Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Ylävartalon peitto’ Category

Tuossa olen jossain välissä saattanut ohimennen mainita, että politiikkaakin välillä touhuan ja nyt tuli tilanne, jossa siitä oli ulkopoliittistakin iloa. Nytkis ry järjestää naistenpäivänä hyväntekeväisyys muotinäytöksen, johon on pyydetty malleiksi varsinaissuomalaisia eduskuntavaaliehdokasnaisia (yhdyssanat on rakkaus).

Sitä varten piti sitten tietenkin käydä sovittamassa yhtä jos toistakin vaatekappaletta. Ikinä ennen ei ole minulle vastaan tullut tilannetta, jossa ihan tyynen rauhallisesti voi kävellä kauppaan ja sanoa nimensä ja sitten saada touhukkaita ihmisiä väkertämään vaatetta ylle innokkaana ja auttavaisena.

Arvelin, että tilanne olisi ollut huomattavasti tuskallisempi kuin se olikaan!

Ensin piti sovittaa takkia. Siispä tepasteltiin Marilyniin. Keljutti heti perille päästyä, ettei mukaan sattunut oikea kamera vaan kännykkäräppänä vaan, mutta ei kai tuo haitanne. Hirmu mukava täti kaivoi kaapista takin, jota oli minun päälleni suunnitellut ja AVOT, sehän sopi kuin valettu. Totta kai tuli heti semmoinen olo, että minulle tämä pitäisi omaksi saada. Tosin kevättakkibudjetissa ei ole ylimääräistä sataaviittäkymppiä…

Musta peruskevättakki

Musta peruskevättakki

Takki olis istunut muka just mieluisesti…

Takkien jälkeen luontevaa olisi ollut mennä sovittamaan arki/business-asu, mutta koska en osaa lukea katukylttejä, käveltiin ihan eri päähän Yliopistonkatua Ra-Keen sovittamaan (oijoi) iltapukua tai cocktailmekkoa. Hirmu kiva oli sielläkin täti ja kantoi mekkoa toisen perään sovitettavaksi, kunnes se oikea löytyi. Siitä ette tosin näe nyt kuvaa, kerta en älynnyt napata. Sen sijaan näette kuvan mekosta, jonka haluaisin ihan sen takia, että se a) oli alennuksessa ja b) oli söpö. Joku vois vaikka mennä naimisiin tai valmistua tai jotain, että saisin ostaa juhlamekon. Pliiis, mun mieliksi…

Söpö meko

Söpö mekko ja kielennäyttö

Oliivinvihreä sopis tukkaankin…

Mutta sitten viimoisena tuli se paikka, jossa päätin, että seuraavassa elämässäni palaan henkilönä, jolla on kamaripalvelijat. Tepastelimme takaisin toiseen päähän Yliopistonkatua Serafiinaan, jossa oli kolme innokasta pukijaa. Siinä sitten seistä törötin peilin edessä, kun päälle kannettiin hametta ja mekkoa ja paitaa ja housuja ja huivia ja helmiä ja vaikka mitä! Olisi hurjan helppoa elämä, jos aamulla aina olisi pieni armeija kantamassa vaatetta ylle! Säästyisi aikaakin, kun olisi joku muu päättämässä, että mihinkä sitä tänään itsensä työntää. Niillä olisi tietysti myös kopio kalenterista, että tietäisivät milloin pitää olla asiallinen ja milloin kassiin pitää työntää myös jumppakamat…

Sitäpaitsi niillä oli kivoja vaatteita. Mukana olleelle toverille voisin kuvitella suurimman osan kaupan vaatteista päälle, mutta itse en ehkä ikinä muistaisi ottaa kaapista nuita, kun ovat niin maanläheisiä värejä. Vaikka näyttävätkin kivalta! (Pitääkö tässä kohtaa todeta, että olen juminut johonkin tyyliin, enkä osaa siitä ulos?)

Toverikin siellä sovitteli vaatteita ja totesi tietävänsä minne seuraavasta palkkapussista osa kannetaan…

Siis nämäkö?

Siis nämäkö? Eikö tästä puutu jotain?

Helmet ja kieli!

Helmet ja kieli!

Huomatkaa muuten! Helmet ja tissien kohdalla olevat hörselöt luovat illuusion tisseistä! Minä ehkä normielämässä sotkisin sekä helmet että hörselöt kahviin alle puolen tunnin, mutta on se siltikin aika kiva…

Ja tiistaina 8.3. sitten pitää näitä mennä esittelemään. Josko vaikka saisitte sitten nähdä sen cocktailmekonkin, joka minulle valittiin. Se oli ihana ja haluaisin ehkä ostaa senkin…

Read Full Post »

Yksi asia keljuttaa tällä hetkellä enemmän kuin esimerkiksi liukkaat jalkakäytävät, unohtunut pankkikortin PIN-koodi tai jumiva tietokone yhteensä. Tämä asia on paitojen niskalaput. Mikä on se julmettu vaikeus siinä, että jos tehdään muuten mukava ja pehmeä vaate ihmiselle, niin pitää sitten kuintekin jumalauta jollakin kalastajasiimalla ommella se nähtävästi teräslangasta kudottu lappu sinne niskaan?

Minä pidän siitä, että vaate on mukava myös käytössä. Minä myös pidän siitä, että selkään ja niskaan, jotka ainakin minulla ovat niitä kivalla tavalla herkkiä alueita, koskee lähinnä joku pehmeä ja mukava ja lempeä, eikä kova ja korppuinen laatta.

Alkaa tuntua, että mitä kalliimpi se paita on, sitä todennäköisemmin se lappu on ommeltu inhasti. Vielä jätetään se julmetun siiman pää sojottamaan niskaa vasten. Onko tämä joku tapa pitää ihmiset ryhdikkäänä? “Kumarruppas vähän vaan, tai lösötä huonosti, niin pistää tämä siima niskan ihoon. Ja jos liikut vielä vähän, niin hankaa se!”

Kuka näitä keksii? Miten vaikeaa voi olla käyttää sitä lankaa, jota muussakin ompelemisessa käytetään? Tai vaikka puuvillaista lappua sen käsittämättömän tekokuitukirjontabrodeerauslapun sijasta? Minä en jaksaisi ratkoa irti enää yhtäkään!

Ratkooko näitä joku muu? Pannaanko siihen teippi tai laastari päälle? Miten toimitaan?

Jahas, se onkin perjantai sitten. Lähdenpä tästä sitten jonnekin muualle avautumaan.

Read Full Post »

Eilen alkoi nähtävästi kesä, koska oli kuuma pitkissä housuissa. Havaitsin kaappia tutkittuani, ettei minulla ole yksiä ainoita lyhyitä housuja. Ei edes caprimittaisia, vaan pelkästään pitkiä ja väärän kokoisia. Hameessakaan ei aina jaksa hyppiä, kun se sipsu syö, joten oli aika lähteä taas ostamaan vaatteita. Keljutti kohtuuttomasti mennä, kun tiesi, että kuumalla ja kostealla säällä vaatteiden sovittaminen koostuu lähinnä kiroilemisesta ja hikoilemisesta, mutta pysyin päätöksessäni, koska kuulemma kauneuden takia on kärsittävä.

Ja kerrankin kävi onnekkaasti, ja kaupasta löytyi sitä, mitä sieltä meni hakemaan! (Ensin tosin sain kiroilla, kun löysin mukavat armyhenkiset caprit, joissa ei tietenkään ollut sopivaa kokoa. Jalkaan kyllä mahtui (jee), mutta auta armias, niissä ei kyllä olisi istuttu tai kävelty, kun olivat kohtuullisen tiukat.) Lindex oli armollinen ja möi minulle ne semmoiset shortsit, joiden kanssa voi käyttää sukkahousuja.

Olen tässä useamman vuoden kironnut, että tuommoisia en ainakaan voi ostaa, että joku roti se on tässä paksunkin pukeutumisessa oltava, mutta haa, nytpä ostin. Olkoonkin, että oikeat teinihorohousut (sanaa käytän tässä yhteydessä mitä suurimmalla kunnioituksella ja lämmöllä) ovat paljon lyhemmät jopa siinä määrin, ettei niissä oikeastaan ole lahkeita lain. Nyt voin käyskennellä sitten jokirannassa ja katsella teinien (tai parempireitisten) lyhyempiä shortseja ja miettiä muka ylemmyyden tuntoisesti, että en minä sentään ihan noin lyhyitä, ovat näet kovin paljastavat!

Teinihorohousut

Kuvaa vihreämmät teinihorohousut (hei, mulla on kaikissa kynsissä samaa lakkaa!)

Pöksyissä on takana semmoiset jotenkin rypytetyt pussitaskut, jotka saavat takamuksen näyttämään vähän siltä niin kuin siinä olisi kaksi paisetta, mutta ehkä ihmiset huomaavat, että kyseessä on taskut. Etutaskujenkin reunat on rypytetty mukavasti, mutta olenpa juutas näköjään pitänyt molempien edessä kättä niin, että ette sitä nyt näe. Ettekä näe sitäkään, että housut on oikeasti tumman vihreät, eivätkä ollenkaan harmaat. Hah.

Paidankin löysin, H&M sen minulle möi. Siinä on jotenkin mukava tuo tuommoinen rypytys mahan päällä niin, ettei ihan joka makkara näy. Tai jos näkyy, se naamioituu mukavasti. Ja glitteriä piisaa! Ja jotta tili ei näyttäisi liian täydeltä, ostin myös tukkaväriä oikein kolme pakettia, kun oli osta 3 maksa 2 tarjous niissä. Latvasta näkee, että punainen on!

Kyllä nyt kelpaa kuulkaa mennä kuumalla ulos tepastelemaan! (Tätä silmällä pitäen ostin kaupasta kaljaa enemmän kuin minun pitäisi viikossa juoda. Voi siis käydä niin, että huomenna itken sitä, mihin niitä vaatteita oikein menee, kun katselen tätä kuvaa.)

Read Full Post »

On kuulkaatte monet ne kerrat, kun olen vetänyt ylleni kietaisupaidan vain huomatakseni, että kun on pienet tissit, on pienet tissit, eikä näytä hyvälle kietaisut. Monasti olen lukenut ohjeenkin, että isotissiselle kietaisupaita on hyvä, mutta en osaa siihen muuta sanoa, kuin että joo, hyvältä ne yleensä näyttää tosiaan, jos on jotain millä kietaisut täyttää. Aina vaan on niin, että kietaisu ei tule täyteen, vaan lerpottaa, joka on rinnan alueella epätoivottu asento.

Eilissäpäivänä kuitenkin löysin vahingossa paidan, joka on oikeastaan juurikin semmoinen, joka on vähänniinkuin kietaisu, muttei tarvitse kietoa, plus että boobsit näyttävät isommilta eikä pienemmiltä. Miinuksena on se, että en meinaa päälle vetäessä aina löytää oikeaa aukkoa päälle (siis kallolle),  mutta se ei ole ongelma niin kauan, kun ei tarvitse juovuksissa pukea, koska ainakin selvinpäin ongelma ratkesi alta aikayksikön.

Paita on jotenkin ommeltu hassusti niin, että se on kiedottu kyljestä niskan takaa toiseen kylkeen yli rinnan (jos ymmärrättä, katsokaa kuvaa ja tajutkaa lisää). Mieliäinen malli on se! Lisää näitä.

Paita on kyllä sopivan armollinen ja mukava, vaikka huomasinkin kuvan oton jälkeen, että välillä toinen paidan kiepeistä kierähtää toisen boobsin alle, joka johtaa siihen, että boobsi näyttää olevan tarjottimella tai ainakin hyvin esillä. Vaan haitannekko tuo. Pitää kai sitä joskus jotain esitelläkin! Varsinkin jos paita näin mukavasti tuo keskikehon kivat kohdat esiin ja piilottaa epäkivat!

Olin Sokoksen 3+1 päivillä melkoisen lähellä ostaa uudelle paidalle samalla punaisen kaksosen, mutta se oli semmoista omituista sävyä, joka sai minut näyttämään keltaiselta, jos ei jopa vihreältä. Hyllyyn sitten jäi se toinen. Mutta tämä pääsi kotiin!

Kieputuspaita

Kieputuspaita (Story)

Huomatkaa takana kinos. Savossa on vaikka miten lunta, mutta toivomma, että Turussa sitä ei enää niin paljoa ole, koska aamulla hyppään junaan kevätkenkineni, enkä halua kastella jalkojani!

Onko teillä jotakin semmoista vaatetyyppiä, jota haluaisitte käyttää, vaan joka ei millään sovi teidän yllenne niin, että osaisitte siinä olla ja että kaikki kriittiset osat näyttävät omasta mielestä hyvältä?

Read Full Post »

Muistan joskus aiemmin mouhonneeni siitä, miten hyvä tuuri minulla kävi joulualennuksien suhtein. Löysin henkkamaukan alennusrekistä aikoinaan mustan juhlistuspaidan lisäksi myös arkisempaa puettavaa. Taas olen riemuinnut siitä sisäisesti, että löysät vaatteet ovat nähtävästikin IN ja niistäkin isot koot jäävät niiden kaikkein pienimpien seuraksi alennusrekkiin.

Jostain syystä minulla on ollut jo pidemmän aikaa hurja innostus niskanapeista. Enkä nyt siis viittaa semmoisiin, joita saa saunan takana sota-aikana, vaan semmoisiin, joita ommellaan somiin vaatteisiin ja tehdään niistä hurjan tyttömäisiä. Semmoiset napit löytyvät niin mustasta juhlistuspaidasta kuin myös tästä arkisemmasta pitsiunelmasta.

Pitsiniska tyttönapit

Pitsiniska tyttönapit

Tiedä nyt sitten miten arkinen on paita, jossa on pitsiä ja tyttönappeja ja vekkejä ja muita, mutta arkipaitana minä sitä käytän. Oikein riemastelin sitä, että se ylipäätään sopii, vaikkakin olen melko tietoinen siitä, ettei se ole ihan oikean kokoinen. Sitä ei kyllä onneksi huomaa muusta kuin helmasta, joka ei oikein asetu kunnolla, tai sitten vekeistä, jos ne jättää rumasti, mutta kuka pakottaa jättämään ne rumasti.

En muuten edes muistanut miten mukavasti sopii punainen tukka tuommoiseen väriin, jonka nimeä en muista, turkoosiin(?). Ne oikein kannustavat toisiaan huutamaan kovemmin ja kovemmin!

Paidan muut osat

Paidan muut osat

Tukasta ette näe vieläkään no-poo -otosta, kun kerta silmäpusseihin voisi muuttaa pieni perhe asumaan. Jouduin sitäpaitsi pesemään tukan välillä, tai lähinnä värjäämään, joka on tavallaan sama asia, vaikka ei olekaan.

Enkä ole muuten vieläkään löytänyt semmoista silmämustuuspeittoainetta, joka ei menisi rutulle ryppyihin. Ehkä semmoista ei ole? Ehkä sitä on, mutta se tehdään spermasta tai jostakin huumaavasta sienestä, eikä sitä siksi saa meille taviksille kauppaan myytäväksi? Tai sitten en ole vaan etsinyt riittävällä tarmolla.

Kohta menen kuulkaas muuten katsomaan yhtä asuntoa, johon saatan muuttaa, jos se on kiva ja sen tuntuinen, että viihdyn siinä. Pitäkää peukkuja! (Voi tosin olla, että siinä asuessa pitää itse tehdä lumitöitä, mutta saatan olla uhrautuva sen suhtein. Ehkä.)

p.s. Kuulin puistossa, kun isä selitti pienelle tytölle, että ei tytöt halua kiivetä puissa, vaan tytöt haluaa leikkiä kotona prinsenssaa. Tyttö olisi halunnut veljen kanssa kiipeilemään näet, eikä lainkaan kotiin tyttöleikkeihin. Pienen nurinan jälkeen suostui kuitenkin lähtemään kotiin! Herran tähden. Ei ollut kaukana, etten mennyt sanomaan isukille, että kyllä tytötkin kiipeilee puissa, eikä kaikki tytöt leiki prinsenssaa! Minä ainakin kiipesin puissa. Ja prinsessaa leikin vain silloin, kun merirosvoleikki sitä vaati (jokainen joutui vuorollaan pelastettavaksi…).

Paitsi että niin tyttö olen, että haluaisin ommella elikon juoksupöksyihin paljetteja. Minusta on epäreilua, että pikkuroduille on kaikenlaisia söpöjä ja hassuja pantoja sekä juoksusuojahousuja, mutta auta armias, kun labradorinnoutajalle etsit. Ei ole ei. Paitsi mustaa ja ruskeaa ja tylsää ja käytännöllistä. Pöh. (Ei kai ole liikaa vaadittu, että iso koirakin saa näyttää sievältä?)

Read Full Post »

Alennuspaita

Toissapäivänä riemastelin kovin, kun sain käydä tutkimassa muutamia Kuopiolaisiakin vaatekauppoja alennusjämien varalta. Minulla kävikin onni, joka käy Kuopiossa usein, koska täällä ihmiset jättävät alennuksella myytäväksi usein semmoista tavaraa, jonka minä haluan ostaa. Kuten esimerkiksi haluan ostaa hihattoman mustan hienon topin, jossa olisi joku hieno solmuviritelmä. H&M möi sen minulle viidellä eurolla!

Solmukaulapaita

Solmukaulapaita (jokseenkin värimuokatussa otoksessa)

Kuvassa ei nyt näy se paidan alaosa, mutta ehkä kestätte näkemättäkin, jos paljastan, että se jatkuu suorana alareunaan asti. Syynä tähän keskeltäkatkaisuun on se, että havainnoitsin, että tässä talossa ei ole kovin montaa paikkaa, jossa olisi semmoinen tausta, että huomio pysyisi siinä kuvattavassa, eli siis pullukassa. Onneksi Lidl aikoo torstaina myydä halvalla semmoisia kolmijalkoja, jolla saisin ehkä juuri ja juuri hoidettua tämänkin homman kunnialla kotiin. Toivomma, että löydän sieltä semmoisen, ettei tarttis enää kuvata kamera nököttäen vessan peilillä/kirjahyllyssä/kengässä/seinänaulan päällä/jossakin muualla, mihin se ei kuulu. Ja kortinlukijankin sain! (Hah, perheenjäseninsinörtti on kätevä olla olemassa. Aina on joku laatikko, josta löytyy joku tarpeellinen tekninen härpäke, kun semmoista tarvitaan.)

Odotan jo innokkaana, että olisi joku juhlistus tai vaihtoehtoisesti kevät, että voisi pukeutua tähän enempi. Mukavan löysä malli myös lupaa sen, että voi myös syödä, jos juhlistukseen sen laittaa ylleen! Toivottavasti kangas on vielä semmoista, joka ei ole superhiostava ja heti kuumuuden värinvaihdolla ilmaiseva.

Minä tykkään hirveästi tuommoisesta mallista paidassa, mutta en tiedä onko se kovin imarteleva tasapainon kannalta. Lähinnä siis siitä syystä, että luo illuusiota vieläkin kapeammista harteista, jotka sitten vielä vähemmän tasapainottavat perää. Vaan enpä välitä siitä lain, vaan muistan, että on monia kultuureja ja historian aikakausia, jotka arvostavat perävää ja verevää naista. Yksi näistä kultuureista/aikakausista on melkein mikä tahansa lähiöpubi, ainakin sen perusteella, mitä itse olen niissä vieraillut. Ja aina on ollut hauskaa!

Read Full Post »

Olkoonkin niin, että Savossa ei ole aikaa kirjoitella pitkiä paasauksia siitä, mitä milloinkin laittaa päällensä tai on laittamatta, koskapa hommaa riittää lasten paimennuksesta lumitöihin ja kaikkien ihanien maksullisten tiedekanavien tuijottamiseen. Olkoonkin niin vaan, mutta lyhyestipä ehtii siltikin kirjoittaa!

Muistanette vielä sen punaisen paljettimekon? Sitä olen pähkännyt parikin kertaa, että missä sitä käyttäisi, tai miten, näin arkena, kunnes valaistuminen tuli. Siihen voi helposti laittaa boleron päälle. Heti voi käyttää vaikka koko ajan sitä. Sen sijaan lyhyessä mekossa minusta ei ole menemään reisisyvään hankeen seisomaan, jotta voisitte nähdä koko mekon, vaan saatte nähdä boleron, jolla mekosta saa arkimekon! Kuvassa esiintyvät muuten myös äidiltä saadut ranteen ja kämmenselän lämmittimet, jotka sopivat erinomaisen hyvin harmaan talvitakin seuraan. Olen tykästynyt niihin kovin!

Arkistava bolero

Arkistava bolero

Tänään (tarkalleen ottaen eilen) oli Kuopion reissussa kohdalla se päivä, jonka aikana äitee minut kiikuttaa kaupungille, enkä minä osaa olla selaamatta vielä viimeisiä alennusrekkejä. Tietenkin sieltä jotakin sitten löytyikin, onneksi sentään halvalla ja semmoista, jota tulee myös pidettyä, mutta siitä sitten on jo ajastettu merkintä torstaiaamulle (ei makeaa mahan täydeltä, sanoi mummo aina pienenä, siis kun minä olin pieni, ei mummo).

Tuo bolero on muuten yksi ehdottomasti eniten käyttämistäni vaatteista. Etsin semmoista vaikka kuinka kauan, kun boleroilla, kapeilla harteilla, pienillä tisseillä ja isolla perällä tuppaa olemaan semmoinen yhteisvaikutus, että kun se bolero on yllä, onnistuu näyttämään lähinnä siltä, että perä on entistäkin valtavampi, ja bolero on normaali neuletakki, joka ei vaan ulottunut sen perän päälle. Sitten löysin tuon mieliäisen KapAhlista joskus reilu vuosi sitten ja vieläkin harmittelen, etten ostanut niitä kahta. Kulua alkaa rakkaani, koska mahdollistaa hihattomien asioiden pitämisen myös talvisaikaan, joka on ihanaa!

Mikä vaate teillä saa eniten peliaikaa? Sohvalökikset vai kimallelegginsit?

Vaan nyt sanon heip, koska aion työntää naamaani monta lusikallista porkkanakakkua, kun sitä kerran tuossa pöydällä syöttinä säilytetään!

Read Full Post »

Older Posts »

%d bloggers like this: