Muuttofarkut

Olen sitä mieltä, että joku voisi varastaa suunnilleen 70 % kaikesta tavarastani, enkä jäisi kaipaamaan mitään. Laatikoita on joka nurkka täynnä, vaatteita on kasoissa, eikä kaappeihin mahdu enää mitään. Huomenna taitaa kutsua IKEA ja vaatekaappiostos!

Mutta on tässä yritetty vaatteitakin pitää päällä, vaikka välillä onkin riekuttu nakuna, kun ei ole jaksanut hikoilla juhlatopissa ja reikäverkkareissa (kuukauden teema pukeutumisessa on ollut ”pue mitä löydät”) laatikoiden kanssa. Onpahan naapureille ollut katsottavaa, kun pohjakerroksessa asuu.

Vaatteiden lisäksi myös astiat ovat olleet hukassa, enkä vielä oikein osaa ostaa uudesta lähikaupasta mitään, kun mikään tavara ei ole oikein siinä, missä minä sen haluaisin olevan. Tämä taas on vuorostaan johtanut siihen, että havaitsen mahtuvani semmoisiin farkkuihin, jotka ovat olleet kaapin perällä, kun ne on kivat, eikä niitä oikein ole raaskinut poiskaan heittää (ja muita sopivia tekosyitä). Persauksen pieneneminenhän pitäisi periaatteessa olla ihan mukava asia, mutta kun minä tykkään aika paljon minun nykyisistä vaatteista, enkä millään raaskisi hankkia kauheaa kasaa uusia housuja. Pitänee hankkia suklaata silläkin rahalla, säästyy vaivaa ja saa syödä suklaata!

Byysat, joihin mahtuu (katso, kun se keikistää!)

Huomasin samalla, että housumuoti on tosiaan muuttunut rutkasti. Silloin kun nämä farkut on ostettu, eli joskus vuonna 2001, leveät lahkeet olivat vielä in, kun taas nykyään saa kuulla, kun nuorempi polvi kauhistelee niitä hirveitä leveitä lahkeita samaan malliin kuin itse kauhisteli pillivarkkuja ollessaan nuorempaa polvea. Saako näitä nyt sitten käyttää julkisesti, vai onko sitä sitten sitä vanhempaa polvea, joka on siis niinq niin jämähtäny ysäriin? Täytyy kyllä myöntää, että omassa silmässäkin se jo vähän näyttää oudolta! Muistan kyllä, miten silloin kovin vouhkattiin siitä, että kylläpä leveä lahje mukavasti tasapainottaa leveää perää.

Huomatkaa kuvassa,  miten minulla on kaksi televisiota. Jos joku haluaa hakea tuon 21” harmaan tuosta lattialta pois, saa hakea. En tarvitse sitä mihinkään, kun sain muuttopalkaksi (kaikki vaan täällä muuttaa) vähän isomman!

Vaan nyt lähden valmistautumaan pitkään lounaaseen, jonka saan palkinnoksi näiden hoitamisesta. Hyvä oli elikoita ruokkia, kun siitä vielä tulee itse ruokituksi! (Olen nähtävästi hyvin palkittu tätänykyä!)

Niin, ja jos joku sattuu Turussa tänään miettivän, että mitähän sitä illallaan tekisi, Vimmassa (Aurakatu 16) on mielenkiintoinen seminaari nimeltänsä Älä laihduta!

Röyhkeästi otin vapaudekseni napata Facebookista tiedon tapahtumasta ja lykätä sen tänne!

Älä laihduta -seminaarin tarkoituksena on herättää keskustelua aiheesta useammasta näkökulmasta. Kutsumme sinut mukaan osallistumaan – olet sitten puolesta tai vastaan!

Muuttoangsti

Kamera on hukassa, yksi lempipaidoista on sinisessä ja keltaisessa maalissa, kaikki muut vaatteet on eri asunnossa kuin sänky, koiran kupit ovat muualla kuin sen ruoka, paku on varaamatta ja vielä pitää maalata verhotankolevyjuttuja ja kaapin ovi.

Hyvänä puolena se, että nyt on kuulkaa auto (muttei korttia), jolla kuskata erinäisiä vaateläjiä paikasta toiseen. En ole vieläkään vakuuttunut siitä, että vanha asunnon kuuteen kaappiin levinnyt kangaskasa mahtuu uuden asunnon kahteen kaappiin. Ehkä en tarvitse makuuhuonetta yhtä paljon kuin vaatehuonetta?

