Knnnnbnnb aika rientää

Kah, tässähän on vierähtänyt monta kuukautta ilman pihahdustakaan minusta. Syytettäköön siitä sekä mukamastyötä että todellisuutta, jossa vaatteita ei enää ole, vaikka kaupassa niistä useimmat päälle inahtavatkin.

Tuossa lienee ollut puhetta aiheista ”jopas se onkin hoikistunut” sekä ”mihin se on kadonnut”. Joo, hoikistunut olen, ihmeellistä toki, ja kadonnutkin vähän. Katoamisesta en voi tosin syyttää pelkästään heikkoa vaatekaappia, vaan myös kameran kuolemaa sekä laiskuutta. Laiskuus näistä lie olennaisin ja merkityksellisin tekijä. Niin ja se, ettei ole ollut tarvetta kauheasti avautua siitä, miten mistään ei löydy mitään, kun kerta löytyy. Siinä mielessä elämä on helpompaa.

Muissa suhteissa painon pudotus ei kuitenkaan mitään auvoa tuo, vaikka naistenlehti niin väittäisi miten.

Ihmissuhteet voi kusta keskivertokokoisella yhtä ikävästi kuin paksullakin (mutta vitutusviini nousee paremmin päähän). Työ ärsyttää tai ihastuttaa samalla tavalla kuin ennenkin. Kylmällä palelee enempi, mutta helle ei ole yhtä paha. Ja sitten on vielä se, että ennen oli kivan kiinteää pläskiä, nyt on sitä löllöpläskiä (jota varten tarvitsisin urheilurintsikat reisilleni). Tissit ovat pienemmät ja perä roikkuu.

Ja lisäksi on vielä semmoisia ihmisiä, joille se nykyinen koko ei edes ole merkityksellinen. Mennäviikonloppuna kuulin Erään Tärkeän Nuoren Miehen toverin kauhistelleen, että ”miten sä voit olla sen kanssa, jos se on ollut joku kauhea läski?!” Onneksi älysi olla kauhistelematta tätä minulle (hah, nuoren miehen ärtymä taisi riittää). Olisin saattanut olla vähän ivallinen, ilkeä ja ikävä ihminen. Suuri on siis läskikammo kansalaisissa.

Jahas, vaan ehkä tässä olisi syytä esitellä edes yksi asu. Koskapa tämän viikon parhaat huutonaurut sai Iltalehden Agony Aunt Sofia kertomalla, että punatukkaisuudessa ”…voi olla provosointia mukana ja halua näyttää siltä, miksi punatukkaisista sanotaan. Vähän kuin lutka-tyyli…”, taidan näyttää teille miltä minä näytin, kun Turussa lutkat marssi.

Syvä oli lutkainen riemuni, kun huomasin, että vanha paksuiluajan paita vääntäytyi lutkalle sopivaksi mekoksi. Olen melko varma, että paidaksi ostettu vaatekappale on tarkoitettukin mekoksi, mutta taisin sitä ostaessani olla luova ja anarkistinen vaatteen käyttötarkoitusta ajatellen. Hilpeyttä aiheutti myös se, että sai panna jalkaan rikkinäiset sukkikset ja repiä niitä vielä lisää! Voi sitä saksien suhinaa, kun riivin reikiä, enkä edes ajatellut hiuslakkapikakorjausta! Tyhmänä vaan käytin paljon aikaa sukkisten repimiseen myös pohkeista, joka oli turhaa, koskapa jalkaan pääsivät polvenylisaappaat. (Jotka ovat kesällä perseestä. Stana. Tekonahkaa varpaista reiteen asti. Ihanaa oli.)

Vieläkin vaan harmittaa, että tukka oli kireällä ponnarilla. Muutenhan asialla ei olisi mitään merkitystä, mutta satuin tapaamaan illan aikana vielä suuren rakkauteni, John Malkovichin turkulaisessa ravitsemusliikkeessä.

Siinä sitten tukka liisterissä ja takamus vilkkuen kipitin kysymään, josko pääsisi yhteiskuvaan. Siinä jännityksessä vielä piti sopertaa suusta kaikenlaista mössöä, kuten ”sinä olit läsnä seksuaalisessa heräämisessäni joskus 90-luvulla”. Saipahan koko pöytäseurue nauraa horon näköiselle pikkusieväiselle punapäälle…

Mutta mikäs siinä. Onneksi sentään onnistun näyttämään kuvassa rauhalliselta ja seesteiseltä, enkä joltain maaniselta fanilta, joka pissaa housuun ihan just…

Read Full Post »

Helppoa vaatteiden valintaa

Tuossa olen jossain välissä saattanut ohimennen mainita, että politiikkaakin välillä touhuan ja nyt tuli tilanne, jossa siitä oli ulkopoliittistakin iloa. Nytkis ry järjestää naistenpäivänä hyväntekeväisyys muotinäytöksen, johon on pyydetty malleiksi varsinaissuomalaisia eduskuntavaaliehdokasnaisia (yhdyssanat on rakkaus).

Sitä varten piti sitten tietenkin käydä sovittamassa yhtä jos toistakin vaatekappaletta. Ikinä ennen ei ole minulle vastaan tullut tilannetta, jossa ihan tyynen rauhallisesti voi kävellä kauppaan ja sanoa nimensä ja sitten saada touhukkaita ihmisiä väkertämään vaatetta ylle innokkaana ja auttavaisena.

Arvelin, että tilanne olisi ollut huomattavasti tuskallisempi kuin se olikaan!

Ensin piti sovittaa takkia. Siispä tepasteltiin Marilyniin. Keljutti heti perille päästyä, ettei mukaan sattunut oikea kamera vaan kännykkäräppänä vaan, mutta ei kai tuo haitanne. Hirmu mukava täti kaivoi kaapista takin, jota oli minun päälleni suunnitellut ja AVOT, sehän sopi kuin valettu. Totta kai tuli heti semmoinen olo, että minulle tämä pitäisi omaksi saada. Tosin kevättakkibudjetissa ei ole ylimääräistä sataaviittäkymppiä…

Musta peruskevättakki

Takki olis istunut muka just mieluisesti…

Takkien jälkeen luontevaa olisi ollut mennä sovittamaan arki/business-asu, mutta koska en osaa lukea katukylttejä, käveltiin ihan eri päähän Yliopistonkatua Ra-Keen sovittamaan (oijoi) iltapukua tai cocktailmekkoa. Hirmu kiva oli sielläkin täti ja kantoi mekkoa toisen perään sovitettavaksi, kunnes se oikea löytyi. Siitä ette tosin näe nyt kuvaa, kerta en älynnyt napata. Sen sijaan näette kuvan mekosta, jonka haluaisin ihan sen takia, että se a) oli alennuksessa ja b) oli söpö. Joku vois vaikka mennä naimisiin tai valmistua tai jotain, että saisin ostaa juhlamekon. Pliiis, mun mieliksi…

Söpö mekko ja kielennäyttö

Oliivinvihreä sopis tukkaankin…

Mutta sitten viimoisena tuli se paikka, jossa päätin, että seuraavassa elämässäni palaan henkilönä, jolla on kamaripalvelijat. Tepastelimme takaisin toiseen päähän Yliopistonkatua Serafiinaan, jossa oli kolme innokasta pukijaa. Siinä sitten seistä törötin peilin edessä, kun päälle kannettiin hametta ja mekkoa ja paitaa ja housuja ja huivia ja helmiä ja vaikka mitä! Olisi hurjan helppoa elämä, jos aamulla aina olisi pieni armeija kantamassa vaatetta ylle! Säästyisi aikaakin, kun olisi joku muu päättämässä, että mihinkä sitä tänään itsensä työntää. Niillä olisi tietysti myös kopio kalenterista, että tietäisivät milloin pitää olla asiallinen ja milloin kassiin pitää työntää myös jumppakamat…

Sitäpaitsi niillä oli kivoja vaatteita. Mukana olleelle toverille voisin kuvitella suurimman osan kaupan vaatteista päälle, mutta itse en ehkä ikinä muistaisi ottaa kaapista nuita, kun ovat niin maanläheisiä värejä. Vaikka näyttävätkin kivalta! (Pitääkö tässä kohtaa todeta, että olen juminut johonkin tyyliin, enkä osaa siitä ulos?)

Toverikin siellä sovitteli vaatteita ja totesi tietävänsä minne seuraavasta palkkapussista osa kannetaan…

Siis nämäkö? Eikö tästä puutu jotain?

Helmet ja kieli!

Huomatkaa muuten! Helmet ja tissien kohdalla olevat hörselöt luovat illuusion tisseistä! Minä ehkä normielämässä sotkisin sekä helmet että hörselöt kahviin alle puolen tunnin, mutta on se siltikin aika kiva…

Ja tiistaina 8.3. sitten pitää näitä mennä esittelemään. Josko vaikka saisitte sitten nähdä sen cocktailmekonkin, joka minulle valittiin. Se oli ihana ja haluaisin ehkä ostaa senkin…

Read Full Post »

Rakkauden Saappaat

Näin talvella pitää jalkineidenkin olla kunnolliset. Mieluusti pitää niiden olla semmoiset, joilla pysyy pystyssä ja joihin mahtuu villasukat. Hyvänä bonuksena, eli lisäarvona, voidaan pitää sitä, että ne ovat vielä kivan näköisetkin. Aika kauan olen jo halunnut saappaat talvikengiksi. Mieluusti semmoiset melko pitkät. Jonkinmoisia niitä on ollutkin, nauhallisia ja lyhyitä ja vaikka mitä, mutta kuulkaa! Tänä talvena löysin ehkä mieliäisimmät ikinä. Enkä varmasti anna ahneen eläimen syödä niitä. Ensin syksyllä KaukoNaapuri antoi omasta kaapistaan yhdet ruskeat, jotka ulottuvat melkein polviin. Sain ne siksi, kun kerta sen jalat näyttivät niissä hassuilta ja kieroilta. Minun jalat näyttivät ihan normaalilta. Ja niissä opin kävelemään pienellä korolla.

Sitten löysin ne mieliäisimmät saappaat. Äiteen kanssa oltiin kiertämässä kauppoja Savossa, kun silmiin osui pari mustia saappaita. Semmoisia, missä on korkoa ja vartta ja kaikkea ja paljon. Yltävät yli polven, mutta ne voi taittaa kauniisti polven allekin semmoisiksi lähes Asia Saappaiksi, joka oli ehkä se syy, jonka tähden Äitee näki, että voi hymyillen hyväksyä ne. Jalkaan kun ne veti, heti tuli kyllä semmoinen olo, että tässähän on pää jo melkein 170 cm korkeudessa ja näkee vaikka miten kauas! Mukaan lähtivät suunnillensa 70 euron hintaan Kuopion Biancosta. Hurr…

Niiden nimeksi tuli Rakkauden Saappaat, vaikka Kahvila Kosmisen baaritiskin miesten konsensus olikin, että ne todennäköisesti ansaitsisivat nimekseen Ota Mut Heti Tässä Nyt -saappaat. (”Annikki, siis sun mielestä noi saappaat siis huutaa, että rakastellaan ja perustetaan perhe, eikä ollenkaan, että n***i mua tätä tiskiä vasten?” Kyllä ne aina puhuu niin kauniisti ja rumia sanoja kierrellen siellä.)  Mene ja tiedä. Eivät tuntuneet poloiset ymmärtävän, että kylmettyvien polvien takiahan sitä pitkiä saappaita hankitaan, eikä siksi, että muka pitäisi olla hottis. Kyllä pitää jo tässä iässä ymmärtää pitää nivelet lämpiminä!

Olen melko varma, että ne olisivat saattaneet mahtua pohkeesta aiemminkin, kun ovat jokseenkin löysät siitä kohdasta ja vielä semmoista pehmeää tekomateriaalia, että varmasti venyisivätkin tarpeen mukaan. Oikea nahka varmaan kestäisi paremmin, mutta budjetti huutaa, että ei auta semmoisiin kapsahtaa, vaikka ne sitten ehkä olisivat kasassa vielä ensi talvenakin ne saappaat.

Ja minä osaan kävellä niillä! Enkä edes välttämättä tarvitse taluttajaa! Olen näet tänä talvena oppinut kulkemaan koroissakin ja havainnut, että pakkaantuneen lumen päällä pieni korko edistää pystyssä pysymistä uppoamalla n. sentin verran kovaan hankeen. Tukeva kantapääote kadusta on aina plussaa! Tällä voitte seuraavan kerran perustella korkkariostoksia. Kesällä myös, varsinkin jos edessä on hiekkatietä. Ja tätä riemua minä olen nyt sitten joululomasta asti elänyt aina, kun olen ollut tietoinen siitä, ettei vältämättä ole pakko kävellä hirveän nopeasti minnekään. Näillä kengillä se perinteinen viisaus ”ei se matka tapa vaan vauhti” pitää kyllä paikkansa täysin.

Rakkauden Saappaat meidän toimistolla (huomaa hieno muovimatto)

Siinä ovat jalassa ne. Mallasin tuolla tavalla hienosti, että näette sekä pitkänä, että pätkänä. Ja peilistä jos jaksaa tiirata, näkee myös koron. Ei ole valtava, mutta korkeampi kuin millä ennen osasin kulkea. Tuolla tavalla menevät vähän ruttuun välillä, mutta minäpäs en välitä, kun tykkään niistä silti. Ohuemmissa sukkiksissa pysyvät suorempina. Liekkö kitka sukkiksen läpi tuntuvan ihon läpi siinä syynä. Oli miten oli, olen onnellinen. (Ja hame on oikeasti pidempi, taitaa olla Lindexin minulle kauppaama se. Piti sitä vetää ylemmäs, että näkyy koko saapas!)

Mitäs sanotte?

Read Full Post »

Teinihorohousut ja kimallepaita

Eilen alkoi nähtävästi kesä, koska oli kuuma pitkissä housuissa. Havaitsin kaappia tutkittuani, ettei minulla ole yksiä ainoita lyhyitä housuja. Ei edes caprimittaisia, vaan pelkästään pitkiä ja väärän kokoisia. Hameessakaan ei aina jaksa hyppiä, kun se sipsu syö, joten oli aika lähteä taas ostamaan vaatteita. Keljutti kohtuuttomasti mennä, kun tiesi, että kuumalla ja kostealla säällä vaatteiden sovittaminen koostuu lähinnä kiroilemisesta ja hikoilemisesta, mutta pysyin päätöksessäni, koska kuulemma kauneuden takia on kärsittävä.

Ja kerrankin kävi onnekkaasti, ja kaupasta löytyi sitä, mitä sieltä meni hakemaan! (Ensin tosin sain kiroilla, kun löysin mukavat armyhenkiset caprit, joissa ei tietenkään ollut sopivaa kokoa. Jalkaan kyllä mahtui (jee), mutta auta armias, niissä ei kyllä olisi istuttu tai kävelty, kun olivat kohtuullisen tiukat.) Lindex oli armollinen ja möi minulle ne semmoiset shortsit, joiden kanssa voi käyttää sukkahousuja.

Olen tässä useamman vuoden kironnut, että tuommoisia en ainakaan voi ostaa, että joku roti se on tässä paksunkin pukeutumisessa oltava, mutta haa, nytpä ostin. Olkoonkin, että oikeat teinihorohousut (sanaa käytän tässä yhteydessä mitä suurimmalla kunnioituksella ja lämmöllä) ovat paljon lyhemmät jopa siinä määrin, ettei niissä oikeastaan ole lahkeita lain. Nyt voin käyskennellä sitten jokirannassa ja katsella teinien (tai parempireitisten) lyhyempiä shortseja ja miettiä muka ylemmyyden tuntoisesti, että en minä sentään ihan noin lyhyitä, ovat näet kovin paljastavat!

Kuvaa vihreämmät teinihorohousut (hei, mulla on kaikissa kynsissä samaa lakkaa!)

Pöksyissä on takana semmoiset jotenkin rypytetyt pussitaskut, jotka saavat takamuksen näyttämään vähän siltä niin kuin siinä olisi kaksi paisetta, mutta ehkä ihmiset huomaavat, että kyseessä on taskut. Etutaskujenkin reunat on rypytetty mukavasti, mutta olenpa juutas näköjään pitänyt molempien edessä kättä niin, että ette sitä nyt näe. Ettekä näe sitäkään, että housut on oikeasti tumman vihreät, eivätkä ollenkaan harmaat. Hah.

Paidankin löysin, H&M sen minulle möi. Siinä on jotenkin mukava tuo tuommoinen rypytys mahan päällä niin, ettei ihan joka makkara näy. Tai jos näkyy, se naamioituu mukavasti. Ja glitteriä piisaa! Ja jotta tili ei näyttäisi liian täydeltä, ostin myös tukkaväriä oikein kolme pakettia, kun oli osta 3 maksa 2 tarjous niissä. Latvasta näkee, että punainen on!

Kyllä nyt kelpaa kuulkaa mennä kuumalla ulos tepastelemaan! (Tätä silmällä pitäen ostin kaupasta kaljaa enemmän kuin minun pitäisi viikossa juoda. Voi siis käydä niin, että huomenna itken sitä, mihin niitä vaatteita oikein menee, kun katselen tätä kuvaa.)

Read Full Post »

Kieputin

On kuulkaatte monet ne kerrat, kun olen vetänyt ylleni kietaisupaidan vain huomatakseni, että kun on pienet tissit, on pienet tissit, eikä näytä hyvälle kietaisut. Monasti olen lukenut ohjeenkin, että isotissiselle kietaisupaita on hyvä, mutta en osaa siihen muuta sanoa, kuin että joo, hyvältä ne yleensä näyttää tosiaan, jos on jotain millä kietaisut täyttää. Aina vaan on niin, että kietaisu ei tule täyteen, vaan lerpottaa, joka on rinnan alueella epätoivottu asento.

Eilissäpäivänä kuitenkin löysin vahingossa paidan, joka on oikeastaan juurikin semmoinen, joka on vähänniinkuin kietaisu, muttei tarvitse kietoa, plus että boobsit näyttävät isommilta eikä pienemmiltä. Miinuksena on se, että en meinaa päälle vetäessä aina löytää oikeaa aukkoa päälle (siis kallolle),  mutta se ei ole ongelma niin kauan, kun ei tarvitse juovuksissa pukea, koska ainakin selvinpäin ongelma ratkesi alta aikayksikön.

Paita on jotenkin ommeltu hassusti niin, että se on kiedottu kyljestä niskan takaa toiseen kylkeen yli rinnan (jos ymmärrättä, katsokaa kuvaa ja tajutkaa lisää). Mieliäinen malli on se! Lisää näitä.

Paita on kyllä sopivan armollinen ja mukava, vaikka huomasinkin kuvan oton jälkeen, että välillä toinen paidan kiepeistä kierähtää toisen boobsin alle, joka johtaa siihen, että boobsi näyttää olevan tarjottimella tai ainakin hyvin esillä. Vaan haitannekko tuo. Pitää kai sitä joskus jotain esitelläkin! Varsinkin jos paita näin mukavasti tuo keskikehon kivat kohdat esiin ja piilottaa epäkivat!

Olin Sokoksen 3+1 päivillä melkoisen lähellä ostaa uudelle paidalle samalla punaisen kaksosen, mutta se oli semmoista omituista sävyä, joka sai minut näyttämään keltaiselta, jos ei jopa vihreältä. Hyllyyn sitten jäi se toinen. Mutta tämä pääsi kotiin!

Kieputuspaita (Story)

Huomatkaa takana kinos. Savossa on vaikka miten lunta, mutta toivomma, että Turussa sitä ei enää niin paljoa ole, koska aamulla hyppään junaan kevätkenkineni, enkä halua kastella jalkojani!

Onko teillä jotakin semmoista vaatetyyppiä, jota haluaisitte käyttää, vaan joka ei millään sovi teidän yllenne niin, että osaisitte siinä olla ja että kaikki kriittiset osat näyttävät omasta mielestä hyvältä?

Read Full Post »

Pieni huomio

Eilen nautiskellessani olutta seuruessa huomasin, että, olen teitä kaikki puijannut! Uuden takin kolikkonappi onkin tanskalainen, joka on hämmentävää, koska en muista Tanskassa käyneeni sitten ala-asteen lapsikuororeisun! Viiden kruunun kolikko se kuitenkin on!

Kolikkonappi

Ainiin, ja ulos voi pukeutua myös näin:

Ei oo kylmä

Lumiseen maisemaan voi maastoutua kesäneuletakissa ja topissa. Kuvasta on piilotettu vääränkokoset suorat mustat housut, jotka eivät edes soinnu maisemaan. Henkkamaukka nämäkin tarjosi!

Onneksi nyt on sitten juotu seurueessa olutta tällekin viikolle, eipä tarvitse lähteä enää tänään tai huomenna nauttimaan juovuttavia ainesosia! Nyt maistuisi hampurilainen tai vesimeloni. Tai sitten joku muu raikas hedelmä, jota kaapista ei tietenkään löydy. Höh.

Onko teillä muuten jotain tiettyjä ruokia, mitä tekee mieli, jos on sattunut vahingossa juomaan olutta seurueessa?

Ja muistakaa toki arvonta. Kukkasöpöstelyhiuspantajutun arvontaan osallistutaan kommentoimalla jotakin blogimerkintää 3.2. mennessä! Jokainen kommentti on oma arpansa.

Read Full Post »

Kirpparituuria

Viikonloppuna hyödynsin aikaani käymällä tutkimassa kirpputorien antia. Se kannatti ehdottomasti, koskapa mukaan tarttui takki. Erityisen mukavaa siitä teki se, että juuri viime viikolla olin katsellut VeroModan alennusrekissä lyhyttä villakangastakkia, joka maksoi vain kympin, mutta oli ihan vähän liian pieni ja jäi siksi rekkiin. Siitä kuitenkin jäi himo saada lyhyt villakagastakki jo olemassa olevan lyhyen villakangastakin rinnalle. Uusi hattukin on tuntunut semmoiselta, että se vaatii vähän tyttömäisemmän takin rinnallensa.

Vanha lyhyt villakangastakki on harmaa ja simppeli, ja niin on tämä uusikin, mutta ihan eri tavalla. Uusi on mukavan löysälinjainen (saa syödä vaikka buffetissa) ja tyttömäinen. Hintaa takilla oli huimat 6 euroa, joka ei ole kovin korkea hinta takista, jota ei hihansuiden siisteyden perusteella ole montaakaan kertaa päälle vedetty. Taskutkin olivat vielä ratkomatta auki! Ja takissa on huppu. Minulla oli aikoinaan villakangastakki, jossa oli huppu, mutta olen heittänyt sen nähtävästi mäkeen, koskapa sitä ei löydy mistään. Uudesta takista hupun saa irti ja takaisin paikoilleen näppärästi nappien avulla.

Takin vuori on semmoista ihanaa kiiltävää hopeanväristä kangasta, joka ei kuviin tässä osunut. Se on sievä, kun se hupun sisältä näkyy.

Minua miellyttää hirveästi takissa myös se, että siinä on tuommoiset mukavat rypytykset rinnan päällä. Takaa takki on löysä, mutta siihen tulee linjaa, kun siinä on kuitenkin tuommoinen hassu vyö, joka on kiinni etukyljissä napeilla. Mukavaa, kun ei tarvitse olla vyötä aina sitomassa, vaikka takissa semmoinen onkin! Täydellinen takki siis. Tilaa on lihalle, mutta ei ole teltta pelkästään, vaan vähän on tehty vyötäröäkin!

Luova napinkorvike = norjalainen kolikko

Ainoa miinus takissa oli se, että se, joka sitä pari kertaa on käyttänyt, oli onnistunut kadottamaan siitä yhden ison napin ja yhden pienen napin, jolla huppu pysyy paikoillaan. Vaan minäpä olen näppärä. Pienen napin korvasin uudella pienellä napilla (koska ompelulaatikon pohjalta aina löytyy pieniä nappeja). Ison  napin sensijaan korvasin norjalaisella reikäkolikolla ja muovihelmellä. Olen itseasiassa aika ylpeä luovasta ideastani! (Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, etten jaksanut lähteä nappikauppaan ja että eteisen peilillä on istunut norjalainen reikäkolikko jo pari vuotta, kun en ole jaksanut panna sitä kaappiin piiloon.) Norjalaiset kolikot kun ovat vielä harvinaisen sieviä, kun niissä on pieniä sydämiä ja muuta. Melkein tekisi mieli houkutella joku käymään Norjassa ihan vaan sitä varten, että voisivat tuoda näitä kolikoita minulle lisää, jotta voisin korvata kaikki takin napit somilla kolikoilla! Silloin takki voisi toimia myös hätäkassana, jos kaikki rahat loppuvat (vaikka taitaa olla niin, ettei pankki vaihda kolikoita takaisin euroiksi?)

Tyttötakki ja kaksoisleukailme

Pitää tästä nyt useampi kuva panna, kun kerta on joka suunnasta otettu! Kiroiluttaa alkaa tämä huonolla kameralla kuvaaminen jo. Aina on suttua ja epätarkkaa. Onneksi olen päässyt niin pitkälle paremman kameran projektissa, että hyvän kameran muistikortti on annettu toverin laukkuun, jotta saa se kokeilla, onko vika kortissa, vaiko ehkä kortinlukijassa vai jossakin muussa! Huraa!

Tyttötakki takaa

Tästä ostoksesta kyllä tuli hyvä mieli. Kiitos myrkkykaksonen, kun spottasit sen minulle!

Ja muistakaa toki arvonta. Kukkasöpöstelyhiuspantajutun arvontaan osallistutaan kommentoimalla jotakin blogimerkintää 3.2. mennessä! Jokainen kommentti on oma arpansa.

Read Full Post »

Pikkujoulukausi ja liukkaiden kelien kirot

Pikkujouluaikaan saa useasti vetää päällensä mekon tai jotakin muuta, jossa näyttä kauniilta (tai miltä nyt kukin tahtoo näyttää). Minusta olisi toisinaan mukava näyttää kimmeltävältä tai kimaltavalta, mutta harvemmin siihen olen kyennyt. Helmet kyllä vedetään kaulaan ja pannaan vaikka mekko päälle, jos niikseen tulee, mutta ikinä en saa hankittua asioita, joissa on paljetteja ja hervottomat määrät kimalletta. (Paitsi huivissa saattaa olla, mutta sitä ei lasketa, kerta sitä on vain vähän.)

Muistan, kun lapsenakin piti aina kangaskaupassa jäädä seisomaan siihen kimallekangaspöydän ääreen (80-luvulla se pöytä oli pitkä ja leveä) tuijottamaan kirkkaissa valoissa säihkyviä kankaita, joissa oli ainakin miljoonakiljoonaapaljettia. Tai jos ei ollut, ainakin oli kulta- ja hopealankaa tai vähintäänkin jotakin hilettä. Äitiä aina nauratti se, kun minä olisin halunnut paljettihousut, joissa epäilemättä olisin kiivennyt puuhun tai hypännyt lätäkköön.

En saanut pienenä kimallehousuja (tai paitaa) ja nyt kun olisi mahdollisuus itse ostaa, en osta kuitenkaan, vaikka tahtoisin. Olen joskus elämässä sovittanut paljettipaitaa, mutta huomasin heti, että ei voi sitä henkilö käyttää, jos se on yhtään piukka. Jää näet paljettien väliin rakoja, jos se venyy ja on piukka, ja jos ei jää, näyttää silakalta. Olen kalalle allerginen, joten en halua edes näyttää silakalta suomuineen (vaikka kultakalan kimmellys veden alla onkin ihan mukava näky).

Vaan nyt tiedän mitä tahdon. Luulenpa vaan, että joudun itse jollain keinoin väkertämään, kun on taas epäilys, että eipä ole tarpeeksi pitkää kaupassa. Kuvan nappasin kuorotoverista (kun mää olen tämmöinen kilttikuorotyttö), jolla on hieno vyö.

Kimallevyö

Se voisi olla vielä vähän leveämpi tosin, ja ehkä osa paljeteista voisi olla vaikka erivärisiä. Ehkä pitää mennä tilpehööriompelutarvikekauppaan katsomaan, josko sieltä löytyisi tämän tyylistä leveää paljeteilla koristeltua joustavaa materiaalia. Kun kerta minä haluan. Edes uudeksi vuodeksi.

Sitten vielä lisänä Maarian asu, joka herätti minussa kateutta ja ihastusta. Jos ihmisellä on paita, jossa lukee Good Bye Cruel World, se ei voi olla huono.

Kateutta herättänyt pikkujuoluasu

Minäkin ehkä tarvitsen vielä yhden boleron, siis tuommoisen, jossa on pitkät hihat ja jonka pinta on vähän kiiltävää… Pitäneekö tässä nyt alkaa sitten Maarialta tiedustella mistä lienee ostanut vaatteensa?  Taisihan tuo kertoa, mutta kuten jo kuvan tarkkuudesta huomaa, saatoin olla tilassa, jossa kaikki ei jää ihan täydellisesti mieleen… Ehkä kysyn uudelleen!

Lopuksi vielä haluan muistuttaa kaikkia talven ja liukkaiden kelien saapumisesta. Jos joku kohta näyttää liukkaalta, älkää käyskennelkö siihen, koska se voi johtaa helposti kaatumiseen. Jos on hame päällä henkilöllä (lyhyt hame vieläpä), voi se johtaa siihen, että esittelee alushousunsa baarin ikkunoista tuijottaville ihmisille (taas yksi hyvä syy käyttää aina ehjiä alusvaatteita) ja reisilihaksen venähtämiseen. Ja vielä voi kiukuttaa sekin, että sitten saattaa sotkeutua hame likaiseksi, eikä siitä voi ennen pesua ottaa kuvaa, vaikka tahtoisi, kun siinä on kuraa persauksissa. Ihan vaan näin kaiken varalta ohjeistan, vaikka varmasti olette viisaampia kuin jotkut bloggaajat näissä liukkaiden kohtien välttelemisissä.

Read Full Post »

Toisten häät

Minusta on aina mukava pukeutua hienoksi, mutta toisten häät ovat ne juhlat, joihin minusta on aina vaikea pukeutua. Aina saa miettiä, että mitenkä se etiketti meni, saako häissä olla mustissa, vai loukkaantuuko joku hautajaisiin sopivasta väristä, ja miten se homma sen valkoisen kanssa menee, jos morsian pukeutuukin vaikka punaiseen. Lisäksi olen yleensä tehnyt juhlamekot itse (tai äidin avustuksella), koska en ole halunnut pukeutua kaapuun, joka näyttää rumalta (kun ei kerta minun koossani jokapaikassa ole mekkoa, joka ei olisi mallia puolijoukkueteltta). Enkä ainakaan johonkin asuun, joka maksaa tuhat euroa ja jolle kaadan heti punaviiniä.

Siksipä olinkin suhteettoman mielissäni, kun Kuopiossa käydessä äitini alennusmyyntihaukkavaisto heräsi keskellä viikkoa CityMarketissa. Siinä vaateosastolla sukkia selaillessani selitin emolle ongelmaa juhlamekosta. Selitin kovasti, miten haluaisin nimenomaisesti jonkun siistin mustan mekon, joka ei olisi kallis, mutta olisi kaunis ja mahtuisi vielä päällekin. Jatkoin avautumalla siitä, miten en millään jaksaisi alkaa ommella uutta mekkoa, kun edellinen ommeltu on oikein hyvä, mutta värinsä puolesta sopii oikeastaan vain kesäisempiin juhliin, eikä synkän syksyn kynttilän valoon.

Äiti kuunteli tarkasti ja nyökkäili ja sitten se tapahtui. Kuin supersankarin tarkkuudella, edes katsomatta rekkiä, äitini työnsi kätensä alennuksessa olevien vaatteiden sekamelskaan ja veti rekistä mekon. ”Olisko tämä hyvä?”

Äidin supervoimien todiste, markettimekko

Tuijotin äitiäni epäuskoisesti. Sehän se oli. Silkki-seosta oleva musta yksinkertainen mekko, joka mahtui päälle. Miksi en älynnyt, että marketissa voi olla vaatteita ihmisille? Miksi en älynnyt, että sieltä sen voi saada alesta.

Ihanaa on se, että mekko on tiukka juuri siinä, missä minulla on kapea kohta ja sitten levenee kuitenkin niin, että leveätkin kohdat mahtuvat sisään. Perä kun yleensä tuottaa erinäisiä ongelmia juhlamekoissa, joiden kangas ei anna periksi!

Koskapa mekko on hihaton, enkä halunnut syksyn viimassa järkyttää ihmisiä kananliha-alleilla, heitin päälle vielä boleron ja avot, hyvä tuli! Täytyy tosin myöntää, että ongelmia taas tuotti se, että rintamus on pieni, eikä täytä mekon yläosaa, mutta muutama hakaneula ja pieni ompeluhetki rintamusalueen pienentämiseksi pelastivat tilanteen siinä määrin, ettei ihan tyhjältä pussilta näytä yläosa.

Jalkaan vielä korkkarit, ja johan sai tanssia. Onnea vaan vielä parille näin jäääälkeenpäinkin!

Riemukseni havaitsin kotiin saavuttuani, että olin jossain vaiheessa juhlia kerännyt kaulaani 17 helminauhaa. Olen mahtanut olla kaunis näky kotimatkalla Turun yössä!

Read Full Post »

Selityksen makua

Joo, kiire muka on aina ja kamera hukassa. Todellisuudessa en ole päivittänyt mitään hetkeen, kun vaatekaapin sisältö on ollut epämääräistä mössöä, joka ei joko mahdu päälle, tai mahtuu liiankin hyvin. Ei hätää, olen vieläkin pullukka. On vaan käynyt niin, että olen ihan vähän vähemmän pullukka.

Olen kuitenkin päättänyt palata areenalle ja pohtia näitä vaatteiden sopimattomuusasioita teidän kanssanne. Ja jotain hyötyäkin tästä kaikesta on ollut: sain näet lopulta pitkävartiset maiharit, jotka mahtuvat kiinni ilman erityistä säätämistä!

Huomenna menen leikkimään asiallista laivaseminaariin, mutta ennen kun menen, saatte nähdä missä asussa sinne ryntään.

Saanko esitellä:

Se kuopiolaisen kirpparin herkkulöytö (takki maksoi 6,5 e, taskussa oli ostohetkellä 7,5 e rahaa, jäin voitolle euron ja takin)

Kengät äiteen kaapista, jotku Timberlandit kai ne on, en muista, enkä jaksa katsoa, kerta ne on jalassa ja hankalat nauhoittaa uudelleen. Ensimmäiset kengät muuten, joista tulee sormeen rakko. Oikein pitää laastari olla! Hame tuli äiteeltä samassa paketissa kenkien kanssa. Kengät muuten palvelivat minua ensimmäistä kerta Musen permannolla, eikä edes sattunut jalkoihin!

Kirpparitakki ja pitkävartiset kengät (molemmat tuovat hyvää mieltä)

Tämä on taas tätä kännykkäkameralaatua, mutta kestäkää, tulee sieltä vielä muutakin! Niin, ja tuo tupakka kädessä ei ole muodikas, trendikäs, hieno, cool tai mitään muutakaan. Se on siinä vahingossa, eikä oikeastaan edes minun. (Moraalisesti arveluttavaa toimintaa tämä!)

Read Full Post »