Tärkeilyä siisteydestä, sekalaista selostusta ja hajanaisia ajatuksia

Pakko leuhkia. Minulla ei melkein ikinä ole siisti kaappi, mutta nyt on! Otin siitä oikein todistusaineistoksi kuvan! Koko sunnuntain siivosin makuuhuoneen laatikko-jätesäkki-epämääräkasamerta, kun kerrankin oli koira viety pois auttamasta.Nyt se meri sijaitsee eteisessä makuuhuoneen sijasta, mutta edistystä sekin.

Ongelma enää onkin se, että mihin työnnän ne loput vaatteet. Eteisen kaappi pursuu jo huomattavasti tätä täydenpänä, eikä siellä vielä asu paljon muuta kuin talvitakit ja verkkarit. Ehkä pitää luopua osasta. Voisi tehdä hyvää sielulle, kun tietäisi, että kaapissa on vain vaatteita, jotka ovat sopivia ja mukavia ja kivoja. (Siis tosiasiassahan ne kaikki on kivoja, eikä mistään voi luopua. Isomman koon vaatteissa on vaan enemmän kangasta, jonka tähden ne vievät myös enemmän tilaa. Tällä voin iän kaiken puolustella vaatekasoja, jotka eivät mahdu mihinkään.) Tai sitten voin ostaa sen uuden kaapin.

Todistettavasti siisti kaappi

Tämä muuttaminen ja sitä kautta kaapin täydellinen tyhjentäminen ja uuden täyttäminen on myös johtanut siihen, että havaitsin, ettei minulla ole minkään muun värisiä housuja kuin mustia. No ok, yhdet farkut ja pellavahousut, mutta niillä ei pitkälle pötkitä. Viime talvena taisin vähän liian innokkaasti etsiä niitä hyviä mustia suoria housuja, kun nyt niitä on jokapaikka täynnä! Voi sitä ihmettä, kun minä tästä kaupoille ehdin ostostelemaan. Ostan jummijammi Keltaiset Housut, tai Vihreät (tai Kirjavat!).

Ainiin, pitää rehvastella, kun minulla on nyt tuommoiset laatikot, joihin voi laittaa alusvaatteita. Tuli ihan semmoinen vimma, että piti pyytää Herra Titteliä tuomaan töistänsä matkalla tarralappuja, joilla merkitä laatikot, kun oma tarralaput ovat kadoksissa. Nyt kyllä tietää missä laatikossa on pikkareita ja missä sukkia! Sukkahousutkin ovat kerrankin samassa paikassa kaikki, joka johtikin sitten seuraavaan ongelmaan.

Minulla on ehkä 356 mustat sukkahousut ja sitten yhdet punaiset. Olen lähestulkoon varma, että ainakin puolet mustista sukkiksista voisi heittää roskiin, mutta se vaatisi sitä, että istuisin sängylle ja ryhtyisin asioikseni tutkimaan sitä, mitkä niistä ansaitsevat haudan levon ja mitkä vielä voivat peittää reittä muutaman kerran. Sukkahousuilla on selvästi samoja ominaisuuksia kuin hiuspinneillä. Niitä jotenkin aina on joka nurkka täynnä, mutta sitten kun niitä tarvitaan, niitä ei ole missään!

Onneksi kuitenkin on edes ne yhdet punaiset nyt. Näyttävät ehkä vähän pikkujoulusukkiksilta, mutta mustavalkean mekon kanssa ajoivat oikein hyvin asiansa siinä, että ei ole talvisen synkkä asu vaan vähän ehkä keväinen! Ja kuvahan on tarkoituksella otettu niin, että näkyisi vähän seinän väriä ja eläinkuntaa ja muuta, eikä suinkaan vahingossa horjahdettu niin, ettei kuvaaja oikein näy.

Punaiset sukkikset, eläin ja peili (joka on ihan helkutin pieni, jos on tottunut semmoiseen seinänkokoiseen, jonka vuokraemäntä omisti)

Mitenkäs teidän kaapit? Onko siistiä vai enemmän sitä semmoista hallittua kaaosta? Vai joudutteko jopa jakamaan kaappitilan jonkun muun kanssa, joka ei selvästikään osaa antaa arvoa vaatteillenne?

Read Full Post »

Sipsu syö

Tuossa pari viikkoa sitten oli juhlistus. Siinä sitten vetelin sukkahousuja jalkaan feikkisiskon kanssa, kun feikkisiskon siippa ilmaantui paikalle. Mietiskelevään sävyyn herra virkkoi jotain kysymyksen omaista siitä, miksi sukkahousuja ylipäätään tarvitaan. Harmittaa vieläkin, etten vastannut kysymykseen siinä ja silloin. Minä näet ainakin tarvitsen sukkahousuja, koska sipsu syö. Toki muitakin syitä (kalpeat jalat, hauska väri, tyyli, juhlavuus, jne…) on, mutta sipsu on minulle se käytännönläheisin syy.

Tämä syöpöttelevä sipsu on siis se ilmiö, kun reitevä nainen käyskentelee, tai muuten liikuttelee niitä reisiään. Liikkuessaan reidet osuvat toisiinsa ja johtavat mm. haaroista kuluviin farkkuihin ja hamekelillä kipeään ihoon. Mukavaa ei ole, kun jonkin aikaa lämpimällä säällä käveltyään reisien sisäpintaan alkaa sattua, kun hiki ja hankaus tekevät tehtävänsä. Enkä usko, että kukaan mieskään erityisesti innostuisi lähinnä vaippaihottumaa muistuttavan punoituksen asuttamista reisistä (tosin voisin kuvitella, että Internetin ihmemaailmasta löytyy nettisivusto, joka on omistettu nimenomaan semmoisille reisille).

Sipsu ei vaadi syödäkseen edes kovin valtavia reisiä, melko pienikin hankaus ilmeisesti riittää tuottamaan jopa kivuliasta kesäkävelyä. Sipsu on siis myös se syy, miksi jotku (sukkahousuttomat) hameneidot kesällä kulkevat sen näköisenä, että yö on ollut rankka. Yössä ei ole ollut mitään vikaa, vaan sukkahousuttomassa liikkumisessa!

Joskus nuorempana käytin hameen kanssa jopa pyöräilyhousuja, kun vihasin sukkahousuja. Tätä nykyä turvaudun legginsseihin. Niitä kun löytyy vaikka minkä pituisia ja värisiä. Ja jos ne jonkun mielestä sitten ovat rumat, en välitä, kun kerta ne pitävät minut ja ihoni sen oloisena kuin vauvan iho ilman sitä vaippaihottumaa.

Tässä muuten sukkikset, joista en kieltäytyisi! Vielä ihanammat olisivat Z&H:n sivuilla esiintyvät keltaiset, joissa on kolibrin kuvia…

Ihanat Zukale & Huoviala -sukkikset (kuva Z&H:n sivulta)

Olen kuullut, että talkki tai perunajauho ajaa saman asian, mutta kokeilematta vielä on. Onko teillä tietoa näiden konstien toimivuudesta?

Jokatapauksessa toivotan kaikille sipsutonta kesäkautta! Tämä menee nyt ja antaa asiansa osaavan henkilön leikata tukan latvoista kaksihaaraiset pois!

Read Full Post »

Uimarin asusteista

Niin, kylpylä kutsui minua eilen kyläilevän perheen kanssa visiitille. Sinne siis suuntasimme (se on aina hauskempaa yhdeksänvuotiaan kanssa) polskimaan ja laskemaan mäkeä! Tämä kirvoitti minussa tarpeen kertoilla uima-asuistani ja niiden vioista ja erinomaisuuksista!

Uimapuku on minusta yleisesti ottaenkin omituinen vehje. Se on joka tapauksessa tiukka, joten se ei oikeastaan peitä keneltäkään kenenkään vartalon muotoja, vaikkakin jotkin niistä saattavat vähän imarrella, tai pahentaa tilannetta. Minulle uimapuku on aina ollut vaate, joka pitää pukea päälle, että pääsee järveen/mereen/altaaseen tai muuhun veteen läiskimään. Kai se joillekin on myös asu, joka yllään voi lekotella auringossa ja kerätä katseita, mutta ei minulle, kun kerään kyllä katseita, mutta ne katseet eivät yleensä ole erityisen imartelevia.

Asiaan. Ennen vanhaan minulla oli aina se yksiosainen uikkari. Se oli näppärä, kun pysyi päällä uidessa, eikä yleensä herättänyt minkäänmoista pahennusta kenenkään mielessä (paitsi ehkä se valkoinen, joka minulla oli teininä). Sitten tuli pehmeä lasku kaksiosaiseen. Hankin semmoisen uimashortsi-hihatontoppi -yhdistelmän. Ja tykkäsin kuin hullu puurosta. Ainoa miinus siinä oli se, että yläosan helmalla oli tapana muodostaa pehmeään keskikohtaani ura, eli niin sanottu makkara. Se makkara ärsytti hurjanaan plus, että sitten se tietenkin aina meni rullalle se yläosa ja sitten oli rintojen alla semmoinen uimapukurulla.

Lopulta löysin se oman asun, se on se uimashortsi-alaosa yhdistettynä narubikinin yläosaan. Kyllä. Olen päättänyt, että narubikiniyläosa on kaikista paras pienirintaiselle pullukalle. Tämä johtuu siitä, että kun siinä on täysin säädettävä rinnanympäryshärpäke, ei ole vaaraa, että se on liian tiukka ja muodostaa lisäkuoppia kylkiin ja selkään. Lisäksi epäisot boobsit eivät tarvitse hirveästi tukea, joten narusysteemi on aivan riittävä. Alaosa kuitenkin peittää riittävästi peppua, ettei tule aivan alaston olo.

Narubikini ja keikistys!

Minulla kävi vielä niin uskomaton tuuri, että yläosa löytyi alesta ja alaosa kaapista, ja ne ovat vielä yhteensopivat siinä mielessä, että alaosassa on just prikulleen yläosan värinen pieni päärme vyötäröllä. Huraa!

Jos joku häiriintyy siitä, että pidän vatsaani paljaana, enkä vaikka uimapuvun alla, saa se häiriintyä rauhassa. Ja kun aurinkoa tahtoo ottaa, makaa sitä yleensä seljällään tai vatsallaan. Silloin painovoima hoitaa asian niin, että vaikkapa masu ei sojota ylös, vaan leviää armollisesti sivuille. Ihan riittävän hyvä. Jos vaan vielä pääsisi siitä umppariarvesta eroon (toisilla on pieni ja söpö arpi, minä näytän manaatilta, joka on jäänyt vesiskootterin jalkoihin (no, ok, en ihan))…

Uikkaria kasassa

Nyt saa kyllä jo loppua nämä kesästelyt! Tässähän on vielä ainakin kymmenen viikkoa ennen kuin ulkona oikein kunnolla kesäillä!

Arvonnan tulokset ilmestyvät tähän kohta, jahka ehdin arpoa!

Read Full Post »

Kireet tuubit

Koskapa tukka on sekaisin ja eilisen meikit sijaitsevat poskilla ja päätä särkee, aion päälläni olevan sijasta esitellä sen paljon puhutun tuubin. Ymmärtänette lienee, miksi tällä kertaa kuvissa en esiinny vaatteen sisällä.

Tuubiajatuksen päähäni iskosti alun perin isäni täti, joka on ihana vanhempi rouva, jolla on aina pullaa tarjolla ja jonka mielestä on mukavaa, että olen kiinnostunut hänen vanhoista asioistaan, tavaroistaan ja vaatteistaan. Kerran olin tykönänsä ja päätimme sovitella vanhoja mekkoja (hienoja 50-lukujuttuja, jotka oli tehty mittojen mukaan ja jotka sopivat minullekin kuin nakutettu). Muutaman mekon jälkeen täti ilmoitti minulle seuraavaa: ”kuule, sinun pitää hankkia kureliivi, ei maha möllötä.” Kävimme keskustelun erinäisistä kureliiveistä (ihana sana!) ja tulin siihen tulokseen, että semmoinen olisi kyllä kätevä!

Tämä tuubi on hankittu Lindexiltä, jossa se ei ollut kauhean kallis, mutta hyvä kylläkin. Jouluna ostin toisen samanlaisen, kun kerta alennuksessa oli. Ja ostoksena se oli varmaan vuoden 2008 paras. Mikään muu vaate, alus tai päällys, ei ole ollut yhtä hyödyllinen ja pelastava.

Tämä varmaan on mukava myös niille hoikemmille, jotka stressaa niistä jenkkakahvoista tai muista kummuista ohuemmissa ja paremminlaskeutuvissa vaatteissa. Eipä stressaa enää, kun on tuubi päällä. Eikä se haittaa, että siitä tulee semmoinen hottis olo! Näitähän saa ihan pelkän masun ylittäviä, takapuolta muokkaavia ja vaikka minkälaisia. Siitä vaan valkkaamaan omaa. Ainakin Lindex näitä siis kaupittelee. Kyllä varmasti saa vaikka mistä  alusvaateliikkeistäkin, jossa sitten varmaan saa parhaiten itselleen sopivan, mutta ehkä vähän hintavamman!

Helmassa tässä on silikooninauha, joka pitää sen paikallaan. Toisinaan sitä saa hieman venytella alaspäin, jos oiken kumartelee, mutta se on pieni vaiva vaan!

Kupit on koristeltu pitsillä

Kokonaan se näyttää tältä.

Helmassa on myös sukkanauhat, jotka saa irti helposti. Itse olen napannut ne irti, kun ne niitä käytä. Äärimmäisen näppärä vehje on tämä! En enää itke, että nyt näkyy alushousujen raja ja siihen tulee makkara missä sukkikset loppuu ja voi hitsi kun joka ikinen pikku mutka on kovin esillä ja kitikitiväniväni.

Tietenkin tämä nyt sitten tukee vähän, että jos ei tykkää olla missään, missä on vähänkään tukevuutta tämän tyyppinen ratkaisu ei ehkä sovi. Muistetaan kuitenkin, ettei tämä nyt kuitenkaan ihan mikään korsetti ole, joten huoletta saa hengittää. Laihaa tämä ei kenestäkään tee, pikkuisen vaan oikoo huonoista ja antaa pullottaa hyvistä kohdista!

Read Full Post »