Maalihöyryt aiheuttavat selvästi erinäisiä harhaisuuden oireita, joten nyt menen maate.

Ja jotta näette, mitä olen saanut aikaiseksi viimeisen parin viikon aikana, tässä kännykkäkameran näkemys siitä, miltä näyttää uusi koti melkein maalattuna (ja naapureiden autot ja muut (joita en tosin maalannut), en olekaan ennen asunut kerrostalon pohjakerroksessa!). Harmi, kun ei ole Nokian pieneen tilaan tunkemassa vehkeessä värintoisto sama kuin silmässä päivänvalossa, mutta haitannekko tuo!

Yhdessä kuvista on näköjään löydettävissä myös se eläin! Siinäpä teille etsimistä! (Eikös Apulehdestäkin aina etsitä jotain naamaa?)

Olohuonetta

Olohuonetta

Ja vielä vaan olohuonetta

Keittiön nurkka

Keittiön patterialue, joka herättää onnea. Tuossa syödään kyllä monet kerrat ja vahditaan naapureita.

Makuuhuoneen ovi ja ne kaapit, johon vaatteiden pitäisi mahtua.

Makuuhuoneen raita kiertää koko huoneen

Makuuhuoneessa on myös ikkuna!

Hitsi, kun tuon makuuhuoneen sävy ei näytä tässä yhtä kylmältä kuin oikeasti. Se tuntuu mukavalta jääkuutiolta sisäpuolelta! Jääkattolamppu ja kaikki!

Elossa, just ja just

En ole heittänyt henkeäni tai kadonnut maailmaan, vaan viettänyt aikaa remontoiden! Olen ehkä tapetinpoistamisen ylipapitar. Tapetinpoistoainetta on läträtty useamman bukkake-elokuvan edestä (tiedän, ällöttävä ajatus) ja kaikki vaatteet on niljakkaita, mutta tänään pääsee maalaamaan. Josko sen kamerankin nappaisi mukaan, jotta näkisitte miten vaatteiden väri koordinoidaan seinän värien kanssa maalaamalla vaatteet samalla…

Kieputin

On kuulkaatte monet ne kerrat, kun olen vetänyt ylleni kietaisupaidan vain huomatakseni, että kun on pienet tissit, on pienet tissit, eikä näytä hyvälle kietaisut. Monasti olen lukenut ohjeenkin, että isotissiselle kietaisupaita on hyvä, mutta en osaa siihen muuta sanoa, kuin että joo, hyvältä ne yleensä näyttää tosiaan, jos on jotain millä kietaisut täyttää. Aina vaan on niin, että kietaisu ei tule täyteen, vaan lerpottaa, joka on rinnan alueella epätoivottu asento.

Eilissäpäivänä kuitenkin löysin vahingossa paidan, joka on oikeastaan juurikin semmoinen, joka on vähänniinkuin kietaisu, muttei tarvitse kietoa, plus että boobsit näyttävät isommilta eikä pienemmiltä. Miinuksena on se, että en meinaa päälle vetäessä aina löytää oikeaa aukkoa päälle (siis kallolle),  mutta se ei ole ongelma niin kauan, kun ei tarvitse juovuksissa pukea, koska ainakin selvinpäin ongelma ratkesi alta aikayksikön.

Paita on jotenkin ommeltu hassusti niin, että se on kiedottu kyljestä niskan takaa toiseen kylkeen yli rinnan (jos ymmärrättä, katsokaa kuvaa ja tajutkaa lisää). Mieliäinen malli on se! Lisää näitä.

Paita on kyllä sopivan armollinen ja mukava, vaikka huomasinkin kuvan oton jälkeen, että välillä toinen paidan kiepeistä kierähtää toisen boobsin alle, joka johtaa siihen, että boobsi näyttää olevan tarjottimella tai ainakin hyvin esillä. Vaan haitannekko tuo. Pitää kai sitä joskus jotain esitelläkin! Varsinkin jos paita näin mukavasti tuo keskikehon kivat kohdat esiin ja piilottaa epäkivat!

Olin Sokoksen 3+1 päivillä melkoisen lähellä ostaa uudelle paidalle samalla punaisen kaksosen, mutta se oli semmoista omituista sävyä, joka sai minut näyttämään keltaiselta, jos ei jopa vihreältä. Hyllyyn sitten jäi se toinen. Mutta tämä pääsi kotiin!

Kieputuspaita (Story)

Huomatkaa takana kinos. Savossa on vaikka miten lunta, mutta toivomma, että Turussa sitä ei enää niin paljoa ole, koska aamulla hyppään junaan kevätkenkineni, enkä halua kastella jalkojani!

Onko teillä jotakin semmoista vaatetyyppiä, jota haluaisitte käyttää, vaan joka ei millään sovi teidän yllenne niin, että osaisitte siinä olla ja että kaikki kriittiset osat näyttävät omasta mielestä hyvältä?

Maalilastutyttö

Ihan vaan tiedoksi niille, joita edes etäisesti kiinnostaa, että olenpa tässä pompahdellut ylös ja alas pari päivää, kun sain asunnon. Semmoisen mukavan vielä, joka on hyvän mallinen ja kivalla paikalla ja sitten vielä riittävän iso, eikä edes maksa liikaa (Turun Martissa alle 10 e neliö). Ja saa maalata ja muutaitse, ja vuoranantaja maksaa materiaalit (työ sentään pitää itse tehdä). Toverit odottanevat jo riemulla Annikin muuttopäivää, joka on yleensä legendaarisen tuskallinen ja pitkä. Onneksi saa olla päissään. Tällä kertaa ei onneksi tarvitse muuttaa kaikkea päivässä, vaan saa kuukauden ajan kanniskella mitä milloinkin ehtii!

Tuijoittelun kohteita (vähän on vihreään painottunut tämän iltainen kasa)

Nyt olenkin sitten tuijotellut maalilastuja kaksi iltaa silmät kierossa ja vältellyt töitä. Eilen sentään sen verran siitä erkanin, että kävin hautajaisissa, mutta ne oli onneksi mukavat hautajaiset, joissa vainajaa kaivattiin, mutta tiedettiin, että aika oli jo. Kävin jopa ääni täristen itkua niellen laulaa lurauttamassa (kuopatun nimenomaisesta pyynnöstä) yhden laulun, enkä pyörtynyt tai purskahtanut oikeasti itkemään. Eniten juhlissa harmitti se, ettei isillä ollut päällä sama puku (pinkki), jossa se aikoinaan äitini nai, vaan oli ihan muissa vaatteissa. Oli sillä kuitekin joskus 2000 järkeä laittaa se komea leveä-lahje-piukka-pepusta-isot-kaulukset-puku päälle lakkiaisiini!

Ja ok, kävin tänään myös kaupungilla, ja niin kuin aina, Kuopion kaupoista löytyi jotain kivaa. Onneksi ihan pientä vaan. Mutta siitä huomenna, koska juuri nyt tilanne on se, että töitä on roikotettu viikonloppu ties millä maali/hautajais/lumilinnanrakennustekosyillä, ja nyt ne on vaan pakko suoltaa aivoista sormien kautta tietokoneelle, jotta on sitten rahaa maksaa sitä vuokraa.

Nähkäätte tekin pikaräps-kuvat uudesta kodista. Jos haluatte, voin ottaa paremmatkin, kunhan olen maalannut ja vuokravälittäjäsetä ei hengitä niskaan. (Se oli kyllä mukava vuokravälittäjäsetä, jolla oli Lars Svedbergin ääni ja hyvät tavat.)

Keittiötä

Olkkarin nurkka pimeässä

Makuuhuonetta (Ja vain kaksi kaappia. Mihin mun vaatteet muuttaa?)

p.s. Kuulin muuten myös hautaanpanijaisissa isiltä, että Rovaniemen Tyyliguru, pienenpieni Lapinveli oli kertonut mikä on tyylikästä. Kuulemma kaikki musta, jossa on lieskoja tai pääkalloja. Kaikki muu on urpoa nössöilyä.

Vielä joulualeriemua!

Muistan joskus aiemmin mouhonneeni siitä, miten hyvä tuuri minulla kävi joulualennuksien suhtein. Löysin henkkamaukan alennusrekistä aikoinaan mustan juhlistuspaidan lisäksi myös arkisempaa puettavaa. Taas olen riemuinnut siitä sisäisesti, että löysät vaatteet ovat nähtävästikin IN ja niistäkin isot koot jäävät niiden kaikkein pienimpien seuraksi alennusrekkiin.

Jostain syystä minulla on ollut jo pidemmän aikaa hurja innostus niskanapeista. Enkä nyt siis viittaa semmoisiin, joita saa saunan takana sota-aikana, vaan semmoisiin, joita ommellaan somiin vaatteisiin ja tehdään niistä hurjan tyttömäisiä. Semmoiset napit löytyvät niin mustasta juhlistuspaidasta kuin myös tästä arkisemmasta pitsiunelmasta.

Pitsiniska tyttönapit

Tiedä nyt sitten miten arkinen on paita, jossa on pitsiä ja tyttönappeja ja vekkejä ja muita, mutta arkipaitana minä sitä käytän. Oikein riemastelin sitä, että se ylipäätään sopii, vaikkakin olen melko tietoinen siitä, ettei se ole ihan oikean kokoinen. Sitä ei kyllä onneksi huomaa muusta kuin helmasta, joka ei oikein asetu kunnolla, tai sitten vekeistä, jos ne jättää rumasti, mutta kuka pakottaa jättämään ne rumasti.

En muuten edes muistanut miten mukavasti sopii punainen tukka tuommoiseen väriin, jonka nimeä en muista, turkoosiin(?). Ne oikein kannustavat toisiaan huutamaan kovemmin ja kovemmin!

Paidan muut osat

Tukasta ette näe vieläkään no-poo -otosta, kun kerta silmäpusseihin voisi muuttaa pieni perhe asumaan. Jouduin sitäpaitsi pesemään tukan välillä, tai lähinnä värjäämään, joka on tavallaan sama asia, vaikka ei olekaan.

Enkä ole muuten vieläkään löytänyt semmoista silmämustuuspeittoainetta, joka ei menisi rutulle ryppyihin. Ehkä semmoista ei ole? Ehkä sitä on, mutta se tehdään spermasta tai jostakin huumaavasta sienestä, eikä sitä siksi saa meille taviksille kauppaan myytäväksi? Tai sitten en ole vaan etsinyt riittävällä tarmolla.

Kohta menen kuulkaas muuten katsomaan yhtä asuntoa, johon saatan muuttaa, jos se on kiva ja sen tuntuinen, että viihdyn siinä. Pitäkää peukkuja! (Voi tosin olla, että siinä asuessa pitää itse tehdä lumitöitä, mutta saatan olla uhrautuva sen suhtein. Ehkä.)

p.s. Kuulin puistossa, kun isä selitti pienelle tytölle, että ei tytöt halua kiivetä puissa, vaan tytöt haluaa leikkiä kotona prinsenssaa. Tyttö olisi halunnut veljen kanssa kiipeilemään näet, eikä lainkaan kotiin tyttöleikkeihin. Pienen nurinan jälkeen suostui kuitenkin lähtemään kotiin! Herran tähden. Ei ollut kaukana, etten mennyt sanomaan isukille, että kyllä tytötkin kiipeilee puissa, eikä kaikki tytöt leiki prinsenssaa! Minä ainakin kiipesin puissa. Ja prinsessaa leikin vain silloin, kun merirosvoleikki sitä vaati (jokainen joutui vuorollaan pelastettavaksi…).

Paitsi että niin tyttö olen, että haluaisin ommella elikon juoksupöksyihin paljetteja. Minusta on epäreilua, että pikkuroduille on kaikenlaisia söpöjä ja hassuja pantoja sekä juoksusuojahousuja, mutta auta armias, kun labradorinnoutajalle etsit. Ei ole ei. Paitsi mustaa ja ruskeaa ja tylsää ja käytännöllistä. Pöh. (Ei kai ole liikaa vaadittu, että iso koirakin saa näyttää sievältä?)

Kaikenlaista harmia

Ärrinmurrin ja muuta murinaa. Täällä kiukutellaan ja ärmistellään ja ollaan muutenkin naama norsun tavaralla, kun tuli typerä mutka elämään, kun vuokranantaja päätti olla rahapulassa ja myydä asunnon alta. Kaikkien taiteen sääntöjen mukaan olen kyllä saanut puoli vuotta aikaa poistua residenssistä, mutta voi kökkö miten ärsyttää edes ajatella muuttamista! Muutaman vuorokauden olen tässä lähinnä tuijottanut erinäisten vuokravälitysfirmojen sivuja ja harkinnut asunnon ostamista.

Ärsyttää vielä sekin, että eihän tässä voi edes olla keljuuntunut vuokrakkaalle, kun kai sitä nyt omaisuuttaan saa myydä miten tahtoo. Muttakun mä en halua muuttaa!

Lupaan ja vannon kuintekin, että kirjoitan sen luvatun no-poo merkinnän heti ensi tilassa, kunhan korvista ei enää nouse kiukkuärtymähöyryä (joka muuten toimii erinomaisena höyrypesuna tukalle!)…

Hiihtolomaa ja korvakkaita

Hoi! Olen elossa, jotta jos sitä olette epäilleet! Olen myös ollut kovin vähän koneeni ääressä semmoisena hetkenä, jona en ole pakotettu tekemään työtä kiireellä. Nyt on nähkäätte se aika vuodesta, kun taas on hiihtoloma, joka puolestaan johtaa siihen, että taas on kierretty Turun linnat ja Hoplopit ja kaikki. Mukavaa, en valita, vaikka se onkin jotanut siihen, että paljon ei ehdi omia vaatteitaan, saatikka muiden vaatteita ajatella.

Riemukseni kuitenkin huomasin, että myös lasten kanssa liikkuessa tekee löytyöjä, kun esmes Toys ’r’ Us myy korvakkaita. Olkoonkin, että ovat sitten aika värikkäitä ja kirjavia. Eurolla sai. Piti siis taas hankkia pari roikukkaita. Aurinkolasit kaupungilla siristelevälle tarjosi Indiska. Onpahan taas koiralle syötävää (neitonen on vetänyt naamaansa jo aika monet arskat, joten kalliita ei tähän taloon osteta)…

Lasten korvikset

Jos olet näppärä, voit kuvassa spotata myös kuvaajan. Klikkaa isommaksi.

Onneksi aurinko taas paistaa enempi ja kevät saapuilee, vaikka sitten onkin jalat ihan märät loskassa ja aina liian kuuma tai kylmä, kun ei osaa pukeutua. Kohta saa panna päälle Kesämekon ja Lipsukengät.

Kiukuttelua ja haluamisia

Olen saanut viime päivät viettää tiiviisti tietokoneen seurassa, mutten ikävä kyllä lukien ja kirjoittaen blogeja, vaan tehden tyhmiä töitä, että voi sitten taas rentoua välillä. Tuloksena tästä kiukuttelua aiheuttavasta tilanteesta tili näyttää kivemmalta, selkään sattuu (tarvitsen oikeasti työpöydän) ja sohvassa on minun muotoinen kuoppa, joka muodostuu siitä, että kyyhöttää kone sylissä kääntämässä.

Lisäksi pitäisi vielä keksiä mitä panee päällensä yksiin hautajaisiin, joihin onneksi on vielä muutama viikko aikaa. Hautajaiset on jotenkin aina hankala pukeutumistapahtuma, kun pitäisi näyttää arvokkaalta, eikä riehakkaalta. Mustaa on kyllä kaappi täynnä, mutta ei ehkä toinna pukeutua samanlaiseen mustaan, jota käyttää vaikkapa juomingeissa tai muissa toimissa. Jatkamme pohdintaa.

Lisäksi olen havainnut, että minuun on purrut kevätkenkäpörriäinen. Kerta kun minä haluan nuo:

Himokengät (Siilinjärven MODA, hinta oli muistaakseni kolmisen kymppiä)

Minä kokeilin niitä jalkaankin, ja olivat sen tuntuiset, että pääsen ainakin lähipubiin ja takaisin kaatumatta tai itkemättä…

Ainiin. Ostinkin yhdet korkkarit jo City Marketista viidellä eurolla, mutta piilotin ne koiralta, enkä löydä niitä enää itsekään. Meinasin sitäpaitsi varastaa ne vahingossa, kun koppasin ne alennuskorista ja sitten jatkoin ostostelua ja eläkeläiskäytöstä. Eläkeläiskäytös on siis sitä, että käy kahvilla/lounaalla/muulla herkulla marketin kahvilassa ja päivittelee hintoja. Sitten kun siitä nousee, voi helposti ajatuksissaan työntää korista kopatut kengät vahingossa lapasten seuraksi veskaan. Näin kävi. Onneksi huomasin kassalla kukkaroa tonkiessani, että nyt on kyllä kassissa jotain, joka ei sinne maksamatta kuulu. Melkein tuli minusta ryöväri!

Ja yksi testiprojektikin minulla tässä on menossa. Savon Sanomissa oli juttua siitä, että tukan voi pestä pelkällä vedellä tai etikkasotkuilla, eikä se haise tai näytä likaiselta. Päätin testata tätä, joten olen nyt hinkannut tukkaa puhtaaksi pelkällä vedellä noin viikon ajan. Raporttia tulee varmasti ensi viikon alkupuolella. Tällä hetkellä tuntuu, että tukka on puhtaan oloinen, mutta tuuheampi ja tottelevaisempi.  Ehkä tässä vielä hetki kärvistellään. Aiheesta löytyy tietoa vaikkapa googlettamalla sanan nopoo (eli no-poo, ei shampoo…) ja täältä.

Tuskinpa kokonaan shampoosta luovun, mutta täytynee myöntää nyt ainakin se, että yleensä talvisin kutisevankuiva hiuspohja kiittää, kun sitä ei kokoajan aineilla hinkuta!

Tässä vielä iloksenne Arkistukseen liittyvä kuvakulma, kun kerta tuommoinenkin kamerasta löytyi! Siinäpä näkyy koko hoito hankineen!

Kylmä, mutta ei auta

Aina sitä samaa (Annikki avautuu)

Olen tässä viikonlopun ja alkuviikon aikana saanut potea ärtymää asiasta, joka herättää minussa ärtymää suhteellisen usein. Ärsyyntymisen aihe on se tapa, jolla lihavuudesta tai ylipainosta puhutaan verkkolehtien keskustelupalstoilla heti, jos lihavuudesta missään uutisessa sanotaan yhtään mitään.

Tällä kertaa ärtymän herätti keskustelu, joka käytiin Viliinan kommenttiboksiin linkittämän hauskan tekstipätkän perässä. Pannaan teksti nyt tähänkin siltä varalta, että linkki vanhenee. Sen verran miellytti ajatusmalli. Olette varmaan lukeneet tämän jostain ennenkin, mutta menköön.

Haluatko olla valas vai merenneito

Äskettäin Ranskassa erään kuntosalin ikkunaan ilmestyi juliste, jossa oli kuva nuoresta, hoikasta ja ruskettuneesta naisesta ja tekst: ”Haluatko sinä olla tänä kesänä valas vai merenneito?!”

Asiasta kertoo Positiivarit.

No, valinta on kai itsestäänselvä.

Valaita ympäröi aina parvi muita valaita tai delfiinejä, merileijonia ja uteliaita ihmisiä. Ne leikkivät ja uivat meressä ja näkevät upeita paikkoja, kuten Patagonian, Beringinsalmen ja Polynesian koralliriutat. Valaat laulavat kauniisti ja ne ovat jopa levyttäneet laulujaan.

Niillä on aktiivinen seksielämä, ne tulevat raskaaksi ja synnyttävät hurmaavia vauvavalaita.

Valaat ovat upeita otuksia eikä niillä ihmisen lisäksi ole lainkaan luontaisia vihollisia. Niistä pitävät lähes kaikki . Ne ovat rakastettuja, suojeltuja ja ihailtuja.

Merenneitoja ei ole olemassa. Jos niitä olisi, ne jonottaisivat psykoanalyysiin jossa pyrittäisiin helpottamaan niiden identiteettikriisiä ja selvittämään sitä, ovatko ne ihmisiä vai kaloja.

Niillä ei ole seksielämää, koska ne tappavat miehet, jotka menevät niiden lähelle. Kuinka ihmeessä ne voisivat edes harrastaa seksiä? Ne eivät voi saada lapsia.

Tekstin on Positiivareiden sivuille kääntänyt S-H Harjajärvi

Aamulehti

Sitten siihen ärtymään. Ensinnäkin teen aina sen virheen, että edes luen kommentteja, jotka ihmiset tämänlaisiin, tai muihin asiallisempiinkin pullukkuusartikkeleihin kirjoittavat. Ei olisi pakko lukea, kun kerta tietää, että siellä on vaan se sama sonta joka kerta. Koskapa en ole niin ahkera kommentinkirjoittaja, että jaksaisin joka kerta tästä ärtyessäni kommenttilistaan omaa avautumistani lisätä, kirjaan ajatukseni nyt tähän.

Samat asiat siellä kuitenkin aina pyörivät:

”Ei kukaan oikeasti voi olla onnellinen ja lihava” -kommentit. ”Onhan se vaan niin, että jos lihava haukkuu sutjakkaa se johtuu vain siitä, että lihavalla on paha olla oman kehonsa ja kurittoman itsensä kanssa ja sisimmässään palavasti haluaisi näyttää hyväkuntoiselta ja terveeltä.” (cyme edelliseen uutiseen)

Minusta on omituista, että joku olettaa, että jokainen haluaa olla laiha, tai että lihavuus johtuisi aina siitä, ettei kertakaikkiaan voi olla syömättä sitä kahdeksatta kermaleivosta. Minä olen sitä mieltä, että itse kukin kyllä kykenee pudottamaan kilonsa, jos niiden olemassaolo ylittää kriittisen vitutusrajan.Kaikkia omat kilot eivät kuitenkaan ahdista. Minulla ei ainakaan ole useinkaan suurta ahdistusta siitä, että painan enemmän kuin joku muu. Sensijaan usein ärsyttää se, ettei välttämättä löydä sopivaa vaatetta, mutta sama ongelma taitaa olla myös pitkillä ja hoikilla ja pitkäjalkaisilla ja isorintaisilla ja pienirintaisilla ja lyhytkätisillä jajaja.

Oletus siitä, että kaikki ovat kateellisia itselle ja omalle ruumiinrakenteelle on minusta jokseenkin itserakas, eikä anna paljon tilaa sille, että jokainen saisi olla oma itsensä. Tuskin moni miettii sitäkään, että kaikki varmasti oikeasti haluaisivat olla blondeja/pitkiä/lyhyitä/isorintaisia tms.

”Mä maksan teidän valtavat hoitokulut” -kommentit. ”Hyva on jos olette tyytyvaisia kroppaanne. Maksatteko mielellaan myos ylimaaraista lentolipusta, sairaus/terveyspalveluista jne?… …En myoskaan halua kustantaa lihavan diabetes/sydan jne hoitoja. (Topi, Isosti Upeat, HS)

Mikähän siinäkin on, että aina päätetään, että lihava vie liikaa tilaa ja jos ei tilaa, niin ainakin resursseja. Olen suhteellisen varma, että olen lyhyenä pullukkana lentokoneessa pienempi vieruskumppani kuin vaikkapa pitkät mattivanhaset, jotka ovat kyllä hoikkia, mutta joiden pitkät raajat vievät tilaa joka suuntaan. Terveyspalveluita ne lihavat, jotka sairastavat, varmasti jossakin vaiheessa tarvitsevat enemmän, mutta koskapa tuppaavat heittämään veivinsä sairauksiensa takia (jos niitä kerta hoidettavaksi asti on) aikaisin, tulevat halvemmaksi loppupäässä, kun ei tarvitse maksaa eläkkeitä ja piiiitkiä vanhustentalokausia ja dementiaosastoja ja muita. On kuitenkin muistettava, että kaikki ylipainoiset eivät ole automaattisesti sairaita.

(Paitsi että viikonloppuna lueskelin Tieteen Kuvalehteä (TK nr. 2/2010 s. 56-61), jossa kerrottiin mm. vuonna 2005 julkaistusta suomalaistutkimuksesta, jonka mukaan pitkään laihduttavilla on lähes kaksi kertaa niin suuri riski kuolla ennenaikaisesti kuin laihduttamisessa epäonnistuvilla. Artikkelissa sanotaan myös, että liikakiloisen terveen ihmisen voi olla parempi pysyä lihavana kuin laihduttaa, jos mielii elää kauan. Lukekaa itse niin tiedätte.)

Sitäpaitsi, jos hoikka kieltäytyy maksamasta lihavan hoitoa, voiko sohvaperuna kieltäytyä maksamasta urheilevan liikuntavammojen hoitoja, tupakoimaton tupakoijan syöpähoitoja, autoilematon kolareissa loukkaantuneiden hoitoja (listaa voi jatkaa loputtomiin)? ”Jos minkäänlaisia kuluja yhteiskunnalle syntyy mistään, mitä minä en tee, minä en siitä maksa mitään.” -asenne ei kanna pitkälle.

”Miks laihoja sit saa haukkua?” -kommentit. ”Laihuudesta saa silti edelleen suitsia ihmisiä terveellisyyden ja ulkonäköihanteiden varjolla, jopa anorektikoksi haukkua, jos on hoikka ja vaikkapa urheilee siinä sivussa. Luullaan, että hoikka haluaa laihduttaa, kun eihän kukaan muusta syystä liikuntaa harrasta. Läskeydestä on tulossa kunnioitettavaa ja merkki itsevarmuudesta, vaikka terveysvaikutukset voivat olla jopa vaarallisempia kuin hoikkuudessa.”(AU, HS:n jutun kommentit)

Monia kommentoijia näissä keskusteluissa tuntuu pelottavan se, että jos lihava saa olla tyytyväinen tai onnellinen, mitä tapahtuu hoikille ja keskustelulle hoikkuudesta. Ainahan niitäkin keskusteluissa piisaa, jotka saarnaavat syömishäiriöistä ja muista, mutta aika pieni määrä niitä on. Sitäpaitsi minusta näissäkin keskusteluissa on ihan luontevaa puhua myös siitä, minkälaisia vaikutuksia on yhteiskunnan ja markkinavoimien asettamilla kauneusihanteilla. Hoikkien tuskin kuitenkaan tarvitsee pelätä sitä, että vaikkapa työhaastattelussa ajatellaan, että ei tuo varmaan ole ahkera ja tunnollinen työläinen, kun se on niin hoikka. Tai että ensimmäinen asia, johon lääkäri tarttuu vastaanotolla on paino, vaikka käynnin syynä olisi poskiontelontulehdus tai sisään kasvava peukalon kynsi (joista kummastakaan en onneksi kärsi).

Ehkä kyse on siitä, että jos on tottunut siihen, että ainakin nuita läskejä saa sääliä, ja itse on ainakin niiden yläpuolella. Keljuttaako siinä lihavuuden hyväksynnässä sitten se oman statuksen menettäminen?

Minun puolestani hoikatkin saavat olla tyytyväisiä itseensä. Enemmän olen huolissani siitä, minkälaista kuvaa kauneudesta ja terveydestä meille kaupataan. Totumme mainoksissa katsomaan 180 cm pitkiä naisia, joiden hamekoko on 32 tai 34, mutta lihaa riittää siltikin isoihin rintoihin. Ihon täytyy olla virheetön (vaikka sitten photoshoppaamalla), eikä kengän koko saa olla yli 38, ettei näytä ankalta. Enää ei ole mitenkään hätkähdyttävää, jos julkisuuden henkilö kertoo hankkivansa kesäksi uudet tissit tai korjauttavansa nenänsä. Kehon ja kasvojen korjaamisesta ja yhdenmukaistamisesta on tullut normaalia.

Huh. Pari päivää vielä Savon rauhaa ja sitten ryntään taas Turun sykkeeseen. Täällä asuni koostuu pääasiassa verkkareista, rötkyneuleesta ja toppatakista, koska aika kuluu lähinnä kotona, pihalla ja jäällä, joten hienoja aatoksia pukeutumisesta saatte odottaa loppuviikkoon. Jollen intoonnu lähtemään kylille!

(Tosin miksi intoontuisin, kun on iso järvi, jonka jäällä saa tepastella koiruuden kanssa ja nauttia hämärtyvästä illasta ihanassa maisemassa. Kännykkäkuva todistakoon, mitä osaa todistaa.)

Maisemassa mummon munapipossa

Päähine on nimeltään munapipo, koska takaapäin katsottuna se tekee päästä ison kananmunan näköisen. Mutta lämpöä piisaa!

Mitä muita vakiokommentteja olette näissä keskusteluissa huomanneet? Vai oletteko te sen verran omaa sielunrauhaa suojelevempia, että vältätte nimettömien kommenttien lukemisen ja keskitytte olennaiseen?