Käytiin Savossa moikkailemassa mummia. Yritän myös päästä tukkapinkiksi-innostani kevytsävytteillä. Pelottaa, että värjään sen oikeasti pinkiksi.
Archive for the ‘yleistä jaaritusta’ Category
Savolaistumista, pinkkiä tukkaa ja räpräp
Posted in yleistä jaaritusta on 22 maaliskuun, 2017| 1 Comment »
Skumppaa, kiitos.
Posted in yleistä jaaritusta on 23 helmikuun, 2017| Leave a Comment »
Odotin aikani, ja sitten tapahtui. Sain skumppaa, mekkoilla, kakkua ja skumppaa. Sain myös postissa netistä tilatun nörttipaitani. Kyllä kelpaa olla ja elää.
Odotan, odotan…
Posted in yleistä jaaritusta on 16 helmikuun, 2017| Leave a Comment »
Olen malttamaton. Odotan siementen itämistä ja postia (on sieltä muutakin tulossa toivottavasti kuin pikkutekniikkaa, mutta siitä sitten enemmän, kun saapuminen on lähempänä) ja ystävää ja vaikka mitä.
Sattuu. Ja naurattaa.
Posted in yleistä jaaritusta on 13 helmikuun, 2017| Leave a Comment »
Joistain bileistö jää jäätävä krapula, toisista vain jäätävän kipeät lihakset.
Ahdistusta, asennoitumista ja glamööriä ja hailaiffia.
Posted in yleistä jaaritusta on 12 helmikuun, 2017| Leave a Comment »
Olen superylpeä itsestäni. Osasin ahdistua ja ahdistuksesta huolimatta asennoitua niin, että oli itseasiassa tosi kivaa. Keekoilin tyytyväisenä liian kireissä urkkahousuissa ja juuri sopivissa bikineissä ja totesin, että ehkä on syytä jo hankkia sopivat urkkahousut, kun kerta perä on laajentunut taas sellaiseen suurempaa vaatetta vaativaan kokoon. Pannaan ne kauppalistalle.
Lauantain huumaa
Posted in yleistä jaaritusta on 11 helmikuun, 2017| Leave a Comment »
Jos viikon kohokohta on Mietaa ja Mikko Alatalo, on ehkä syytä harkita harrastuksen hyödyllisyyttä.
Pääsinpähän kuitenkin vähän ihmisten ilmoille ja oli hyvä syy panna mekko päälle!
Knnnnbnnb aika rientää
Posted in Pullukuuden essenssi, ulosmenevänä, yleistä jaaritusta on 12 lokakuun, 2011| 6 Comments »
Kah, tässähän on vierähtänyt monta kuukautta ilman pihahdustakaan minusta. Syytettäköön siitä sekä mukamastyötä että todellisuutta, jossa vaatteita ei enää ole, vaikka kaupassa niistä useimmat päälle inahtavatkin.
Tuossa lienee ollut puhetta aiheista ”jopas se onkin hoikistunut” sekä ”mihin se on kadonnut”. Joo, hoikistunut olen, ihmeellistä toki, ja kadonnutkin vähän. Katoamisesta en voi tosin syyttää pelkästään heikkoa vaatekaappia, vaan myös kameran kuolemaa sekä laiskuutta. Laiskuus näistä lie olennaisin ja merkityksellisin tekijä. Niin ja se, ettei ole ollut tarvetta kauheasti avautua siitä, miten mistään ei löydy mitään, kun kerta löytyy. Siinä mielessä elämä on helpompaa.
Muissa suhteissa painon pudotus ei kuitenkaan mitään auvoa tuo, vaikka naistenlehti niin väittäisi miten.
Ihmissuhteet voi kusta keskivertokokoisella yhtä ikävästi kuin paksullakin (mutta vitutusviini nousee paremmin päähän). Työ ärsyttää tai ihastuttaa samalla tavalla kuin ennenkin. Kylmällä palelee enempi, mutta helle ei ole yhtä paha. Ja sitten on vielä se, että ennen oli kivan kiinteää pläskiä, nyt on sitä löllöpläskiä (jota varten tarvitsisin urheilurintsikat reisilleni). Tissit ovat pienemmät ja perä roikkuu.
Ja lisäksi on vielä semmoisia ihmisiä, joille se nykyinen koko ei edes ole merkityksellinen. Mennäviikonloppuna kuulin Erään Tärkeän Nuoren Miehen toverin kauhistelleen, että ”miten sä voit olla sen kanssa, jos se on ollut joku kauhea läski?!” Onneksi älysi olla kauhistelematta tätä minulle (hah, nuoren miehen ärtymä taisi riittää). Olisin saattanut olla vähän ivallinen, ilkeä ja ikävä ihminen. Suuri on siis läskikammo kansalaisissa.
Jahas, vaan ehkä tässä olisi syytä esitellä edes yksi asu. Koskapa tämän viikon parhaat huutonaurut sai Iltalehden Agony Aunt Sofia kertomalla, että punatukkaisuudessa ”…voi olla provosointia mukana ja halua näyttää siltä, miksi punatukkaisista sanotaan. Vähän kuin lutka-tyyli…”, taidan näyttää teille miltä minä näytin, kun Turussa lutkat marssi.
Syvä oli lutkainen riemuni, kun huomasin, että vanha paksuiluajan paita vääntäytyi lutkalle sopivaksi mekoksi. Olen melko varma, että paidaksi ostettu vaatekappale on tarkoitettukin mekoksi, mutta taisin sitä ostaessani olla luova ja anarkistinen vaatteen käyttötarkoitusta ajatellen. Hilpeyttä aiheutti myös se, että sai panna jalkaan rikkinäiset sukkikset ja repiä niitä vielä lisää! Voi sitä saksien suhinaa, kun riivin reikiä, enkä edes ajatellut hiuslakkapikakorjausta! Tyhmänä vaan käytin paljon aikaa sukkisten repimiseen myös pohkeista, joka oli turhaa, koskapa jalkaan pääsivät polvenylisaappaat. (Jotka ovat kesällä perseestä. Stana. Tekonahkaa varpaista reiteen asti. Ihanaa oli.)
Vieläkin vaan harmittaa, että tukka oli kireällä ponnarilla. Muutenhan asialla ei olisi mitään merkitystä, mutta satuin tapaamaan illan aikana vielä suuren rakkauteni, John Malkovichin turkulaisessa ravitsemusliikkeessä.
Siinä sitten tukka liisterissä ja takamus vilkkuen kipitin kysymään, josko pääsisi yhteiskuvaan. Siinä jännityksessä vielä piti sopertaa suusta kaikenlaista mössöä, kuten ”sinä olit läsnä seksuaalisessa heräämisessäni joskus 90-luvulla”. Saipahan koko pöytäseurue nauraa horon näköiselle pikkusieväiselle punapäälle…
Mutta mikäs siinä. Onneksi sentään onnistun näyttämään kuvassa rauhalliselta ja seesteiseltä, enkä joltain maaniselta fanilta, joka pissaa housuun ihan just…
Tekemistä viikonlopulle
Posted in yleistä jaaritusta on 14 maaliskuun, 2011| 3 Comments »
Jahas. Keksin sitten minne rahani antaa, jos en tahdo niitä ensi viikonloppuna ravitsemusliikkeen tiskille kantaa. (Runous jäi päälle viikonloppuna järjestetystä Runon ja laulun illasta. Luin, ei vaan lausuin, siellä muutamia humoristisia riimirunoja. Pop.) Ja samalla sitten näen liian pumpattuja miehiä tanssimassa. Säästyy siinä se strippiklubin sisäänpääsykin (vaikka tuskin ne kovin jännittäviä tekevät, kun kerta päivätapahtumassa on kakaroitakin).
Arvelin mennä katsomaan, jotta josko jotain osaisin ostaa oikein messuilta. Viime syksynä jo muistan arvelleeni, että jos joku järjestää isot alennusmyyntimessut, niin minä voin kyllä vaivautua paikalle. Nyt kai sitten sinne rynnistän.
Lapsena messuilla oli aina mukavaa, kun sai karkkia ja kyniä (ja nykyäänkin ainakin ruokamessut pitää välttämättä käydä, kun aina saa niin paljon maistiaisia, ettei tarvitse oikeaa lounasta…) ja joskus jopa ilmapallon tai paperikassin! Josko nyt aikuisena sitten menisi semmoisille messuille, josta voi ostaa jotain semmoista, jonka ostaisi muutenkin, mutta halvemmalla. Koska ikinähän en ole eläissäni heräteostoksia tehnyt. Odottakaa vaan, ensi viikolla saatte sitten kuulla mitä minä keksin hankkia. (Oikeasti tarvitsen jumppakengät ja ehkä housut. Todennäköisesti hankin jotain ihan muuta…)
Plus että kyllä sitä nyt vitosen sisäänpääsyn maksaa vaikka siitä, että voi hämmästella Scandinavian Hunkseja…
Jotta tiedätte, että ensi viikonloppuna minua ei saa viedä baariin, että olen freesi menemään Megasale-messuille. Turussa ovat tämän viikon lauantaina ja sunnuntaina. Ja Tampereella muutaman viikon päästä!
Kaikkea sitä. Tiedä sitten kummoista siellä on ja noin, mutta pitää se nyt ainakin käydä pällistelemässä. Jos kerta on alennuksessakin…
Kah, muotinäytös!
Posted in yleistä jaaritusta on 9 maaliskuun, 2011| Leave a Comment »
Eilen sitä sitten oltiin muotia näyttämässä! Oli suuri ja vakaa tavoite tulla heti kotiin kirjoittamaan aiheesta, mutta sitten se menikin siihen, että pikkumustassa piti istua baaritiskillä juomassa valkoviiniä tappiin asti. Kai sitä joskus saa?
Ymmärsin muuten lopulta, miksi mallit ovat niin laihoja. Heti kun siirtyi tilaan, jossa näytettäviä vaatteita oli, kuului kauhia huuto: Täällä ei sitten syödä eikä juoda mitään. Eikä ainakaan missään, jos on ne näytösvaatteet päällä! Mitenkä siinä nyt sitten pysyy normaalissa painoluokassa, jos saa samalla töissä kokoajan huutoa, että elä hitto vaan mitään suuhus laita!
Vaan oli se siltikin hienoa. Ensin hurjanamme harjoittelimme (tai siis kerran), että miten mennään lavalle ja miten kävellään ensin yksi taakse ja toiset eteen ja sitten ristiin ja eteen ja taakse ja sitten poseerataan vielä ja sitten kutsutaan nimeltä ja sitten pois. Ja joka asukierrokselle oli tietty eri kuvio. Ei kaaduttu eikä törmätty edes kertaakaan!
Keskittyä piti! Katso vaikka naamasta!
Keskittymisilme ja keväiset silmälasit
Vieraat pääsivät koktailtilaisuuteen, jossa oli kuulemma jotain suolaista ja skumppaa. Mallit saivat voileipiä ja vissyä ja hitosti kahvia. Jos vaan pysyttiin erossa vaatteista niiden nauttimisen aikana. (Hmm.. tästä herää mielikuva, jossa parikymmentä varsinaissuomalaista naispolitikkoa vetää kolmioleipiä nakuna museolaiva Boren sisuksissa entisessä taxfree-myymälässä. Soitetaanko Seiskaan?)
Etukäteen oli vouhotettu, että itse pitää meikki ja tukka hoitaa, jonka sitten iltapäivä paniikissa hoidinkin. Kunnes kävellessä jokirannassa kohti näytöspaikkaa (museolaiva Bore) tajusin, että tuulee suunnillee hurrikaanivauhtia ja aurinko killottaa silmiin. Yhteistyössä nämä elementit saivat vedet silmiin. Tukka oli onneksi väkerretty jo valmiiksi sotkuisen näköiseksi, joten siitä ei tarvinnut huolta kantaa. Onneksi sitten kävikin niin, että kun jaksoi odottaa ja seisoskella, ammatti-ihminen suti naaman uusiksi. Kyllä oli sievä olo! Tuli vähän semmoinen olo, että Ikekin (kyllä, aina paikalla, kun naiskaunetta on läsnä) vilkuili sillä silmällä… 😉 Siinä se istua pojotti penkkirivin päässä ja hymyili valloittavasti aina, kun ohi kulki. Virnottaja.
Vaatteiden vaihtoon oli varattu sillä tavalla mukavasti aikaa, että päällysvaatteista arkiasuun ehti oikein mukavasti, mutta iltapukukierrosta varten piti häsätä. Kaksi ihmistä yhtä aikaa repi mekkoa minun päälle, napitti ja veti vetskaria. Eikä tullut kuin yksi pieni mustelma siitä, kun jäi nahkaa mekon vetoketjun väliin! Ja onnekseni muistin jopa riisua rintsikat välistä! Tulee näet niin alas tuon mekon läpinäkymätön osa, että näkyisi muuten alusvaate rumasti… Himotti ostaa tuokin mekko, mutta onneksi hinnassa oli ainakin yksi satanen liikaa, joten kauppaan jäi.
Tässä touhotetaan kiireessä pukuhuoneessa
Tihrusta tukkaa
Loppufinaalia takarivistä
Kaikenkaikkiaan mitä hauskin kokemus! Ja sitten vielä hyväntekeväisyyttä! Kaikkea sitä!
Ja jottette nyt luule, että liikaa ylpistyn mallina, tässä teille vielä otos viikonlopun bileistä, joihin piti pukeutua elokuvahahmoksi. Minä olin kissanainen, kun se ei vaatinut liikoja investointeja… Silmäosio nousi aina hymyillessä liian ylös, mutta minkäs teet, kun on naamassakin lihaa.
Huomatkaa punainen matto!
Kissanainen ja kasvoton fani
ps. Jos joku sattuu olemaan rikas kamerakauppias, joka haluaa antaa minulle toimivamman kameran, otan sen mielelläni vastaan. Pirukaan jaksa enää näitä. Stana.
Helppoa vaatteiden valintaa
Posted in mukavia mekkoja, tavallinen uniformu, ulosmenevänä, Ylävartalon peitto, yleistä jaaritusta on 4 maaliskuun, 2011| 1 Comment »
Tuossa olen jossain välissä saattanut ohimennen mainita, että politiikkaakin välillä touhuan ja nyt tuli tilanne, jossa siitä oli ulkopoliittistakin iloa. Nytkis ry järjestää naistenpäivänä hyväntekeväisyys muotinäytöksen, johon on pyydetty malleiksi varsinaissuomalaisia eduskuntavaaliehdokasnaisia (yhdyssanat on rakkaus).
Sitä varten piti sitten tietenkin käydä sovittamassa yhtä jos toistakin vaatekappaletta. Ikinä ennen ei ole minulle vastaan tullut tilannetta, jossa ihan tyynen rauhallisesti voi kävellä kauppaan ja sanoa nimensä ja sitten saada touhukkaita ihmisiä väkertämään vaatetta ylle innokkaana ja auttavaisena.
Arvelin, että tilanne olisi ollut huomattavasti tuskallisempi kuin se olikaan!
Ensin piti sovittaa takkia. Siispä tepasteltiin Marilyniin. Keljutti heti perille päästyä, ettei mukaan sattunut oikea kamera vaan kännykkäräppänä vaan, mutta ei kai tuo haitanne. Hirmu mukava täti kaivoi kaapista takin, jota oli minun päälleni suunnitellut ja AVOT, sehän sopi kuin valettu. Totta kai tuli heti semmoinen olo, että minulle tämä pitäisi omaksi saada. Tosin kevättakkibudjetissa ei ole ylimääräistä sataaviittäkymppiä…
Musta peruskevättakki
Takki olis istunut muka just mieluisesti…
Takkien jälkeen luontevaa olisi ollut mennä sovittamaan arki/business-asu, mutta koska en osaa lukea katukylttejä, käveltiin ihan eri päähän Yliopistonkatua Ra-Keen sovittamaan (oijoi) iltapukua tai cocktailmekkoa. Hirmu kiva oli sielläkin täti ja kantoi mekkoa toisen perään sovitettavaksi, kunnes se oikea löytyi. Siitä ette tosin näe nyt kuvaa, kerta en älynnyt napata. Sen sijaan näette kuvan mekosta, jonka haluaisin ihan sen takia, että se a) oli alennuksessa ja b) oli söpö. Joku vois vaikka mennä naimisiin tai valmistua tai jotain, että saisin ostaa juhlamekon. Pliiis, mun mieliksi…
Söpö mekko ja kielennäyttö
Oliivinvihreä sopis tukkaankin…
Mutta sitten viimoisena tuli se paikka, jossa päätin, että seuraavassa elämässäni palaan henkilönä, jolla on kamaripalvelijat. Tepastelimme takaisin toiseen päähän Yliopistonkatua Serafiinaan, jossa oli kolme innokasta pukijaa. Siinä sitten seistä törötin peilin edessä, kun päälle kannettiin hametta ja mekkoa ja paitaa ja housuja ja huivia ja helmiä ja vaikka mitä! Olisi hurjan helppoa elämä, jos aamulla aina olisi pieni armeija kantamassa vaatetta ylle! Säästyisi aikaakin, kun olisi joku muu päättämässä, että mihinkä sitä tänään itsensä työntää. Niillä olisi tietysti myös kopio kalenterista, että tietäisivät milloin pitää olla asiallinen ja milloin kassiin pitää työntää myös jumppakamat…
Sitäpaitsi niillä oli kivoja vaatteita. Mukana olleelle toverille voisin kuvitella suurimman osan kaupan vaatteista päälle, mutta itse en ehkä ikinä muistaisi ottaa kaapista nuita, kun ovat niin maanläheisiä värejä. Vaikka näyttävätkin kivalta! (Pitääkö tässä kohtaa todeta, että olen juminut johonkin tyyliin, enkä osaa siitä ulos?)
Toverikin siellä sovitteli vaatteita ja totesi tietävänsä minne seuraavasta palkkapussista osa kannetaan…
Siis nämäkö? Eikö tästä puutu jotain?
Helmet ja kieli!
Huomatkaa muuten! Helmet ja tissien kohdalla olevat hörselöt luovat illuusion tisseistä! Minä ehkä normielämässä sotkisin sekä helmet että hörselöt kahviin alle puolen tunnin, mutta on se siltikin aika kiva…
Ja tiistaina 8.3. sitten pitää näitä mennä esittelemään. Josko vaikka saisitte sitten nähdä sen cocktailmekonkin, joka minulle valittiin. Se oli ihana ja haluaisin ehkä ostaa senkin…
Ehkä mä mahdun tähän ensi kesänä 