Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘yleistä jaaritusta’ Category

Käytiin Savossa moikkailemassa mummia. Yritän myös päästä tukkapinkiksi-innostani kevytsävytteillä. Pelottaa, että värjään sen oikeasti pinkiksi.

 

Read Full Post »

Skumppaa, kiitos.

Odotin aikani, ja sitten tapahtui. Sain skumppaa, mekkoilla, kakkua ja skumppaa. Sain myös postissa netistä tilatun nörttipaitani. Kyllä kelpaa olla ja elää.

 

Read Full Post »

Odotan, odotan…

Olen malttamaton. Odotan siementen itämistä ja postia (on sieltä muutakin tulossa toivottavasti kuin pikkutekniikkaa, mutta siitä sitten enemmän, kun saapuminen on lähempänä) ja ystävää ja vaikka mitä.

Read Full Post »

Joistain bileistö jää jäätävä krapula, toisista vain jäätävän kipeät lihakset.

Read Full Post »

Olen superylpeä itsestäni. Osasin ahdistua ja ahdistuksesta huolimatta asennoitua niin, että oli itseasiassa tosi kivaa. Keekoilin tyytyväisenä liian kireissä urkkahousuissa ja juuri sopivissa bikineissä ja totesin, että ehkä on syytä jo hankkia sopivat urkkahousut, kun kerta perä on laajentunut taas sellaiseen suurempaa vaatetta vaativaan kokoon. Pannaan ne kauppalistalle.

Read Full Post »

Lauantain huumaa

Jos viikon kohokohta on Mietaa ja Mikko Alatalo, on ehkä syytä harkita harrastuksen hyödyllisyyttä.

Pääsinpähän kuitenkin vähän ihmisten ilmoille ja oli hyvä syy panna mekko päälle!

Read Full Post »

Kah, tässähän on vierähtänyt monta kuukautta ilman pihahdustakaan minusta. Syytettäköön siitä sekä mukamastyötä että todellisuutta, jossa vaatteita ei enää ole, vaikka kaupassa niistä useimmat päälle inahtavatkin.

Tuossa lienee ollut puhetta aiheista ”jopas se onkin hoikistunut” sekä ”mihin se on kadonnut”. Joo, hoikistunut olen, ihmeellistä toki, ja kadonnutkin vähän. Katoamisesta en voi tosin syyttää pelkästään heikkoa vaatekaappia, vaan myös kameran kuolemaa sekä laiskuutta. Laiskuus näistä lie olennaisin ja merkityksellisin tekijä. Niin ja se, ettei ole ollut tarvetta kauheasti avautua siitä, miten mistään ei löydy mitään, kun kerta löytyy. Siinä mielessä elämä on helpompaa.

Muissa suhteissa painon pudotus ei kuitenkaan mitään auvoa tuo, vaikka naistenlehti niin väittäisi miten.

Ihmissuhteet voi kusta keskivertokokoisella yhtä ikävästi kuin paksullakin (mutta vitutusviini nousee paremmin päähän). Työ ärsyttää tai ihastuttaa samalla tavalla kuin ennenkin. Kylmällä palelee enempi, mutta helle ei ole yhtä paha. Ja sitten on vielä se, että ennen oli kivan kiinteää pläskiä, nyt on sitä löllöpläskiä (jota varten tarvitsisin urheilurintsikat reisilleni). Tissit ovat pienemmät ja perä roikkuu.

Ja lisäksi on vielä semmoisia ihmisiä, joille se nykyinen koko ei edes ole merkityksellinen. Mennäviikonloppuna kuulin Erään Tärkeän Nuoren Miehen toverin kauhistelleen, että ”miten sä voit olla sen kanssa, jos se on ollut joku kauhea läski?!” Onneksi älysi olla kauhistelematta tätä minulle (hah, nuoren miehen ärtymä taisi riittää). Olisin saattanut olla vähän ivallinen, ilkeä ja ikävä ihminen. Suuri on siis läskikammo kansalaisissa.

Jahas, vaan ehkä tässä olisi syytä esitellä edes yksi asu. Koskapa tämän viikon parhaat huutonaurut sai Iltalehden Agony Aunt Sofia kertomalla, että punatukkaisuudessa ”…voi olla provosointia mukana ja halua näyttää siltä, miksi punatukkaisista sanotaan. Vähän kuin lutka-tyyli…”, taidan näyttää teille miltä minä näytin, kun Turussa lutkat marssi.

Syvä oli lutkainen riemuni, kun huomasin, että vanha paksuiluajan paita vääntäytyi lutkalle sopivaksi mekoksi. Olen melko varma, että paidaksi ostettu vaatekappale on tarkoitettukin mekoksi, mutta taisin sitä ostaessani olla luova ja anarkistinen vaatteen käyttötarkoitusta ajatellen. Hilpeyttä aiheutti myös se, että sai panna jalkaan rikkinäiset sukkikset ja repiä niitä vielä lisää! Voi sitä saksien suhinaa, kun riivin reikiä, enkä edes ajatellut hiuslakkapikakorjausta! Tyhmänä vaan käytin paljon aikaa sukkisten repimiseen myös pohkeista, joka oli turhaa, koskapa jalkaan pääsivät polvenylisaappaat. (Jotka ovat kesällä perseestä. Stana. Tekonahkaa varpaista reiteen asti. Ihanaa oli.)

Lutka sohvallaVieläkin vaan harmittaa, että tukka oli kireällä ponnarilla. Muutenhan asialla ei olisi mitään merkitystä, mutta satuin tapaamaan illan aikana vielä suuren rakkauteni, John Malkovichin turkulaisessa ravitsemusliikkeessä.

Siinä sitten tukka liisterissä ja takamus vilkkuen kipitin kysymään, josko pääsisi yhteiskuvaan. Siinä jännityksessä vielä piti sopertaa suusta kaikenlaista mössöä, kuten ”sinä olit läsnä seksuaalisessa heräämisessäni joskus 90-luvulla”. Saipahan koko pöytäseurue nauraa horon näköiselle pikkusieväiselle punapäälle…

Mä ja JohnMutta mikäs siinä. Onneksi sentään onnistun näyttämään kuvassa rauhalliselta ja seesteiseltä, enkä joltain maaniselta fanilta, joka pissaa housuun ihan just…

Read Full Post »

Older Posts »

%d bloggers like this: