Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘tavallinen uniformu’ Category

Kesä on siis saapunut Suomeenkin ja johtanut mm. siihen, että pitää juoda olutta ulkona, eikä päivittää blogia. Haukkukaa siis vuodenaika, ei minua. Kesä on myös johtanut siihen, että vaatteissa ei tarvitse olla yhtä paljon kangasta kuin talvella, koska lämpimänä pysyy ilman toppatakkia. Itse olen yleensä kesän tullen kaivanut kaapista ne värikkäät pompulapaidat ja punaiset housut ja kaikki muut iloiset ja kirkkaat vaatteet, mutta tänäkesänä en ole niin tehnyt. Kaupoillekin menin jokin aika sitten toverin kanssa ja oikein ihastelin sitä värien paljoutta, kunnes sitten kävelin ulos kolmen mustan vaatteen kanssa.

Ostin Säkin, josta kuvia kunhan se ei ole pesussa taas, joka on iso ja muodoton ja musta ja ihana. Ostin myös ne Sopivan Pituiset Legginsit, jotka ovat puuvillaa ja ihanat ja löytyivät H&M:n hamerekistä ainokaisina ja sitten hankin vielä mustan paitamekkotopin, joka on kevyt ja ohut ja heiluu tuulessa.

Se on muutenkin mukava, kun se on leikattu niin, että se ylettää perän ympäri, eikä näytä kinnaavan mistään. Toisaalta se on niin ohut, että alla on pakko olla ainakin joku perustoppi, kun muuten näkyy boobsit siinä määrin, että vanhemmat kääntävät lastensa katseet pois.

Paitamekkotoppi on kyllä ollut melko ahkerassa käytössä, samoin kuin nuo legginsit. Niitä on jo saumurilla kurauteltu parikin kertaa kokoon, kun niitä ei ilmeisesti ole suunniteltu ihan jokapäiväiseen käyttöön ja pesuun parin kuukauden ajaksi. Olisin kyllä ostanut niitä toisetkin, mutta ruojat eivät myyneet toista paria. Ei edes nettikaupasta H&M:ltä irronnut. Kokoa XS olisi ollut jäljellä, mutta noin loogisena henkilönä päättelin, että ne ovat ehkä vähän liian pienet minulle.

Liehuva Veromoda paitamekkotoppi, ikivanha Gsus hame, joka on korvissa, että olisi tarpeeksi lyhyt, ne Sopivan Pituiset Legginsit ja valkeat ihanat balleriinat

Liehuva Veromoda paitamekkotoppi, ikivanha Gsus hame, joka on korvissa, että olisi tarpeeksi lyhyt, ne Sopivan Pituiset Legginsit ja valkeat ihanat balettitennarit(ja rumasti näkyvät rintiskan olkaimet)

Jouduin muuten tästä legginssikysymyksestä oikein keskustelemaan iltana männäviikolla, kun yksi mukava neitonen kertoi, ettei tykkää legginseistä yhtään ja että mielestään ne näyttävät hirveiltä. (Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät voi kaikista vaatteista pitää, mutta en minä ala avautua kenellekkään päin naamaa siitä, että ”Kylläpä neiti on nyt pannut päällensä ruman vaatekappaleen”. ) Minä kyllä tykkään. Niissä yhdistyy housujen mukavuus mahdollisuuteen käyttää elämää lyhyempiä hameita häpeättä. (Minäkin olen ihan intoontunut vetämään mustan hameen, jonka joskus sain toverilta, kainaloihin asti paidan alla niin, että se näyttää lyhyeltä hameelta. Kyllä on nyt riemukasta, kun saa esitellä potkaa ja perää, mutta legginseitä käyttämällä voi leikkiä ettei esittele yhtään mitään.) Keskustelukin päättyi siihen, kun ilmaisin kantani, jonka olen ilmaissut myös täällä. Sitäpaitsi kuumalla legginsit voittavat sukkahousut 100-0.

Tässä legginssikeskustelussa on tosin muistettava, että älyää eron paksujen trikoolegginsien, jotka peittävät pikkarit, ja ohuiden sukkahousulegginsien, jotka eivät peitä, välillä. Kamalaltahan se näyttää, kun kaupungilla jonkun teinin äiti ei ole älynnyt huomauttaa lapselleen, että ”Kulta, nyt sun Hello Kitty! -alkkarit paistaa aika pahasti, että laitatko kuule pidemmän hameen (tai hameen ylipäätään) tai paksummat housut”.  Silloin tekee mieli mennä ja kääriä huivi nuoren pyllyn ympärille. (Ehkä ne toisaalta tekevät sitä tahallaan. Kuulin, että Ruotsissa oli viimekesänä muodikasta käyttää paitaa ja ohuita legginsejä ja esitellä alushousujaan. Siinä on kyllä trendi, josta minä en innostu, koskapa haluan esitellä alushousujani vain harvoille ja valituille, tai sitten vahingossa.)

Ainiin, ei enää montaa kommenttia siihen viiteensataan, eli viimeisiä viedään. Oletko sinä se, joka palkitaan?

Pannaan nyt loppuun vielä pönötyskuva, kun kerta semmoisen yön tunteina olin ihan itse napannut…

Pönötys samassa asussa

Pönötys samassa asussa

Mainokset

Read Full Post »

Päässä soi vuosien takainen Juha ”Juhalahti” Lahden (tai jotain) kesäbiisi Kesäkesä ja ulkona on niin lämmin, ettei koiraa voi viedä ulkoilemaan ennen iltaa. Mutta sittenpä se pääseekin veteenkin pulikoimaan ja riehumaan. Tässä on ollut niin lämmintä jo pari päivää, että eilenkin siirsin ruokailun tovereiden kanssa puistoon. Pallogrilli loimusi ja makkarat (ryynäriä tietty) sekä porkkanapihvit ja maissit ja muut kypsyivät iloisesti. Makkaroiden lisäksi ulkona grillaantui myöskin iho, joillakin paloi, kun taas omani vaihtoi väriä astetta tai paria tummemmaksi. Ensin illalla mietin, että jee, en palanut taaskaan, mutta sitten tajusin, että jos palaisin, en ehkä unohtuisi istumaan siihen aurinkoon hankkimaan ryppyjä ja ihosyöpää, vaan istuisin suosiolla varjossa palavan kansanosan kanssa.

Eiliseen lämpöön oli jo lopulta haettava sisältä jotain vaaleampaa päällepantavaa, mutta aamupäivän ja perjantain keekoilin ympäriinsä uudessa H&M-kesämekossani. Pidän siitä mekosta ihan hurjan paljon. Ja löysinkin sen puoliksi sattumalta. Toveri näet oli sillä mielellä, että saattoi hankkia itselleen uutta vaatetusta, jota minä sitten hänen kanssansa hänelle kaupan hyllystä katselin. Ja niin oli käyvä, että heti kaupan sisäpuolella oli mekko, joka näytti siltä, että se haluaa olla toverin päällä. Ja niin se halusikin. Ja sen sininen kaveri sitten halusi olla minun päälläni. Nerokasta. Ainoa ongelma tässä vaatekappaleessa on se, että kangas on kovin ohutta, joten valoa vasten kaikki näkyy läpi. Ainakin ääriviivat, ja se on jo tarpeeksi. Siispä alle pitää panna legginsit ja joku toppi (joka on myös sen tähden hyvä, että muuten näkyy tissit), mutta se ei haittaa, koska muuten mekko on mukava.

Se on ihanan väljä ja viileä (vaikkakin väri on ehkä semmoinen, jota ei suorassa auringonpaisteessa voi viileäksi sanoa hyvällä tahdollakaan) ja siinä on mukavat taskut (joissa toisessa oli reikä jo kaupassa, en jaksanut valittaa, vaan korjaan kolmella tikillä). Rintojen kohdalla siinä on taaskin liikaa kangasta, mutta ehkä kestän sen, kun se on muutenkin löysä, joten se ei ainakaan ihan kokoajan näytä siltä, että tarvitsen ehdottomasti silikoonit justnytheti. Mietin tosin, että miltähän sen pitäisi näyttää, kun omani on 2-3 kokoa pienempi kuin mekkoni yleensä. Ehkä sen kuuluisi olla jotenkin vielä väljempi ja supermassiivi-iso.

Pohdin vielä myös mahdollisuutta piristää mekkoa vähän. Lähinnä pohdinnat koskevat mahdollisuutta painaa mekkoon kuvioita. En tosin keksi mitä tai ihan että mihin kohti tai millä värillä, mutta sitä vartenhan sitä pohditaan, että keksitään. Onko ideoita?

Kuvassa olen minä jokirannassa, ilta-auringon lämmössä. Mukaan ei sattunut oikeaa kameraa, joten tyytynette tähän kamerakännykän tallentamaan hetkeen.

H&M-kesämekko tositoimissa jokirannassa

H&M-kesämekko tositoimissa jokirannassa

Oli minulla oikeasti kengätkin jalassa, ne semmoiset satiinitennarit, mutta mustat, vaan eihän niitä nyt voi pitää jalassa jos aikoo vakavissaan olla kesäinen ja rento ja istua jokirannassa!

Read Full Post »

Monissa sanonnoissa puhutaan jotain siitä, miten yhden oven sulkeutuminen avaa toisen. Näin on taasen käynyt myös minun maailmassani. Rakas elämeni ei halua minun humputtavan muualla kuin kotona, joten se on pistellyt poskeensa kahdet korkkarit tässä parin viikon sisällä. Toinen pari oli hieno ja punainen, mutta perkeleellisen epämukava, joten jouti syödäkin. Eipähän tarvitse tuskaisena niillä teputtaa ihan vaan siksi, kun ne on hienot. Toisaalta toinen pari oli mieliäinen musta kiilakorkopari, joka ensimmäisen tuskaisen päivän jälkeen oli ihana ja mukava ja miellyttävä jalassa. Kirottua.

Mutta siihen toisten ovien aukeamiseen. Ryhdyin sitten siivoamaan kenkäkaappia, että käyttökengät mahtuvat sinne, eivätkä tule syödyiksi (tai Elma kyllä syö aina juurikin oikean kengän, ei ikinä vasenta). Ja arvatkaa kuulkaa mitä sieltä löytyi! Sieltä löytyi kiilakorkopari, jonka olin jo talven aikana ehtinyt unohtaa, joka on siinä mielessä hyvä, että nyt kenkäpari tuntuu uudelta ja hienolta ja mahtavalta!

Uusivanhat kengät

Uusivanhat kengät

Kuva on otettu joskus viime kesänä, alkukesästä. (Arvatkaa vaan, miten laiska pitää olla, että jaksaa kaivaa tietokoneen pohjalta jonkun kuvan, jonka muistaa ehkä ottaneensa, sen sijaan, että ottaisi kameran käteen ja napsaisisisi uuden kuvan?) Sen huomaa siitä, että ei ole vielä tullut jalkoihin hurjaa määrää pikku naarmuja, joita kesäkuun alun jälkeen oli paljonkin, kun pikku-Elma opetteli olemaan koiriksi järsimällä naskalihampailla varpaita, sormia, vaatteita, korvia, hiuksia ja kaikkea muuta mihin kiinni pääsi. Pieni eläin on myös se syy, miksi kengät ovat unohtuneet. Pienenä Elmaa piti nostella ja kantaa nurmikolle ja varoa, ettei astu sen päälle ja noin pois päin. Silloin parasta jalassa olivat kumiainekengät, eivätkä ollenkaa korkkarit, joiden napit sitäpaitsi herättivät liiallista mielenkiintoa. Siispä tämä pari löysi paikkansa kaapista jo kesäkuun puolivälissä. Tervetuloa ulos kaapista vaan!

Nämä kengät kaipaavat ehkä ihon sävyksi muuta kuin vaaleansinisen, mutta se hoitunee itseruskettavilla kuntoon. Vois kai sitä periaatteessa ottaa aurinkoakin, mutta kun on jo kokorajoitteinen, ei enää halua olla ryppyinen vielä sen lisäksi. Toisaalta, en tiedä huomaisiko kukaan, jos olisi nilkoista ruttuinen. Ja voisihan sitä sitten syödä muutaman vuoden päästä taas vähän lisää, sillä kai ne rutut oikenee, kun täytetään löysä nahka lihalla!

Otatteko te aurinkoa, vai oletteko valistettuja säteilyn haitoista ja vaaroista ja tyydytte itseruskettaviin? Minä kyllä tykkään istua auringossa, mutta en niin välitä siitä hikisestä olotilasta ja siitä, kun silmiin sattuu, eikä voi edes lukea. Parasta on istua lehtipuun läikkävarjossa ja lukea tai juoda pussikaljaa (hyvässä seurassa), eikä ollenkaan nukahtaa aurinkoon ja sitten itkeä viikkokausia siitä, että voi kun paloi selkä (oma vika, mitäs menit.).

Read Full Post »

Äitienpäiväksi piti hankkia äidille jotakin. Onneksi olin kaukaa viisas ja johdattelin kyläillessäni äidin katselemaan Annen ja Kaisan koruja, joista äiti sitten innostuikin niin, ett ilmoitti ykskantaan haluavansa yhden koruista. Minäpä sitten fiksuna ja ihanana tyttärenä tilata päräytin sen korun äiteelle. Olin tosin niin saamaton, ettei äiti voi käyttää koruaan vielä, koskapa se (siis koru, ei äiti) makaa vielä jossakin postin lähetyskeskuksessa odottamassa arkipäivää… Tämmöisen kaunokaisen äiti saa!

Koru äidille

Koru äidille

Joka tapauksessa. (anglismi, anyway) Tämä korujen tutkailu ei sitten ollut ihan niin vaaratonta kuin luulin. Niitä äidin kanssa katsellessa havahduin siihen, että minulla on kyllä helmikorvakorut ja semmoinen siveellinen helminauhakin, mutta rannekorua ei…

Onneksi Anne ja Kaisa olivat nähneet ongelmani jo ennen minua ja rakentaneet Toiveen:

Toive

Toive

Siinä on erilaisia helmiä, joista osa on röpyläistä ja osa ei. Ja vaikka minä en yleensä ole killuttimien perään, tuo jäätävä sydän on niin hieno, etten osannut enää olla, vaan ilmoitin tekijöille, että minä ehdottomasti haluan tuon korun. Ja vo kuulkaa! Ensi viikolla aion kävellä ympäriinsä semmoisissa vaatteissa, joissa ranne näkyy, että voin esitellä korua. Saatan jopa seisoskella kadulla tai jossain muualla luonnottomassa asennossa ranne esillä niin, että saatte kaikki katsoa tuota ihastusta!

Hankin muuten eilen myös hyvän krapulan. Toverien ja minun tieni veivät ensin elokuviin ja sitten laulamaan singstaria toverin tykö. Siellä sitten hoilattiinkin kuuteen asti aamulla niin, että ääntä ei ole enää ja aivot tuntuvat liian isolta kalloon nähden. Onneksi toverilla on semmoinen asumismuoto, jossa naapurit eivät joudu kuuntelemaan seinän takaa kuuluvaa mölinää.

Tämän kerron siksi, että olen lopulta löytänyt sen tyylin, jossa voin tuntea olevani ihminen myös sinä edellisen illan jälkeisenä aamuna. Ehdottomana osana sitä ovat aurinkolasit (liiallinen alkoholinkulutus + ilmassa leijuva katu- tai siitepöly = melko jännittävän sävyiset silmät), musta vaatetus, jossa vain ihan vähän väriä ja ranteenlämmittimet. Mahdollisimman suuri osa ihosta tulee olla peitettynä, mutta ei liian löysillä vaatteilla, sillä muuten ne heiluvat ikävästi näkökentän reunoilla. Ja sitä me emme halua. Näkökentässä olevien heiluvien asioiden määrä tulee minimoida.

Väsynyttä tyyliä

Väsynyttä tyyliä

Päätin, että tämä asu on hiljaisessa väsähtänyydessään (onko tuo edes sana?) täysin riittävä kahvi- ja subileipäreissua varten. Ja mahdollisesti muitakin menoja varten, mikäli niitä sattuu tulemaan. Koira ainakin pitää lenkittää. Ja sen teen näissä vetimissä, oli aurinkoista tai ei. Näitä silmiä en muille puistossakulkijoille esittele. Ehkä sen verran joudun muokkaamaan, että vedän rannehässäkät hihan päälle. Näyttävät hassuilta noin päin.

Meinaattekos, että noin ilkeää liikkua, vai onko vaan parempi, etten näytä naamaani tai muitakaan ruumiinosiani ulkosalla ollenkaan? Muistelen muuten, että yhdellä vanhalla toverilla oli t-paita, jota se käytti vain ja ainoastaan krapulassa. Muistaakseni se on joku ikuvanha Don Huonojen paita, joka oli musta ja kauhtunut. Pitäisiköhän itsellekin varata joku krapulavaatetus, joka olisi sitten aina näppärästi vain napattavissa hyllystä. Siinä pitäisi sitten olla housut ja paidat ja kaikki niin, ettei tarvitse väsyneenä pukeutumiseen paneutua. Oma vaatekaappini kun on sen verran sekalaista seurakuntaa, ettei kaikki sovi yhteen, eikä edellisen illan huuruissa yleensä jaksa kovin syvällisesti pukeutumista pohtia.

Read Full Post »

Roikkuvista telttavaatteista ehdottomasti kannattettavin on poncho. Se on yksi niistä harvoista sen sortin vetimistä, jotka eivät huuda kovaan ääneen, jotta ”katso, kun minä piiloudun tänne tämän kaavun alle!” Itse omistan kaksi erilaista ponchoa. Toinen on ruskea ja pitkä ja joustava ja laskeutuu kauniisti ehkä toisnaan jopa hoikentaen. Toinen taas on musta ja lyhyt ja siinä on erilaisia hapsuja ja muita. Lisäksi se on niin paksu, että se sojottaa mihin sattuu sojottamaan, eikä laskeudu kauniisti ollenkaan. Sen malli ja materiaali on suunniteltu niin optimaalisesti, että se hävittää rinnat, kasvattaa vatsaa ja sitten korostaa persausta, jonka päälle se ulottuu vain vähän hapsuina. Kai se on suunnittelutyössä saavutus sekin.

Ruskea ponchoni on siis se, joka kaulaan vedetään, kun sen suuntaista vaatetusta halutaan käyttää. Ostin sen kirpparilta jokin aika sitten, eikä sitä nähtävästi oltu monesti käytetty. Epäilen, että joku lehti tai muu on käyttänyt sitä tilaajalahjana, koska olen nähnyt samanlaista ponchoa ruskeana ja mustana kaikilla kirppareilla, joilla olen viimeaikoina hengannut. Ei siinä, kiva poncho se on, mutta ihmettelen toisinaan, miten ihmiset ilkeävät kaupitella näitä ilmaislahjojaan vaikka miten kallilla. Omastani taisin maksaa 1,50 e, mutta olen nähnyt sen jopa 9 e hintaan myynnissä! Tuskinpa sitä kukaan sillä hinnalla ostaa, kun kaikki muutkin taitavat arvata mistä poncho on kotoisin.

Ensin pikkukuvia ja sitten semmoinen mistä jotain näkeekin!

Aina ei ole pakko valita yhtä, eihän

Aina ei ole pakko valita yhtä, eihän

On muuten ihanaa, kun on taas niin lämmintä, että voi pukeutua näin, eikä ole ihan pakko panna takkia! Tosin tuulta pitäväksi tätä vaatetta ei voi väittää,  mutta ei kai se niin tarkkaa ole. Tukka menee sekaisin kumminkin, niin miksi pitäisi olla huolissaan palelemisesta tuulen takia?

Ruskea tilaajalahjaponcho ja pölmistynyt tuuraaja

Ruskea tilaajalahjaponcho ja pölmistynyt tuuraaja tukevassa haara-asennossa

Huomaatkos muuten keltaisen pilkotuksen jalasta? Kuva on otettu satunnaistyöpaikallani, jossa teen töitä joskus, kun kukaan muu ei pääse, eikä minulla ole muuta tekemistä. Siellä voi tepastella ympäriinsä keltaisissa kumisandaaleissa, koska ne on mukavat jalassa, eikä kukaan näe kuitenkaan. (Rehellisyyden nimissä myönnettäköön, että omistan itse sekä pinkit että vaaleansiniset kumiainesandaalit.) Mukavaa oli, kun ruhon paino ei ollut survonut jalkoja korkkareissa mössöksi siinä vaiheessa, kun töistä piti siirtyä toisaalle kokoustamaan! Sai sitten kopistella kivutta pitkin käytäviä, kipkopkipkop…

Tuo maatuskahuivi ei ehkä pidennä kaulaani mitenkään hurjasti tässä asussa, mutta se lämmittää. Ulkona kun oli semmoinen mukava alatuuli, joka nosti niin ponchoa kuin hameen helmaakin siinä määrin, että vilautin siveettömän paljon reittä ja ehkä pakaraa. Tosin minun reisissäni on jo lyhyellä matkalla niin paljon, että siitä tulee jo parissa sentissä siveetöntä.

Ranteissa ulkona oli vielä semmoiset ranteenlämmitin/irtohihasysteemit, mutta en niitä tähän muistanut kiskaista, vaan saatte ihastella punaista kelloani ja ranteeseen unohtunutta ponnaria. (Kerroinko minä muuten jo siitä punaisen kellon ostosta, kun se kauppias ei halunnut myydä sitä minulle, kun se on kerta lasten kello?)

Read Full Post »

Niin. Henkilö saattaa käydä kirpputorilla monta kertaa. Eikä sieltä aina löydy yhtään mitään. Aina vaan niitä superkauhtuneita neuleita ja väsähtäneitä t-paitoja tai laukkuja, joiden hintalapussa lukee kuvauksena ”merkkipaita, 15 e” tai ”ostettu lontoosta vuonna 1995” tai ”uutena maksoi 150 mk, nyt vain 15 e”. Mutta sitten aina törmää joskus siihen syyhyn, miksi siellä käy. Tänään se syy oli tämä uusi rakkaus, jonka lappuun oli kirjoitettu ”takki, valkoinen, 5 e”.

Kiitos sinulle, pöydän 192 pitäjä. Et sortunut selittämään, mitä takki olisi maksanut vuonna 1978 tai mistä se on ostettu, vaan annoit vaatekappaleen puhua omasta puolestaan. Hintakin oli oikein sopiva, olisin saattanut siitä tosin jopa 8 e maksaa…

Niskalappu

Niskalappu

Ja tältä se näyttää vaikkapa sen uuden mekon seurana.

Näin me poseerataan!

Näin me poseerataan!

Näin minusta tuli onnellinen valkoisen hienostelutakin omistaja! Mutta on se vaan niin siveellinen. Vai onko niin siveä, että menee sen ohi ja kevytkenkäisyyden puolelle? Kangas on jokatapauksessa mukavan ohutta ja laskeutuvaa, semmoista takkikangasta kuitenkin. Vyölle pitänee keksiä raksit, mutta muuten se on hyvä! Ihanan a-linjainen niin, että pienet tissit ja hartiat mahtuvat yläosaan ja iso takamus alaosaan, minne ne tietenkin kuuluvatkin. Ehkä se voisi olla puoli kokoa isompi, mutta ei se kinnaa, kun ei tunge alle jotain hervottoman paksua neuletta. Voi onni. Miten voi löytyä noin mekkoon sopiva takki heti ensimmäisellä kirpparireissulla mekon oston jälkeen!

Ainiin, ja kyllä niitä vappukuviakin varmaan vielä tulee. En ole vaan vielä kykeneväinen tutustumaan siltä illalta jääneeseen kuvamateriaaliin lievän morkkiksen pelossa… Plus että en halua nähdä mistä juomista se aamun huonovointisuus sai alkunsa. Se on vielä ihan liian lähellä sydäntä (tai vatsaa ja ohimolohkoa, kuka ties).

Read Full Post »

Se on nyt sitten taas kuulkaa niin, että äitini raahasi minut kaupungille Kuopioon ja vei minut kauppoihin, joissa myytiin tavaroita (lue vaatteita), joita en voinut vastustaa, kun kerta olivat semmoisia hyviä ja haluttavia. Verrattuna joihinkin toisiin äidin kanssa tehtyihin ostosreissuihin saalis (tai pankkikortin rasitus) jäi kuitenkin vähäiseksi.

Tämän ostostelun johdosta ette siis vielä saa sitä huivinsitomisoppituntia (joojoo, olen paska bloggaaja, kun en tee niin kuin pyydetään…), mutta tässäpä uuden uutukainen vaatekaksikko. Esiteltäköön nyt ensimmäisenä tuo laiskempi vaate, joka oli ihan täysi heräteostos.

Nappasin KappAhlin ”alennushinnasta puolet pois” -rekistä harmaan lötkyilyneuleen, joka vieläpä minun mielestäni näyttääkin vielä hyvälle! Siinä kului kymppi hyvin vaatekappaleeseen, joka on mukava kesällä nakata niskaan illalla, kun on jo kylmä. Eikä tarvitse itkeä, että voivoi kun nyt kaatui punaviiniä/olutta/ketsuppia/suklaajäätelöä hienolle kalliille neuleelle, vaan voi olla, että halpahan tämä oli ja helppo pestä!

Sen alta voitte kuvassa jo tiirata mikä se toinen ostos on…

KappAhlin aleneule

KappAhlin aleneule

Olen jo jonkin aikaa haaveillut mekosta, joka olisi sievä ja henkisi edes vähän jotain kodinhengetär/kiltti tytär/tottelevainen vaimo -ajatusta. No, jotain sen kaltaista minä löysin. Tässä on minun kesän patsastelumekkoni. Aion panna ohuen huivin solmulle kaulaan niin, että päät osoittavat taakse päin. Tukka korkealle ponnarille. Tai sitten muka sievä nuttura, mutta sen näköisenä, että se päässä on tehty kaikkea muuta kuin nukuttu viime yönä.

Yläosassa on oikein luut, joten mekko pysyy paikallaan ilman noita olkaimiakin. Sitäpaitsi se on muutenkin vuorellinen ja napakka. Eipähän näy joka makara. Väri on ehkä hitusen miellyttävämpi, kunhan se tähti, jota planeettamme kiertää, pääsee vähän loistamaan valoaan iholleni (mutta ei liikaa, ettei tule syöpä tai rypyt tai jotain muuta epämiellyttävää).

Perustelin ostosta nyt sillä, että a) mekko on ihana, b) se ei ollut liian kallis, c) sitä voi tarvittaessa käyttää vaikka juhlissa, jos niikseen tulee ja d) mä näytän siinä hottikselta omasta mielestäni, joka johtaa siihen, että tepastelen ympäriinsä itsevarmana, joka taas johtaa siihen, että vaikutan hottikselta, kun ihmiset eivät älyä epäillä itse tepastelijan mielipidettä!

Henkkamaukan mekkonen

Henkkamaukan mekkonen ja lattiakoira

Mitäs sanotte?

Read Full Post »

« Newer Posts - Older Posts »

%d bloggers like this: