, niin johan on komia kuontalo, sanon minä. Värjäysprojekti on vaan oma rumbansa, kun on koira, joka haluaa ihan välttämättä auttaa kaikessa. Vielä en ole vahingossa värjännyt kovinkaan isoja alueita koirani turkista, mutta pelkään senkin päivän vielä koittavan.

Riemua tuottaa myös se, että tukka on taas siinä kunnossa, että sen saa huolettomasti kiskaistua solmulle, vaikkakin nähtävästi välillä ainakin tarvitaan pinniä, ettei levähdä solmu heti auki.

Semiotsis

Semiotsis

Näin paljon on tukkaa jäljellä.

Näin paljon on tukkaa jäljellä.

Ja sitten siihen Arvontalauluun! Koskapa minun kampaajani on hurjan mukava, antoi hän minulle lahjaksi tuommoisen tukkaruusukepannan. Ja koska kampaaja ei ole vain mukava, vaan hurjan mukava, antoi se minulle niitä ruusukkeita kaksi. Tämä nyt sitten tietenkin tarkoittaa sitä, että voin arpoa sen toisen jollekin teille annettavaksi! Itselle ruusukeon ainakin mieluisa, kun sillä sa helposti vähän potkua tukkaan.

Ruusuke pöydällä

Ruusuke pöydällä (napsauttamalla kuvan saa isommaksi)

Osallistu arvontaan kommentoimalla tätä tai jotakin muuta merkintää 3.2. mennessä (ensi viikon keskiviikko on se päivä). Silloin arvon voittajan! (Muista jättää toimiva yhteystieto!)

Ainiin, kuulin muuten bussissa pienen pojan pohtivan äidillensä, että miksi lihavilla ihmisillä on usein kirkkaamman värinen tukka kuin laihoilla. Äiti pyysi poikaa hiljenemään siinä vaiheessa, kun poika pohti, että johtuuko se siitä, että lihavilla on enemmän ravintoa, jonka takia niiden hiukset jaksavat kehittää väriä enemmän. E tainnut vielä tietää tukkaväreistä…

Read Full Post »

No tiistaina se sitten saapui postin mukana! Hattu siis. Perjantaina tehty tilaus siis ehti kotiin melko rivakkaa vauhtia ja innoitti minut vielä tilaamaan samaisesta nelly.comista neulepaidankin. Toivottavasti sekin saapuu pian! Lasku saapui paketin mukana ja maksuaikaa oli riittämiin. Sivuilla voi maksaa myös kortilla, eikä silloin tarvitse maksaa kolmen euron laskutuslisää. Postikulut olivat kotuulliset (4 e), ja viikon sisällä tehdyt lisätilaukset saa samaan hintaan. Siispä paitani kolahtaakin kotiin toimituskuluitta. Tähän mennessä minulla on firmasta siis vain hyvää sanottavaa.

Hattu on täyttä villaa ja oikein mukava päässä, joka on hyvä asia, koska huomiselle on luvattu pakkasta. Ajattelin ulkoiluttaa koiraa puistojen sijaan jokirannassa huomenna ihan vaan siksi, että pääsen herrastelemaan pitkin katuja uudessa hatussani! Se kyllä sopisi ehkä yhteen Kesätalvimekon kanssa, täytynee testata! Toivottavasti hattu pysyy tuossa mukavassa muodossaan. Olettaisin, että se vähän muotoutuu päähän, mutta tuskinpa ihan venähtää.

Koskapa olen touhunnut koko päivän tässä koneella enemmän ja vähemmän tuotteliaana, annan kuvien puhua sanojen puolesta. Iloinen olen lakista, uskotteko? (Näkyipä tuonne loppuun tekstiäkin löytyvän. Minkäs sitä sudettisavolainen sielulleen ja sanarakkaudelleen mahtaa..?)

Hattu edestä

Hattu edestä ja ienirvistys

Tärinähattu

Tärinähattu (etsi imuri)

Hatun muoto ja ruokoton tukka

Valopään hatun muoto ja ruokoton tukka

Virne

Virne (etsi ufolampunheijastus)

Jok’ikiseen kuvaan yritin tuon ruusukkeen saada, mutta yhteenkään se ei oikein osunut kunnolla. Yritä siinä nyt sitten saada selvää siitä, miltä se näyttää…

Kuvista viisastuneena muuten varasin kampaaja-ajan perjantaille. Sain helposti ajan suosikkipaikkaani, nyt sitten vaan miettimään, että mitä tällä kertaa päälle tehdään! Hirveästi tykkään suosikkipaikastani, eikä ihmekään. Ei tarvitse pulittaa sataa euroa trenditukasta, josta ei tykkää, vaan pääsee sopuhinnalla nauttimaan itselle sopivasta kuontalosta, joka leikataan kymmenien vuosien kokemuksella ja ihmistuntemuksella! Saa vielä semmoisen tukan, jonka osaa sitten kotonakin laittaa nätisti! (Yhtä herraa olen pelotellut poikatukalla ja kaljulla, eikä se ole oikein innostunut ajatuksesta. Tosin en minäkään, kun lyhyt tukka pitää leikata liian usein, minulle sopiva tahti on kerran tai kaksi vuodessa…)

Tästä lakista muuten tuli mieleen se kerta, kun äiti joskus sovitteli kaupassa kenkiä tai hattua, ja koska minä olin ihan pieni ja halusin leikkiä, minä sovittelin hienoja hattuja. Vieläkin muistan, miten myyjä sanoi äidille, että ”tuolle tytölle ne aikuisena sopivat hatut”. Olin silloin ihan varma, että minusta tulee suuri hattujen käyttäjä. Noh, vielähän tässä on aikaa ryhtyä!

Ainiin, huomasin minä tänään muitakin mummoutumisen oireita kuin vain vanhojen muistelun ja huopahattuhimon. Minä sain aikoinaan kolmen ikäisenä silmälasit, jotka kulkivatkin nenällä reilut kymmenen vuotta, mutta sitten en niitä enää varsinaisesti tarvinnut, kun vahvuudet olivat niin pienet, ettei siitä paljon hyötyä ollut.

Noh, viime aikoina olen alkanut pohtia, että miten on niin yhtäkkiä alkanut tulla silmän alle ryppyjä, kunnes näin itsestäni kuvan lukemassa: minähän joudun siristelemään! Herran tähden, ikänäkökö? Kaivelin laatikosta viisi vuotta sitten hankitut lasit, joita en varmasti montaa kertaa käyttänyt hankinta-ajankohtana. Nyt huomasin, että heti auttoivat, enkä ollenkaan siristellyt (nyt huomaan sitä tekeväni, kun osaan siihen huomiota kiinnittää). Kai se on kuulkaa niin, että pitää heti huomenna varata aika näöntarkastukseen. Onpahan hyvä syy hankkia nenällensä jotkut mukavat keikuttimet. Piilolinsseihin kun en lähde, kun en muuten kuin lukiessa ja töitä tehdessä prillejä tarvitse. (Vaikka värilliset piilarit on sitten ihan asia erikseen…)

On sekin kumma, että niistä rypyistä pitää olla niin huolissaan. Pienenpänä minä ihailin hirveästi Amanda Burtonin (se esiintyi silloin jossakin lääkärisarjassa) naururyppyjä, niitä semmoisia, jotka ilmestyvät silmäkulmaan, kun hymyilee. Oikein odotin, että semmoiset saan. Nyt sitten, kun ryppyjä alkaa tulla (tosin väärään paikkaan silmän alle, eikä sinne kulmaan), kitisen, että voi ihme ja kumma kun tulee ruttu naamaan. Pitääkö tässä haluta kiskoa lisää laardia ihon alle, että on naamalla täytettä!?

Tai sitten minä voin hyväksyä ikääntyvän ihoni ja keskittyä näyttämään nuoren ja villin sijasta kauniilta ja viisaalta. Plus että tilanteeseen voi olla tyytyväinen sikälikin, että jos näköongelmista tulee siristellessä ryppyjä, voi aina lohduttautua sillä, jos näkö heikkenee, ei näe niitä ryppyjäkään!

(Lupaan ja vannon muuten skannata huomenna. Nyt menen maate koiran viereen, se ruoja tuolla jo kuorsaa kovaan ääneen!)

Onko teillä ryppykriisin oireita, vai oletteko löytäneet sen suhtein sisäisen zeninne? Minä aion löytää omani heti pikimmiten.

Read Full Post »

Yksi kohta, jossa toivoisin enemmän ihon alla olevaa kudosta olevan, on silmänalunen. En minä mitään valtavia silmätyynyjä kaipaa, mutta jotain pientä ohuen ihon ja verisuonten ja luun väliin. Vaikka pläskiä.

Kun tilanne nyt kuitenkin on se, että siinä kohdassa ei täytettä ole, vaan aina on pussilla ja verisuonet paistaa ja mustakin on silmänalunen, olen tullut siihen tulokseen, että kai sitä on jotain ainetta hankittava jolla niitä edes yrittää peittää.

Kävelinpä sitten reippaana tyttönä paikalliseen Sokos-tavarataloon meikkiosastolle ja päätin kokeilla onneani edullisen tuotteen kanssa. Ostimma myrkkysiskon kanssa samanlaiset paletit erivärisiä möhniä.

Wet n Wild Cover All Concealer Palette

Wet n Wild Cover All Concealer Palette

Kuten englantia taitava kuvastakin (tai viimeistään paketin takana olevasta tarrasta) ymmärtää, vihreän pitäisi neutralisoida punakkuutta, valkoisen korostaa, ruskean peittää ja pinkin poistaa silmänalusia. Mönjiä saisi ilmeisesti halunsa mukaan sekoitella omiin meikkivoiteisiin ja muihin sopivan värin ja koostumuksen ja värin saavuttamiseksi, mutta Minä En Vaan Osaa.

Sain kyllä silmänaluset hetkellisesti olemaan muun kuin sinisen väriset, mutta liian nopeasti löytyi se muu väri juovina rutuista. Voi ihme. Meikkiaine, jonka ansiosta julkisesti selitän rypyistäni. (Ehkä olisi syytä vaihtaa silmänympärysvoide semmoiseen ryppyjätappavaan versioon. Ehkä olisi pitänyt tehdä niin jo vuosia sitten.) Voi olla, että kyse on taitamattomuudestani levittää ainetta sopivissa määrin tai väärän muun mössön kanssa, mutta ei tule kesää. Kestän ehkä mieluummin mustat silmänaluset kuin mustat silmänaluset, joissa on vaaleanpunaisia raitoja.

Ilmoittettakoon minulle heti, jos joku on keksinyt hyvän aineen joka ei heti ruttaannu niihin juttuihin, joiden nimeä en enää tänään sano, ja joka peittää ne mustat läikät, jotka saavat minut näyttämään tältä:

Draakkula

Se myös helpottaa, jos teillä on muita vippaskonsteja joilla silmänalusongelmia vähentää. Pidättekö kurkkuja naamalla vai mitä teette?

Onneksi kuitenkin on niin, että jos silmät meikkaa tarpeeksi tummalla värillä, ihmiset vain luulevat, että meikki on levinnyt täysin alaluomelle asti, eivätkä ajattele, että eikö tuo raukka saa ikinä nukkua. Ja aina voi tukeutua siihen, että ehkä huomio kiinnittyy varsinaisiin iiriksiin, jotka ovat myös siniset ja sointuvat kauniisti silmänalusten ja niiden alta kuultavien verisuonten kanssa!

Read Full Post »

%d bloggers like this: