Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘tavallinen uniformu’ Category

Tuossa olen jossain välissä saattanut ohimennen mainita, että politiikkaakin välillä touhuan ja nyt tuli tilanne, jossa siitä oli ulkopoliittistakin iloa. Nytkis ry järjestää naistenpäivänä hyväntekeväisyys muotinäytöksen, johon on pyydetty malleiksi varsinaissuomalaisia eduskuntavaaliehdokasnaisia (yhdyssanat on rakkaus).

Sitä varten piti sitten tietenkin käydä sovittamassa yhtä jos toistakin vaatekappaletta. Ikinä ennen ei ole minulle vastaan tullut tilannetta, jossa ihan tyynen rauhallisesti voi kävellä kauppaan ja sanoa nimensä ja sitten saada touhukkaita ihmisiä väkertämään vaatetta ylle innokkaana ja auttavaisena.

Arvelin, että tilanne olisi ollut huomattavasti tuskallisempi kuin se olikaan!

Ensin piti sovittaa takkia. Siispä tepasteltiin Marilyniin. Keljutti heti perille päästyä, ettei mukaan sattunut oikea kamera vaan kännykkäräppänä vaan, mutta ei kai tuo haitanne. Hirmu mukava täti kaivoi kaapista takin, jota oli minun päälleni suunnitellut ja AVOT, sehän sopi kuin valettu. Totta kai tuli heti semmoinen olo, että minulle tämä pitäisi omaksi saada. Tosin kevättakkibudjetissa ei ole ylimääräistä sataaviittäkymppiä…

Musta peruskevättakki

Musta peruskevättakki

Takki olis istunut muka just mieluisesti…

Takkien jälkeen luontevaa olisi ollut mennä sovittamaan arki/business-asu, mutta koska en osaa lukea katukylttejä, käveltiin ihan eri päähän Yliopistonkatua Ra-Keen sovittamaan (oijoi) iltapukua tai cocktailmekkoa. Hirmu kiva oli sielläkin täti ja kantoi mekkoa toisen perään sovitettavaksi, kunnes se oikea löytyi. Siitä ette tosin näe nyt kuvaa, kerta en älynnyt napata. Sen sijaan näette kuvan mekosta, jonka haluaisin ihan sen takia, että se a) oli alennuksessa ja b) oli söpö. Joku vois vaikka mennä naimisiin tai valmistua tai jotain, että saisin ostaa juhlamekon. Pliiis, mun mieliksi…

Söpö meko

Söpö mekko ja kielennäyttö

Oliivinvihreä sopis tukkaankin…

Mutta sitten viimoisena tuli se paikka, jossa päätin, että seuraavassa elämässäni palaan henkilönä, jolla on kamaripalvelijat. Tepastelimme takaisin toiseen päähän Yliopistonkatua Serafiinaan, jossa oli kolme innokasta pukijaa. Siinä sitten seistä törötin peilin edessä, kun päälle kannettiin hametta ja mekkoa ja paitaa ja housuja ja huivia ja helmiä ja vaikka mitä! Olisi hurjan helppoa elämä, jos aamulla aina olisi pieni armeija kantamassa vaatetta ylle! Säästyisi aikaakin, kun olisi joku muu päättämässä, että mihinkä sitä tänään itsensä työntää. Niillä olisi tietysti myös kopio kalenterista, että tietäisivät milloin pitää olla asiallinen ja milloin kassiin pitää työntää myös jumppakamat…

Sitäpaitsi niillä oli kivoja vaatteita. Mukana olleelle toverille voisin kuvitella suurimman osan kaupan vaatteista päälle, mutta itse en ehkä ikinä muistaisi ottaa kaapista nuita, kun ovat niin maanläheisiä värejä. Vaikka näyttävätkin kivalta! (Pitääkö tässä kohtaa todeta, että olen juminut johonkin tyyliin, enkä osaa siitä ulos?)

Toverikin siellä sovitteli vaatteita ja totesi tietävänsä minne seuraavasta palkkapussista osa kannetaan…

Siis nämäkö?

Siis nämäkö? Eikö tästä puutu jotain?

Helmet ja kieli!

Helmet ja kieli!

Huomatkaa muuten! Helmet ja tissien kohdalla olevat hörselöt luovat illuusion tisseistä! Minä ehkä normielämässä sotkisin sekä helmet että hörselöt kahviin alle puolen tunnin, mutta on se siltikin aika kiva…

Ja tiistaina 8.3. sitten pitää näitä mennä esittelemään. Josko vaikka saisitte sitten nähdä sen cocktailmekonkin, joka minulle valittiin. Se oli ihana ja haluaisin ehkä ostaa senkin…

Read Full Post »

Olen sitä mieltä, että joku voisi varastaa suunnilleen 70 % kaikesta tavarastani, enkä jäisi kaipaamaan mitään. Laatikoita on joka nurkka täynnä, vaatteita on kasoissa, eikä kaappeihin mahdu enää mitään. Huomenna taitaa kutsua IKEA ja vaatekaappiostos!

Mutta on tässä yritetty vaatteitakin pitää päällä, vaikka välillä onkin riekuttu nakuna, kun ei ole jaksanut hikoilla juhlatopissa ja reikäverkkareissa (kuukauden teema pukeutumisessa on ollut ”pue mitä löydät”) laatikoiden kanssa. Onpahan naapureille ollut katsottavaa, kun pohjakerroksessa asuu.

Vaatteiden lisäksi myös astiat ovat olleet hukassa, enkä vielä oikein osaa ostaa uudesta lähikaupasta mitään, kun mikään tavara ei ole oikein siinä, missä minä sen haluaisin olevan. Tämä taas on vuorostaan johtanut siihen, että havaitsen mahtuvani semmoisiin farkkuihin, jotka ovat olleet kaapin perällä, kun ne on kivat, eikä niitä oikein ole raaskinut poiskaan heittää (ja muita sopivia tekosyitä). Persauksen pieneneminenhän pitäisi periaatteessa olla ihan mukava asia, mutta kun minä tykkään aika paljon minun nykyisistä vaatteista, enkä millään raaskisi hankkia kauheaa kasaa uusia housuja. Pitänee hankkia suklaata silläkin rahalla, säästyy vaivaa ja saa syödä suklaata!

Byysat

Byysat, joihin mahtuu (katso, kun se keikistää!)

Huomasin samalla, että housumuoti on tosiaan muuttunut rutkasti. Silloin kun nämä farkut on ostettu, eli joskus vuonna 2001, leveät lahkeet olivat vielä in, kun taas nykyään saa kuulla, kun nuorempi polvi kauhistelee niitä hirveitä leveitä lahkeita samaan malliin kuin itse kauhisteli pillivarkkuja ollessaan nuorempaa polvea. Saako näitä nyt sitten käyttää julkisesti, vai onko sitä sitten sitä vanhempaa polvea, joka on siis niinq niin jämähtäny ysäriin? Täytyy kyllä myöntää, että omassa silmässäkin se jo vähän näyttää oudolta! Muistan kyllä, miten silloin kovin vouhkattiin siitä, että kylläpä leveä lahje mukavasti tasapainottaa leveää perää.

Huomatkaa kuvassa,  miten minulla on kaksi televisiota. Jos joku haluaa hakea tuon 21” harmaan tuosta lattialta pois, saa hakea. En tarvitse sitä mihinkään, kun sain muuttopalkaksi (kaikki vaan täällä muuttaa) vähän isomman!

Vaan nyt lähden valmistautumaan pitkään lounaaseen, jonka saan palkinnoksi näiden hoitamisesta. Hyvä oli elikoita ruokkia, kun siitä vielä tulee itse ruokituksi! (Olen nähtävästi hyvin palkittu tätänykyä!)

Niin, ja jos joku sattuu Turussa tänään miettivän, että mitähän sitä illallaan tekisi, Vimmassa (Aurakatu 16) on mielenkiintoinen seminaari nimeltänsä Älä laihduta!

Röyhkeästi otin vapaudekseni napata Facebookista tiedon tapahtumasta ja lykätä sen tänne!

Älä laihduta -seminaarin tarkoituksena on herättää keskustelua aiheesta useammasta näkökulmasta. Kutsumme sinut mukaan osallistumaan – olet sitten puolesta tai vastaan!

(lisää…)

Read Full Post »

On kuulkaatte monet ne kerrat, kun olen vetänyt ylleni kietaisupaidan vain huomatakseni, että kun on pienet tissit, on pienet tissit, eikä näytä hyvälle kietaisut. Monasti olen lukenut ohjeenkin, että isotissiselle kietaisupaita on hyvä, mutta en osaa siihen muuta sanoa, kuin että joo, hyvältä ne yleensä näyttää tosiaan, jos on jotain millä kietaisut täyttää. Aina vaan on niin, että kietaisu ei tule täyteen, vaan lerpottaa, joka on rinnan alueella epätoivottu asento.

Eilissäpäivänä kuitenkin löysin vahingossa paidan, joka on oikeastaan juurikin semmoinen, joka on vähänniinkuin kietaisu, muttei tarvitse kietoa, plus että boobsit näyttävät isommilta eikä pienemmiltä. Miinuksena on se, että en meinaa päälle vetäessä aina löytää oikeaa aukkoa päälle (siis kallolle),  mutta se ei ole ongelma niin kauan, kun ei tarvitse juovuksissa pukea, koska ainakin selvinpäin ongelma ratkesi alta aikayksikön.

Paita on jotenkin ommeltu hassusti niin, että se on kiedottu kyljestä niskan takaa toiseen kylkeen yli rinnan (jos ymmärrättä, katsokaa kuvaa ja tajutkaa lisää). Mieliäinen malli on se! Lisää näitä.

Paita on kyllä sopivan armollinen ja mukava, vaikka huomasinkin kuvan oton jälkeen, että välillä toinen paidan kiepeistä kierähtää toisen boobsin alle, joka johtaa siihen, että boobsi näyttää olevan tarjottimella tai ainakin hyvin esillä. Vaan haitannekko tuo. Pitää kai sitä joskus jotain esitelläkin! Varsinkin jos paita näin mukavasti tuo keskikehon kivat kohdat esiin ja piilottaa epäkivat!

Olin Sokoksen 3+1 päivillä melkoisen lähellä ostaa uudelle paidalle samalla punaisen kaksosen, mutta se oli semmoista omituista sävyä, joka sai minut näyttämään keltaiselta, jos ei jopa vihreältä. Hyllyyn sitten jäi se toinen. Mutta tämä pääsi kotiin!

Kieputuspaita

Kieputuspaita (Story)

Huomatkaa takana kinos. Savossa on vaikka miten lunta, mutta toivomma, että Turussa sitä ei enää niin paljoa ole, koska aamulla hyppään junaan kevätkenkineni, enkä halua kastella jalkojani!

Onko teillä jotakin semmoista vaatetyyppiä, jota haluaisitte käyttää, vaan joka ei millään sovi teidän yllenne niin, että osaisitte siinä olla ja että kaikki kriittiset osat näyttävät omasta mielestä hyvältä?

Read Full Post »

Olkoonkin niin, että Savossa ei ole aikaa kirjoitella pitkiä paasauksia siitä, mitä milloinkin laittaa päällensä tai on laittamatta, koskapa hommaa riittää lasten paimennuksesta lumitöihin ja kaikkien ihanien maksullisten tiedekanavien tuijottamiseen. Olkoonkin niin vaan, mutta lyhyestipä ehtii siltikin kirjoittaa!

Muistanette vielä sen punaisen paljettimekon? Sitä olen pähkännyt parikin kertaa, että missä sitä käyttäisi, tai miten, näin arkena, kunnes valaistuminen tuli. Siihen voi helposti laittaa boleron päälle. Heti voi käyttää vaikka koko ajan sitä. Sen sijaan lyhyessä mekossa minusta ei ole menemään reisisyvään hankeen seisomaan, jotta voisitte nähdä koko mekon, vaan saatte nähdä boleron, jolla mekosta saa arkimekon! Kuvassa esiintyvät muuten myös äidiltä saadut ranteen ja kämmenselän lämmittimet, jotka sopivat erinomaisen hyvin harmaan talvitakin seuraan. Olen tykästynyt niihin kovin!

Arkistava bolero

Arkistava bolero

Tänään (tarkalleen ottaen eilen) oli Kuopion reissussa kohdalla se päivä, jonka aikana äitee minut kiikuttaa kaupungille, enkä minä osaa olla selaamatta vielä viimeisiä alennusrekkejä. Tietenkin sieltä jotakin sitten löytyikin, onneksi sentään halvalla ja semmoista, jota tulee myös pidettyä, mutta siitä sitten on jo ajastettu merkintä torstaiaamulle (ei makeaa mahan täydeltä, sanoi mummo aina pienenä, siis kun minä olin pieni, ei mummo).

Tuo bolero on muuten yksi ehdottomasti eniten käyttämistäni vaatteista. Etsin semmoista vaikka kuinka kauan, kun boleroilla, kapeilla harteilla, pienillä tisseillä ja isolla perällä tuppaa olemaan semmoinen yhteisvaikutus, että kun se bolero on yllä, onnistuu näyttämään lähinnä siltä, että perä on entistäkin valtavampi, ja bolero on normaali neuletakki, joka ei vaan ulottunut sen perän päälle. Sitten löysin tuon mieliäisen KapAhlista joskus reilu vuosi sitten ja vieläkin harmittelen, etten ostanut niitä kahta. Kulua alkaa rakkaani, koska mahdollistaa hihattomien asioiden pitämisen myös talvisaikaan, joka on ihanaa!

Mikä vaate teillä saa eniten peliaikaa? Sohvalökikset vai kimallelegginsit?

Vaan nyt sanon heip, koska aion työntää naamaani monta lusikallista porkkanakakkua, kun sitä kerran tuossa pöydällä syöttinä säilytetään!

Read Full Post »

Viikonloppuna hyödynsin aikaani käymällä tutkimassa kirpputorien antia. Se kannatti ehdottomasti, koskapa mukaan tarttui takki. Erityisen mukavaa siitä teki se, että juuri viime viikolla olin katsellut VeroModan alennusrekissä lyhyttä villakangastakkia, joka maksoi vain kympin, mutta oli ihan vähän liian pieni ja jäi siksi rekkiin. Siitä kuitenkin jäi himo saada lyhyt villakagastakki jo olemassa olevan lyhyen villakangastakin rinnalle. Uusi hattukin on tuntunut semmoiselta, että se vaatii vähän tyttömäisemmän takin rinnallensa.

Vanha lyhyt villakangastakki on harmaa ja simppeli, ja niin on tämä uusikin, mutta ihan eri tavalla. Uusi on mukavan löysälinjainen (saa syödä vaikka buffetissa) ja tyttömäinen. Hintaa takilla oli huimat 6 euroa, joka ei ole kovin korkea hinta takista, jota ei hihansuiden siisteyden perusteella ole montaakaan kertaa päälle vedetty. Taskutkin olivat vielä ratkomatta auki! Ja takissa on huppu. Minulla oli aikoinaan villakangastakki, jossa oli huppu, mutta olen heittänyt sen nähtävästi mäkeen, koskapa sitä ei löydy mistään. Uudesta takista hupun saa irti ja takaisin paikoilleen näppärästi nappien avulla.

Takin vuori on semmoista ihanaa kiiltävää hopeanväristä kangasta, joka ei kuviin tässä osunut. Se on sievä, kun se hupun sisältä näkyy.

Minua miellyttää hirveästi takissa myös se, että siinä on tuommoiset mukavat rypytykset rinnan päällä. Takaa takki on löysä, mutta siihen tulee linjaa, kun siinä on kuitenkin tuommoinen hassu vyö, joka on kiinni etukyljissä napeilla. Mukavaa, kun ei tarvitse olla vyötä aina sitomassa, vaikka takissa semmoinen onkin! Täydellinen takki siis. Tilaa on lihalle, mutta ei ole teltta pelkästään, vaan vähän on tehty vyötäröäkin!

Luova napinkorvike = norjalainen kolikko

Luova napinkorvike = norjalainen kolikko

Ainoa miinus takissa oli se, että se, joka sitä pari kertaa on käyttänyt, oli onnistunut kadottamaan siitä yhden ison napin ja yhden pienen napin, jolla huppu pysyy paikoillaan. Vaan minäpä olen näppärä. Pienen napin korvasin uudella pienellä napilla (koska ompelulaatikon pohjalta aina löytyy pieniä nappeja). Ison  napin sensijaan korvasin norjalaisella reikäkolikolla ja muovihelmellä. Olen itseasiassa aika ylpeä luovasta ideastani! (Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, etten jaksanut lähteä nappikauppaan ja että eteisen peilillä on istunut norjalainen reikäkolikko jo pari vuotta, kun en ole jaksanut panna sitä kaappiin piiloon.) Norjalaiset kolikot kun ovat vielä harvinaisen sieviä, kun niissä on pieniä sydämiä ja muuta. Melkein tekisi mieli houkutella joku käymään Norjassa ihan vaan sitä varten, että voisivat tuoda näitä kolikoita minulle lisää, jotta voisin korvata kaikki takin napit somilla kolikoilla! Silloin takki voisi toimia myös hätäkassana, jos kaikki rahat loppuvat (vaikka taitaa olla niin, ettei pankki vaihda kolikoita takaisin euroiksi?)

Tyttötakki ja kaksoisleukailme

Tyttötakki ja kaksoisleukailme

Pitää tästä nyt useampi kuva panna, kun kerta on joka suunnasta otettu! Kiroiluttaa alkaa tämä huonolla kameralla kuvaaminen jo. Aina on suttua ja epätarkkaa. Onneksi olen päässyt niin pitkälle paremman kameran projektissa, että hyvän kameran muistikortti on annettu toverin laukkuun, jotta saa se kokeilla, onko vika kortissa, vaiko ehkä kortinlukijassa vai jossakin muussa! Huraa!

Tyttötakki takaa

Tyttötakki takaa

Tästä ostoksesta kyllä tuli hyvä mieli. Kiitos myrkkykaksonen, kun spottasit sen minulle!

Ja muistakaa toki arvonta. Kukkasöpöstelyhiuspantajutun arvontaan osallistutaan kommentoimalla jotakin blogimerkintää 3.2. mennessä! Jokainen kommentti on oma arpansa.

Read Full Post »

Minä olen suuri lumen ja pakkasen ystävä. Erityisesti tänne etelään kotiutunutta miellyttää tämä lumi, joka on tänne eteläänkin tänä vuonna suotu! Tosin olen viime päivien aikana havainnoinut, ettei ulkomaailmassa ole yhtään väriä. Kun taivas on pilvessä ja lunta tulee lisää vaan, ainoa väri syntyy siitä, kun illalla kaupungin valot heijastuvat pilvipeitteeseen. Sekin on kyllä ihan nätti väri, Turussa se on viime päivinä taittunut keltaisen oranssista violettiin ja punaiseen.

Tästäpä sainkin ajatuksen, että minähän voisin olla värikäs näin talvisaikaan, kun kaikki muu on valkeaa ja harmaata. Siispä vedin päälle kesäpaidan keskellä talvea! Kylmähän siinä tulisi, jos ei alle vetäisi pitkähihaista, mutta onneksi kukaan ei estä minua pitkähihaista siihen pukemasta. Olisin melkein halunnut, että pitkähihainenkin olisi värikäs, mutta pienen etsiskelyn jälkeen havaitsin, ettei minulla ole yhtään värikästä ohutta trikoopaitaa. Siis semmoista jossa on pitkät hihat. Kesäisiä olisi kyllä vaikka naapurinkin käyttöön asti.

Vaan vähät siitä. Tänään olen (ah niin runollisesti) värin kukkanen harmaan arjen keskellä! Henkkamaukan kesäpaita pääsee siis työhön!

Kesäpaita

Kesäpaita

Koskapa ulkona on kylmä, pitää irvistää, eikä montaa kuvaa oteta, jos ensimmäinen on edes lähes hyvä!

Harmillista sinänsä, että talvella tulee käytettyä paljon synkkiä värejä, juuri kun väriä ehkä eniten kaipaisi. Käytättekö te värikkäitä vaatteita ympäri vuoden, vai käykö niinkuin minulla, että aina vaan sitä samaa mustaa läpi talven, jos ei ihan asioikseen valitse värikästä?

Ainiin. Tänään saattaa muuten olla aiheellista tutustua Helsingin Sanomiin. Siellä voi olla tuttuja!

Read Full Post »

Se on kuulkaa niin, että kun tekee töitä kotonaan, eikä joskus tarvitse mennä ulos muuten kuin koiran kanssa lenkille, havaitsee joskus hilluneensa useampia päiviä lähinnä t-paidassa ja likaisissa verkkareissa. Onneksi sitä tuntee muitankin samassa tilanteessa eläjiä. Ei tartte yksin kitistä verkkareissaan. Tuossa hanska minut haastoikin pukeutumaan asiallisesti joskus, vaikka teenkin töitä kotona.

Heti aiheesta riemastuin! Tänään ei pueta verkkareita, vaan kauluspaita ja suorat housut (jotka on vähän epäsopivat ja niistä puuttuu nappi, äh). Oikein tuommoisen liivinkin kaapista kaivoin. Niin kovin riemastuin, etten perjantaihin malttanut odottaa, vaan heti kun kerkesin, piti tämä hoitaa!

Paita & liivi, Your Face, housut hankittu Old Navysta joskus vuonna 1995

Paita & liivi, Your Face, housut hankittu Old Navysta joskus vuonna 1995 (mä ihan oikeasti tartten uuden kameran, kortinlukijan ja kolmijalan)

Jopas nyt ollaan kotitoimistossa sen näköisenä, että kohta rynnätään johonkin kokoukseen. Kuvassa tosin ei olla kotitoimistossa (ts. sohvalla mahdollisimman epäergonomisessa asennossa kannettavan ja koiran alla), vaan keittiön sohvalla intiaseinän edessä.

Nuo housut ovat kulkeneet mukana jo melkein 15 vuotta ja vielä ovat melkein ehjät, vaikkakin vähän niitä pitäisi korjailla. Muka liian iso vaiva taas. Taitavat olla ainoat edes jokseenkin istuvat ja hyvät mustat housut, jotka olen onnistunut löytämään. Yleensä kun niiden kivojen housujen valmistaminen loppuu kokoon 44 ja sen yläpuolella on pelottavia malleja ja kummallisia kankaita. Yhdet melkein mieluisat lyösin Lindexiltä syksyllä, mutta niidenkin kangas on jotain kummallista ”melkein venyn, mutta en ihan, vaan olen hiostava ja inha” -materiaalia, joten ei niitä tule ihan aina käytettyä. Mistä ihmeestä minä löydän miellyttävää materiaalia olevat ja edes kohtuullisen kivan näköiset suorat housut, joista ei tarvitse maksaa sataa euroa?

On se mukavaa, että tulee kauluspaitaakin joskus käytettyä. Onnekkaasti minulla vielä oli vaaleanpunainenkin kauluspaita, vaikka viime viikolla tuhosin toisen vastaavan pesemällä sen semmoisessa koneellisessa, jossa oli mukana myös huivi, joka värjää kaiken siniseksi. Eipä sillä. Nyt minulla on sitten vain yksi vaaleanpunainen kauluspaita, mutta lisäksi myös vaaleansininen kauluspaita, jossa on kirkkaan pinkit napit! Molemmissa on ihan liian pitkät hihat, vaikka ne taittaisi siitä mistä pitääkin, mutta haitanneko tuo. Melkein sitä on niin tottunut liian pitkiin hihoihin, että tuntuu oudolle, jos ei ole hiha kämmenselän päällä lämmittämässä. Pannaan nyt vielä tarkempi kuva, kun olen kerta niin mielissäni tuostakin paidasta. Siinä on hurjan kiva raitakuvio, joka vähän kimaltaa tai kiiltää tai jotain.

Asiatiistaitarkennus

Asiatiistaitarkennus

Mieliäinen on!

Ainiin. Meikkiä en jaksanut alkaa tuhertaa tai tukkaa laittaa tavallista kummemmin. Harjasin kuitenkin pehkon, enkä vetänyt sitä semmoiselle tuheronutturalle, jolla se yleensä työpäivän ajan on. Korvaukseksi sitten kävelin sisätiloissa jääkaapille, kahvinkeittimelle ja vessaan korkkareissa.

Asiakengät

Asiakengät

Olipa jotain hyötyä tuostakin parista. Ostin korkkarit joskus Seppälän alennusmyynnistä ja olen käyttänyt niitä tasan kerran yksillä sitseillä (kun siellä ei tarvitse kävellä, vaan istutaan ja juodaan ja lauletaan). Kotimatka niistä juhlista oli onneksi vain muutamia satoja metrejä, koska kengät ovat niin epämukavat, että kävelin kengät kainalossa sukkahousujaloilla kotiin räntäsateessa neljän aikaan aamuyöstä. Ei tullut flunssa, kiitos kysymästä!

Ja voi, haasteeseen tarttukoon kaikki ne, joilla on semmoinen olo, ettei saa pukeutua asiallisesti työssään, työttömyydessään tai muussa toimessa! Pankaa kommentteihin linkkiä, jos intoonnutte tekemään!

Read Full Post »

Older Posts »

%d bloggers like this: